sunnuntai 8. maaliskuuta 2026

Michelle Obama: Minun tarinani

Elämäkerta

Olen lukenut aiemmin Michelle Obaman kirjan "Valo meissä kaikissa". Siinä hän kertoo samoja asioita elmästään kuin tässäkin kirjassa, mutta sen kirjan tyyli on kuin elämäntaito-oppaan. Tämän "Minun elämäni" -teoksen hän kirjoitti ensin. Se ilmestyi nimellä "Becoming" marraskuussa 2018.

Omaelämäkerrassa ja varsinkin poliittisessa omaelämäkerrassa on ongelmansa, kirjailija kertoo yhden totuuden asioista ja usein poliittisista tarkoitusperistä. Tässä kirjassa lukijalle ei hetkeksikään tule sellaista tunnetta, sillä Michelle Obama on saavuttanut enemmän kuin koskaan osasi toivoa ja joitakin asioita jopa liikaakin.

Kirja jakautuu muutamiin jaksoihin. Esipuheen jälkeen tulee jakso Minuksi. Siinä kirjailija kertoo lapsuusperheensä elämästä ja koulunkäynnistä ja yliopistosta ja työelämän alusta lakiasiaintoimistossa aina puolisonsa Barack Obaman tapaamiseen asti.

Sivulla 137 alkava jakso Meiksi kertoo kuinka Michelle ja Barack rakastuivat ja millaista heidän yhteiselämänsä oli. Barackin luonteen ja haaveiden ja toiveiden ja Michellen haaveiden ja toiveiden yhteensovittamista ja myöhemmin lapsiperheeksi tulemisen vaikeutta - ja lasten synnyttyä lapsiperheenä elämistä.

Jakso Enemmäksi sivulta 339 eteenpäin kertoo poliittisesta elämästä, osavaltion senaattoriksi tulemisesta ja presidenttivaaliwn kampanjoinnista kohti vuoden 2008 vasleja. Sen jälkeen kerrotaan mitä White Housen kulissien takana tapahtuu arjessa ja juhlassa. 

Epilogissa sivulta 498 eteenpäin kerrotaan muutamin sanoin niistä saavutuksista, joita kahdeksan vuoden presidentin valtakausi toi Yhdysvaltoihin Barack Obaman kaudella ja millaisia projekteja Michelle sai käynnistettyä ja läpivietyä.

‐------

Yhdysvaltojen yhteiskuntaa tulee kirjassa valotettua monelta taholta. Republikaanien ja demokraattien jyrkkä vastakkainasettelu estää tai hidastaa järkevien uudistusten läpimenoa monella sektorilla.  ACA eli affordable care act oli ehkä eräs tärkeimmistä uudistuksista, jonka Obaman hallinto sai aikaan sisäpolitiikassa. Se takasi köyhemmille ihmisille pääsyn terveyspalvelujen piiriin.


keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

Mia Couto: Plumeriaveranta

Romaani/maaginen realismi


Mia Couto kirjoittaa tarinaa kuin runoa. 

Kuollut puuseppä makaa levottomana haudassaan plumeriapuun alla. Muurahaiskarhu tulee herättelemään häntä selvittämään vanhainkodin kuolleen johtajan mysteeriä.

Puuseppä ei suostu nousemaan ruumiittomaksi haamuksi vaan asettuu elävän poliisin ruumiiseen ja saapuu helikopterikyydillä tutkimaan kuolemantapausta, jonka selvittämiseen hänellä on kuusi vuorokautta. Vanhainkodin tyrannimainen johtaja on siis kuollut epämääräisissä oloissa ja hänen kuolinsyynsä ja mahdollinen murhaajansa olisi saatava selville.

Kuolemaa tutkiva poliisi eli hänen sisällään asuva haamu haastattelee vanhainkodin asukkaita ja henkilökuntaa. Kullakin vanhainkodin asukilla on oma tarinansa ja käsitys siitä, miksi ja miten johtaja kuoli. Kertomuksiin ei välttämättä ole luottamista. Outoja asioita tapahtuu tai kerrotaan tapahtuneen. 

Vanhainkoti sijaitsee Mosambikin rannikolla ja kertomuksen ohella paljastuvat myös sisällissodan kauhut ja siviiliväestön barbaarinen kohtelu. 

Kirjan loppu on yhtä maaginen kuin sen alkukin. Mia Couto osaa runollisen maagisen realismin. 

Hieno kirja!

Lukuiloa.


maanantai 2. maaliskuuta 2026

Alberto Fuguet: Elämäni elokuvat

Romaani


Alberto Fuguetin romaanissa chileläinen seismologi Beltrán Soler on matkalla Santiagosta Tokioon. Matka keskeytyy välilaskupaikassa Los Angelesissa, jossa hän on viettänyt lapsuutensa. Hän ryhtyy kirjoittamaan ja muistelemaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Viitekehystä muistelmille muodostavat hänen 1960- ja 1970-luvuilla näkemänsä elokuvat.

Lapsuutensa kirjan päähenkilö vietti Los Angelesissa Kaliforniassa. Sieltä perhe muutti Chileen Santiagoon ja Beltránin ja pikkusiskonsa Manuelan elämä muuttui. Yhteiskunta ympärillä oli erilainen, arvot ja arvostukset jouduttiin opettelemaan uudestaan. Isoisä ja isoäiti Chilessä ja kalifornialainen isoisä ja isoäiti ovat pojan elämän tukipisteet niin paljon kuin osaavat ja voivat. Se ei ole paljon. Taata Chilessä on seismologian professori, jonka elämä pyörii tieteen parissa, ei niinkään perheen.

Pojan isä ja äiti etääntyvät toisistaan ja poika kasvaa lapsuudesta murrosikään ja kokee noihin vuosiin liittyviä tuntoja.

Taustalla Chilen sotilasjuntan vallankaappaus ja Pinochetin hallinnon vuodet Allenden murhan jälkeisinä vuosina.

Tutut elokuvat ja muutama tuntemattomampikin taustoittaa viitteellisesti tapahtumia.

Tunnelma on kuin Cinema Paradiso -elokuvassa, missä aikuinen mies vuoden 2001 alussa muistelee sitä millainen hänestä on tullut kaikkien vuosien jälkeen.

Hieno, haikea kirja.

Lukuiloa!

Eräs arvio kirjasta:


Kirjailijasta lisätietoa:

keskiviikko 25. helmikuuta 2026

Jori Reijula: Museokilvet

Romaani/huumori


Jori Reijula jatkaa "Lattesamurai" Jan-Petterin (Jiipee) testoteronivajaata ja älyvapaata seikkailua suomalaisten parisuhteiden alkutaipaleiden karikoista.

Jiipee on päässyt Raijansa kanssa taas yhteen ja haaveilee perheenlisäyksestä. Tytär Iida saisi seurakseen nuoremman sisaruksen tai useampiakin.

Uudessa työpaikassa tehdään uuden työkaverin Ramin kanssa suurprojektia jonka päätyttyä työkaverit painuvat kolmen viikon lomalle Los Angelesiin, kehonrakennuksen mekkaan.

Siellä kaveruksista kuoriutuu uusia miehiä.

-----

Reijulan kirjan huumori jatkaa Veikko Huovisen ja Arto Paasilinnan tyylistä seikkaikukertomusten perinnettä, antisankari Jiipee on kuin televisiosarjasta "Ou nou" tempaistu feminiinisen stereotypian empatialla varustettu herkkä mies. Huumoria siis revitään miehisistä kliseistä ja henkilöhahmojen galleria on kuin Putoushahmojen esittelyä. Tutuilla vakiohokemilla varustetut henkilöt esitellään eri kohtauksissa ja törmäytetään eri tilanteisiin punttisaleilla, saunassa, kapakoissa lentokentillä ja kotisohvilla. Hahmojen mielentiloja ja niiden vaihteluita saadaan syntymään ja tarina ottaa dynamiikkansa siitä, millä tavoin joko puoliso tai kaverit ohjaavat antisankaria toimimaan. Omaa vapaata tahtoa edustaa yritys kasvaa ihmisenä vastuuta ja muita huomioon ottavaksi yksilöksi. Erityisesti kirjailijan satiirin kärki osuu myös liike-elämän organisaatioissa esimies-alaissuhteiden epäterveisiin dynamiikkoihin.

Lukuiloa!

lauantai 21. helmikuuta 2026

Jori Reijula: Tähtipylly

Romaani

Jori Reijula jatkaa "Lattesamurai" -tarinan viitoittamaa tietä.

Tämä kirja vie Jan-Petterin (Jiipee) syvemmälle avioelämän haasteisiin ja ylikin, sillä parisuhteen arki kaatuu päälle, vaimo Raijan ja Jiipeen aikataulut yhteiselämälle ja lastenhoidolle ovat haasteellisia ja ihana tytär Iida tarvitsee myös osansa vanhempien ajasta ja huomiosta.

Esimies Allu, narsisti ja selkäänpuukottaja tanssittaa Jiipeetä sellaisen koreografian mukaan koti- ja ulkomaisilla työmatkoilla, joihin Jiipeen henkinen eikä fyysinenkään kantti riitä.

Tilanteet kiristyvät äärimmilleen. Voiko avioliiton pelastaa kun kaikki näyttää romahtavan.
‐-----
Kirjailija jatkaa aikuisten lastensatuaan kieli poskessa. Menoa riittää, mutta myös ajatuksia itse kullekin joko parisuhteissaan kipuilevalle tai kipuilut taakseen jättäneille.

Ehkäpä luen trilogian kolmannenkin osan...

Lukuiloa!