maanantai 27. kesäkuuta 2011

Leonie Swann: Murha laitumella

http://wsoy.fi/yk/products/show/27850




Seuraavaksi käsittelemme tätä teosta 1.9.2011.


Sitä ennen vietämme runon ja viinin iltapäivää maanantaina 25.7.2011 puutarhassamme. Samalla voimme muistella Vanhan kirjallisuuden päiviä ja kuulla millaista oli Volter Kilpi -päivillä: http://www.vkkustavissa.fi/


Leonie Swannin teos "Murha laitumella" on nyt tilattu ja odotamme sen saapumista. Tässä vielä linkki kirjailijasta kertovalle sivulle:

http://en.wikipedia.org/wiki/Leonie_Swann


Kaipa se nyt sitten minunkin pitää tarttua vieroksumaani kirjallisuudenlajiin, dekkariin...no, onneksi porukassa on kokeneita, etten sanoisi paatuneita dekkaristeja, joiden kanssa voi sitten purkaa tuntojaan tuon lukemisen jälkeen...hyvää loma-aikaa kaikille.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Kati Saurula: Koiruohon kaupunki

Nyt kävi niin, että tästä kirjasta Kati Saurula: Koiruohon kaupunki tuli ajankohtaisempi, kuin kirjailija varman osasi kuvitella kirjaa kirjoittaessaan. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tuli viime keväänä 26.4.2011 kuluneeksi 25 vuotta. Neuvostoliittoa ei enää ole, on Venäjä. Thernobylin ydinvoimala kuuluu Ukrainalle ja sen hoito ja valvonta myös. Tämän päivän ydinvoimaloiden turvallisuus puhuttaa yhä: keväällä 11.3.2011 tapahtunut Japanin maanjäristys ja sen tuhot Fukushiman voimalassa ovat nostaneet ydinvoman turvallisuuden huolenaiheeksi kansainvälisesti. Jopa niin, että Fukushiman voimalan tuho miltei tyystin jätti varjoonsa mediassa sen, että maanjäristyksen nostattama tsunami surmasi yli 25 000 ihmistä Japanin rannikolla. Saksa on harkinnut uudestaan ydinvoimaloiden asemaa energian tuotannossaan ja kaikkialla maailmassa ollaan kiristämässä ydisnvoimaloiden turvallisuusvaatimuksia.

Mutta mikä oli se Tshernobylin onnettomuuden perussyy ja mitä tapahtui ihmisille, jotka sen kokivat. Miten kävi Prypjatin kaupungin, joka evakuoitiin. Ja millainen maailma on nyt, onko se turvallisempi? Samat ihmisethän tätä maailmaa asuttavat, ja ihminen on ihminen ominen polittisine, sotilaspoliittisine ja muine valtapeleineen. Tämä Kati Saurulan kirja pitää lukijaa otteessaan tehokkaasti juuri siitä syystä, että elämme maailmassa jossa tapahtuu asoita, joita emme toivo tapahtuvan asioissa, joiden luulemme olevan turvallisia. Yhteiskuntajärjestelmät vaihtuvat, eikä sekään takaa ihmisten rakentamien järjestelmien kestävyyttä.

Kirja jakaantuu kahteen erilliseen jaksoon. Alkuosa kirjaa kertoo ajasta ennen ydinvoimaonnettomuutta vuonna 1986 ja loppuosa taas keskittyy päähenkilön elämään 2000 -luvun alussa. Tällä tavoin voidaan valottaa maailman muutostä viimeisten 25 vuoden aikana ja esittää se oleellinen kysymys: missä ovat ne Prypjatin ihmiset, mitä niille tapahtui? Olemmeko oppineet mitään? Pidin lukemastani ja toivotan kirjailijalle kaikkea hyvää. Jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollisia seuravia teoksia häneltä.

Yle Areenalla kirjailijan haastattelu:
http://areena.yle.fi/video/1303974457325