Gabriel García Márquez: Rojumyrsky

Romaani

Kirjaston poistokirjojen joukosta löytti tämä pieni romaani, vain 138 sivua.

Kirjailija on Nobel-palkittu kertoja, jonka tuotannosta olen lukenut "Kukapa everstille kirjoittaisi". Tuon luin noin 50 vuotta sitten. Kirjailijan pääteoksena pidetty "Sadan vuodrn yksinäisyys" on minulla vielä lukematta, muutama vuosikymmen sitten aloitin, mutta jätin kesken. Ehkä vielä joskus sen luen, kukaties.

Tässä "Rojumyrsky" -teoksessa on tuttu kylä Macondo, jonka tapahtumia seurataan eri kertojien havaitsemana. Lukijalta vaaditaan tarkkaavaisuutta, jotta huomaa kertojanäänien vaihtumisen. Sitä tapahtuu samassa kirjan luvussa kesken kaiken uuden tekstikappaleen alkaessa. 

Kirjan kertojanäänien tarinat koostuvat kylän lääkärin ruumisarkun luona tehdyistä havainnoista ja muistoista ja takaumista, joissa valotetaan kylän kehittymistä ja rappiota ja sen asukkaiden välisiä suhteita.

Kirjailija julkaisi teoksen vuonna 1955. Suomennos on Pentti Saaritsan vuodelta 1993.

H.P. Lovecraft: Väri avaruudesta ja muita Cthulhu-mytologian tarinoita

Kauhunovellikokoelma

H.P. Lovecraft on ollut muistikuvissani kauhunovellien mestari Cthulhu-tarinoineen. Niissä tarinoissa suuret muinaiset kohoavat meren syvyydestä piinaamaan ihmiskuntaa ja noita myyttisiä hahmoja palvovat raa'at ja villit eri mantereiden alkuperäisasukkaat. Palvontamenoissaan he lausuvat loitsuja ja harrastavat villejä ekstaattisia menoja jne.

Nyt lukiessani täytyi kirja jättää kesken parin ensimmäisen tarinan jälkeen sivulle 67. Ei pysty, ei kykene lukemaan. Kirjailijan teksti toistelee sanoja kauhea js hirveä ja iljettävä. Kaikki alkuperäiskansat ovat alhaisia ja iljettäviä js tyhmiä raakalaisia. Limainen ja kostea ja epäjumala ja kauhu, joka saa järjiltään ei vaan nyt kyllä uppoa. Joskus 20-vuotiaana noita tarinoita luki viihteekseen, kuten James Bond- tai Tarzan- tarinoita. Nyt ei enää pysty, ei kykene.

Panen kirjan pois ja palautan kirjastoon, haen parempaa luettavaa...

Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset

Romaani

Ukrainalainen kirjailija julkaisi vuonna 2018 Donbasin miehityksen ajasta kertovan kirjan Harmaat mehiläiset. Suomenkielisenä tarina ilmestyi vuonna 2023.

Kirja kertoo  Sergei Sergeitš -nimisestä mehiläishoitajasta joka on jäänyt rintamalinjojen välisellä harmaalla alueella olevaan pikkuiseen kylään, josta kaikki muut ovat paenneet paitsi hänen kouluaikainen vihollisensa Paška. He elelevät ennen muutaman sadan asukkaan kylää kahdestaan omissa taloissaan talven kylmyyttä kaminan lämmöllä karkottaen kurjissa mökeissään. Välillä he tapaavat toisiaan, juovat teetä ja votkaa, jos sattuu olemaan ja kuuntelevat peläten harvakseltaan tapahtuvia räjähdyksiä ja tykkitulta.

Kevään kallistuessa maaliskuulle Sergeits päättää viedä mehiläispesänsä sotaa pakoon ja lähtee vihrällä farmariladalla pois sotatoimialueelta kohti Zaporizjaa ja Krimiä.

Krimillä hän toivoo tapaavansa mehiläiskasvattajatuttavansa Krimin tataarin Ahtemin. Tarkoituksena on saada mehiläispesät kesäksi Ahtemin mehiläistarhan oheen hunajaa tuottamaan ja mehiläiset pois sota-alueen stessistä.

‐------

Matkalla tapahtuu monenlaista ihmeellistä ja hämmentävää. Tavataan ukrainalaisia miehiä ja naisia, erilaisia kyliä ja kaupunkeja ja kulkuneuvoja. Rajalinjoja ylitettäessä törmätään venäläisiin ja kuulustelijoiden hämmentäviin käytäntöihin. Sankari kokee pelkoa ja ystävyyttä ja inhimillistä lämpöä. Ihminen on ihmiselle susi mutta myös lammas ja ihminen. Mehiläisten surinaan on hyvä nukahtaa.

‐------

Tämä on ajankohtainen kirja, vaikka se on kirjoitettu ennen vuotta 2018, jolloin itäisessä Ukrainassa sodittiin, tunnuksettomat venäläiset joukot toteuttivat tehtäviään alueen venäläistämiseksi. Krimin niemimaan Venäjä valtasi 2014 heti Sotshin olympialaisten jälkeen. 

Vuonna 2022 helmikuun 24. alkaneen sodan kauheus nostaa lukijalla palan kurkkuun. Mariupolin tuho samana vuonna, Butshan raa'at joukkosurmat, Zaporizhjan ydinvoimalan moukarointi, Thernobylin alueen valtaus, Kahovkan padon räjäyttäminen sekä jatkuvat ohjus-ja droinihyökkäykset Ukrainan kaupunkeihin olivat kirjaa kirjoitettaessa mahdottomia ennustaa. 

Kirjan inhimillisyys, pienen ihmisen kohtalo koskettaa siitä huolimatta. Sodan varjo on kamala missä olosuhteissa tahansa.

Lukuiloa!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_Kurkov

https://kirsinbookclub.com/2024/06/ukrainalainen-andrei-kurkov-suomen-vierailulla-sodan-aikana-en-ole-pystynyt-kirjoittamaan-fiktiota/

Michelle Obama: Minun tarinani

Elämäkerta

Olen lukenut aiemmin Michelle Obaman kirjan "Valo meissä kaikissa". Siinä hän kertoo samoja asioita elmästään kuin tässäkin kirjassa, mutta sen kirjan tyyli on kuin elämäntaito-oppaan. Tämän "Minun elämäni" -teoksen hän kirjoitti ensin. Se ilmestyi nimellä "Becoming" marraskuussa 2018.

Omaelämäkerrassa ja varsinkin poliittisessa omaelämäkerrassa on ongelmansa, kirjailija kertoo yhden totuuden asioista ja usein poliittisista tarkoitusperistä. Tässä kirjassa lukijalle ei hetkeksikään tule sellaista tunnetta, sillä Michelle Obama on saavuttanut enemmän kuin koskaan osasi toivoa ja joitakin asioita jopa liikaakin.

Kirja jakautuu muutamiin jaksoihin. Esipuheen jälkeen tulee jakso Minuksi. Siinä kirjailija kertoo lapsuusperheensä elämästä ja koulunkäynnistä ja yliopistosta ja työelämän alusta lakiasiaintoimistossa aina puolisonsa Barack Obaman tapaamiseen asti.

Sivulla 137 alkava jakso Meiksi kertoo kuinka Michelle ja Barack rakastuivat ja millaista heidän yhteiselämänsä oli. Barackin luonteen ja haaveiden ja toiveiden ja Michellen haaveiden ja toiveiden yhteensovittamista ja myöhemmin lapsiperheeksi tulemisen vaikeutta - ja lasten synnyttyä lapsiperheenä elämistä.

Jakso Enemmäksi sivulta 339 eteenpäin kertoo poliittisesta elämästä, osavaltion senaattoriksi tulemisesta ja presidenttivaalien kampanjoinnista kohti vuoden 2008 vaaleja. Sen jälkeen kerrotaan mitä White Housen kulissien takana tapahtuu arjessa ja juhlassa. 

Epilogissa sivulta 498 eteenpäin kerrotaan muutamin sanoin niistä saavutuksista, joita kahdeksan vuoden presidentin valtakausi toi Yhdysvaltoihin Barack Obaman kaudella ja millaisia projekteja Michelle sai käynnistettyä ja läpivietyä.

‐------

Yhdysvaltojen yhteiskuntaa tulee kirjassa valotettua monelta taholta. Republikaanien ja demokraattien jyrkkä vastakkainasettelu estää tai hidastaa järkevien uudistusten läpimenoa monella sektorilla.  ACA eli affordable care act oli ehkä eräs tärkeimmistä uudistuksista, jonka Obaman hallinto sai aikaan sisäpolitiikassa. Se takasi köyhemmille ihmisille pääsyn terveyspalvelujen piiriin.

Tänä päivänä, maaliskuussa 2026 kirjaa lukiessani mielen valtaa valtava pettymys Yhdysvaltain nykeiseen presidenttiin Donald Trumpiin ja hänen hallintoonsa. Obama teki kaiken korrektisti ja toimi lakien mukaan, perustuslakia kunnioittaen.

Trump on mobilisoinut ICE-joukot terrorisoimaan kauounkien katuja. Kyseisten joukkojen tarkoitus olisi toimia laittomien siirtolaisten etsimisessä ja karkottamisessa. He toimivat kuitenkin täysin naamioituneena aseistettuna joukkona ja ovat jo surmanneet sivullisia Yhdysvaltain kansalaisia.

Trump on pyrkinyt kumoamaan kaikkea Obaman rakentamaa yhteiskunnan rakennetta ja hän on kääntänyt oikeuslaitoksen omaksi puolueelliseksi järjestelmäksi Putinin Venajän tyyliin. Lisäksi Trump jatkaa jo ensimmäisellä kaudella aloittamaansa valehtelua kansalle  yli 30 000 valhetta ensimmäisellä kaudella. Trump pyrkii eliminoimaan poliittiset vastustajansa ja kostamaan niille, jotka ovat eri mieltä. Sananvapaus on uhattuna.

Uskoisin, että myös henkikökohtaisella tasolla Obaman pariskuntaa kohtaan on Trump kohdistanut älyttömyyksiään, koulukiusaajan mentaliteetin omaava narsisti kun on. Valkoisen talon ruusutarha on revitty, Michelle Obaman perustama kasvimaa on hävitetty ja Valkoisen talon itäsiipi, tyypillisesti presidentin puolison asuintilat on revitty maan tasalle, kun Trump toivoi rakentavansa tanssiaissalin presidentin palatsin yhteyteen.

Michelle Obaman työ naisten ja tyttöjen oikeuksien ja koulutuksen suhteen on vaarassa kun evankelikaaliset kristityt lahkot, joita Trump suosii ovat rajouttamassa naisten oikeuksia osavaltiotasolla ja liittovaltiotasolkakin, aborttioikeus, yliopistojen tasa-arvoasiat ja moni muu on vaakalaudalla.

Maailmanrauha on uhattuna Trumpin toimien seuraksena, Venezuelaan on USA hyökännyt, samoin Iraniin, siivilejä on kuollut pommituksissa. Iran ja USA ovat sodassa keskenään, Ukrainalle annettu aseapu on jäissä. Nato-liittolaiset on vieraannutettu... listaa voi jatkaa.

Minulla on ikävä aikaa, jolloin USA on vakaa. 

Haikeana luen Michelle Obaman todistusta heidän ajastaan presidenttiperheenä.

Alla linkki videoon, jossa talkshow-juontaja Stephen Colbert haastattelee Michelle Obamaa:

https://youtu.be/x1UW3iZGTNI?is=RoVfvcmYv63FD3v_

Wikipedia-artikkeli:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Michelle_Obama

Mia Couto: Plumeriaveranta

Romaani/maaginen realismi

Mia Couto kirjoittaa tarinaa kuin runoa. 

Kuollut puuseppä makaa levottomana haudassaan plumeriapuun alla. Muurahaiskarhu tulee herättelemään häntä selvittämään vanhainkodin kuolleen johtajan mysteeriä.

Puuseppä ei suostu nousemaan ruumiittomaksi haamuksi vaan asettuu elävän poliisin ruumiiseen ja saapuu helikopterikyydillä tutkimaan kuolemantapausta, jonka selvittämiseen hänellä on kuusi vuorokautta. Vanhainkodin tyrannimainen johtaja on siis kuollut epämääräisissä oloissa ja hänen kuolinsyynsä ja mahdollinen murhaajansa olisi saatava selville.

Kuolemaa tutkiva poliisi eli hänen sisällään asuva haamu haastattelee vanhainkodin asukkaita ja henkilökuntaa. Kullakin vanhainkodin asukilla on oma tarinansa ja käsitys siitä, miksi ja miten johtaja kuoli. Kertomuksiin ei välttämättä ole luottamista. Outoja asioita tapahtuu tai kerrotaan tapahtuneen. 

Vanhainkoti sijaitsee Mosambikin rannikolla ja kertomuksen ohella paljastuvat myös sisällissodan kauhut ja siviiliväestön barbaarinen kohtelu. 

Kirjan loppu on yhtä maaginen kuin sen alkukin. Mia Couto osaa runollisen maagisen realismin. 

Hieno kirja!

Lukuiloa.

https://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2014/11/mia-couto-plumeriaveranta.html?m=1

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mia_Couto

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maaginen_realismi

Alberto Fuguet: Elämäni elokuvat

Romaani

Alberto Fuguetin romaanissa chileläinen seismologi Beltrán Soler on matkalla Santiagosta Tokioon. Matka keskeytyy välilaskupaikassa Los Angelesissa, jossa hän on viettänyt lapsuutensa. Hän ryhtyy kirjoittamaan ja muistelemaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Viitekehystä muistelmille muodostavat hänen 1960- ja 1970-luvuilla näkemänsä elokuvat.

Lapsuutensa kirjan päähenkilö vietti Los Angelesissa Kaliforniassa. Sieltä perhe muutti Chileen Santiagoon ja Beltránin ja pikkusiskonsa Manuelan elämä muuttui. Yhteiskunta ympärillä oli erilainen, arvot ja arvostukset jouduttiin opettelemaan uudestaan. Isoisä ja isoäiti Chilessä ja kalifornialainen isoisä ja isoäiti ovat pojan elämän tukipisteet niin paljon kuin osaavat ja voivat. Se ei ole paljon. Taata Chilessä on seismologian professori, jonka elämä pyörii tieteen parissa, ei niinkään perheen.

Pojan isä ja äiti etääntyvät toisistaan ja poika kasvaa lapsuudesta murrosikään ja kokee noihin vuosiin liittyviä tuntoja.

Taustalla Chilen sotilasjuntan vallankaappaus ja Pinochetin hallinnon vuodet Allenden murhan jälkeisinä vuosina.

Tutut elokuvat ja muutama tuntemattomampikin taustoittaa viitteellisesti tapahtumia.

Tunnelma on kuin Cinema Paradiso -elokuvassa, missä aikuinen mies vuoden 2001 alussa muistelee sitä millainen hänestä on tullut kaikkien vuosien jälkeen.

Hieno, haikea kirja.

Lukuiloa!

Eräs arvio kirjasta:

https://tarukirja.blogspot.com/2014/09/alberto-fuguet-elamani-elokuvat.html?m=1

Kirjailijasta lisätietoa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Alberto_Fuguet