http://kanokiku.blogspot.com/
Kansallinen novellinkirjoituskuukausi.
Luettavaa ei ole, ellei sitä joku kirjoita...
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
Kirjavinkkaus - Vanhan kirjallisuuden päivät
Kirjavinkkaus - Vanhan kirjallisuuden päivät
Tässä lukupiirille vinkiksi tällaista. Ja tiedoksi, ensi kesän Vanhan kirjallisuuden päivillä on teemana Raha.
Eiköhän taas koiteta järjestää matka tuonne Sastamalaan ensi kesänä. Viime kesäisestä retkestä jäi hyvät muistot.
Tässä lukupiirille vinkiksi tällaista. Ja tiedoksi, ensi kesän Vanhan kirjallisuuden päivillä on teemana Raha.
Eiköhän taas koiteta järjestää matka tuonne Sastamalaan ensi kesänä. Viime kesäisestä retkestä jäi hyvät muistot.
perjantai 9. joulukuuta 2011
Antti Eskola: Mikä henki meitä kantaa
Tammikuun 12. 2012 käsittelemme lukupiirissä Antti Eskolan uusinta kirjaa.
Antti Eskola keskustelee kirjastaan Mikä henki meitä kantaa.
Antti Eskola Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Eskola
Antti Eskola keskustelee kirjastaan Mikä henki meitä kantaa.
Antti Eskola Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Eskola
Pirkko Saisio: Elämänmeno
8.12.2011 oli vuorossa Pirkko Saision esikoisromaani Elämänmeno.
Helsingin Sanomat arviossaan kuvaa kirjaa sanoin: ”Elämänmeno on täyteläinen romaani, joka yksinkertaisen ’arkisesta’ kuviostaan kasvattaa kiitollisesti merkityksiä ja joka jo lupaavan ammattitaidon ohella paljastaa myös näkemyksellistä vahvuutta ja eheyttä.” Tuukka Kangasluoma, Helsingin Sanomat 23.12.1975"
Ja tällainen kirja todella on. Kirja on päähenkilönsä Marjan kasvukertomus lapsuuden varhaisvuosista läpi 50 -luvun aina 60 -luvun alkuun nuoreksi naiseksi työläisperheessä, mutta se on myös kertomus tuosta ajasta ja sen henkisestä ilmapiiristä Suomessa. Kirja kuvaa Marjan äitiä Eilaa sekä Marjan havainnoimana ankarana ja tiukkana ja vaativana ja painostavana hahmona ja toisaalta se avaa Marjan äidin Eilan maailmaa omissa kappaleissaan kuvaten sitä, mitä ja miten Eila ajattelee ja millainen hätä hänellä on pärjäämisestään, millaiset asiat ja tapahtumat ovat hänet kovettaneet sellaiseksi kuin hän on.
Kirja tuo tiiviissä paketissa esille tarinan joka imaisee lukijan mukaan ja jos itse on elänyt noita aikoja, kenties herättää myös muistot ja omatkin kokemukset eloon. 26 -vuotiaan esikoiskirjailijan teksti on sujuvaa ja helppolukuista ja rikasta. Marjan äidin Etelä-Karjalan murteen käyttö dialogissa ja tekstissä oli myös vaivatonta ja sujuvaa.
Lukijan tehtäväksi jää pohdiskella, kuinka paljon jo esikoisromaani oli omaelämäkerrallinen, nyt kun aikaa esikoisromaanista on jo kulunut (kirja julkaistiin 1975) ja uusia kirjoja ja näytelmiä on syntynyt. Joka tapauksessa esikoisromaanista varmaan jo tuolloin sen ilmestyttyä saattoi huomata, että tässä on alku melkoiselle kirjailijanuralle. Tämä on hieno kirja lukea vielä tänäkin päivänä vuonna 2011. Klassikko!
Kirjasta Elämänmeno tehtiin myös sovitus televisioon, tässä linkissä arkistonäytteitä TV:n historista:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/elamanmeno_31718.html#media=31741
Pirkko Saisiosta Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkko_Saisio
Helsingin Sanomat arviossaan kuvaa kirjaa sanoin: ”Elämänmeno on täyteläinen romaani, joka yksinkertaisen ’arkisesta’ kuviostaan kasvattaa kiitollisesti merkityksiä ja joka jo lupaavan ammattitaidon ohella paljastaa myös näkemyksellistä vahvuutta ja eheyttä.” Tuukka Kangasluoma, Helsingin Sanomat 23.12.1975"
Ja tällainen kirja todella on. Kirja on päähenkilönsä Marjan kasvukertomus lapsuuden varhaisvuosista läpi 50 -luvun aina 60 -luvun alkuun nuoreksi naiseksi työläisperheessä, mutta se on myös kertomus tuosta ajasta ja sen henkisestä ilmapiiristä Suomessa. Kirja kuvaa Marjan äitiä Eilaa sekä Marjan havainnoimana ankarana ja tiukkana ja vaativana ja painostavana hahmona ja toisaalta se avaa Marjan äidin Eilan maailmaa omissa kappaleissaan kuvaten sitä, mitä ja miten Eila ajattelee ja millainen hätä hänellä on pärjäämisestään, millaiset asiat ja tapahtumat ovat hänet kovettaneet sellaiseksi kuin hän on.
Kirja tuo tiiviissä paketissa esille tarinan joka imaisee lukijan mukaan ja jos itse on elänyt noita aikoja, kenties herättää myös muistot ja omatkin kokemukset eloon. 26 -vuotiaan esikoiskirjailijan teksti on sujuvaa ja helppolukuista ja rikasta. Marjan äidin Etelä-Karjalan murteen käyttö dialogissa ja tekstissä oli myös vaivatonta ja sujuvaa.
Lukijan tehtäväksi jää pohdiskella, kuinka paljon jo esikoisromaani oli omaelämäkerrallinen, nyt kun aikaa esikoisromaanista on jo kulunut (kirja julkaistiin 1975) ja uusia kirjoja ja näytelmiä on syntynyt. Joka tapauksessa esikoisromaanista varmaan jo tuolloin sen ilmestyttyä saattoi huomata, että tässä on alku melkoiselle kirjailijanuralle. Tämä on hieno kirja lukea vielä tänäkin päivänä vuonna 2011. Klassikko!
Kirjasta Elämänmeno tehtiin myös sovitus televisioon, tässä linkissä arkistonäytteitä TV:n historista:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/elamanmeno_31718.html#media=31741
Pirkko Saisiosta Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkko_Saisio
torstai 1. joulukuuta 2011
Kirjallisuus-Finlandia Rosa Liksomille
Rosa Liksom on saanut tämänvuotisen Finlandia -palkinnon kirjastaan "Hytti nro 6".
Helsingin Sanomien artikkeli asiasta: http://www.hs.fi/kulttuuri/Rosa%20Liksom%20voitti%20kirjallisuuden%20Finlandia-palkinnon/a1305550478542?ref=fb-share
Kirjailijan esittely Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rosa_Liksom
Helsingin Sanomien artikkeli asiasta: http://www.hs.fi/kulttuuri/Rosa%20Liksom%20voitti%20kirjallisuuden%20Finlandia-palkinnon/a1305550478542?ref=fb-share
Kirjailijan esittely Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rosa_Liksom
lauantai 5. marraskuuta 2011
10.11.2011 Kari Hotakainen: Jumalan sana
Marraskuun10.2011 käsittelemme Kari Hotakaisen uusinta kirjaa "Jumalan sana".
Kirjailijan haastattelu löytyy YLE:n Areenasta:
http://areena.yle.fi/video/1314257014770
Kirja "Jumalan sana" on nyt marraskuussa tänä syksynä ehkä ajankohtaisempi kuin se olisi ollut pari kuukautta sitten, jolloin se julkaistiin. Ja se kirjan jumala, markkinavoimat, joka tuossa kirjassa on se tapahtumia liikutteleva harmaa eminenssi, on nykyään selvästi nähtävillä vaikutuksiltaan vaikkapa euron kriisissä, Kreikan lainatilanteessa ja koko tämän syksyn vallinneessa talouden epävarmuudessa. Ja sen vaikutuksen on huomannut päivittäin. Joten tunnelma ja virittäytyminen tämän kirjan aaltopituudelle on helppoa.
Kirjailija osoittaa tekstissään lukijoille ihmisyyden, joka talouden päättäjissä on, ja hän näyttää sen hyvin. Päättäjät ovan ihmisiä, raadollisia jokamiehiä ja jokanaisia, jotka joutuvat antamaan oman osansa markkinainformaatioon, on sitten kyseessä rocktähti tai johtaja tai tietotekniikkaguru ja Applen johtaja Steven Jobs.
Kovasti tutun oloisia hahmoja ovat kirjan henkilöt, Jukka Hopeaniemi, investointipankkiiri, sekä tapahtumien eräänä moottorina toimiva aamuTV-toimittaja Leena, joka on kutsunut Hopeaniemen televisiostudioon kertomaan itsestään, tai niin ainakin on sovittu.
"Vanhan rahan" staattisuus ja nykyisen uuden "vapaan" rahan dynaamisuus esitellään ja kuvataan vanhan liiton miesten kauppatapoja ja hyväveliverkostoja kosteine viinanhuuruisine saunailtoineen ja venäjänkauppamatkoineen. Ja nykymaailma taas näyttäytyy sellaisena, missä rahalla ei ole kotimaata ja halvimpien tuotantokustannusten metsästys saa tuotannonkin singahtamaan maailman kolkalta toiselle nopeassa tahdissa.
Koko kirja kuvaa yhtä vuorokautta, pitkää automatkaa Saariselältä Helsinkiin Pasilaan televisiostudiolle, keskusteluita autonkuljettajan kanssa sekä monia henkilöitä, joiden elämään voivat vaikuttaa mahdollisesti televiopuheesta saatavissa tai aistittavissa olevat tiedot. Hopeaniemen pelkoa kuvataan koko kirjan ajan, pelkoa minkä televisioesiintyminen ja ramppikuume aheuttaa siihen tottumatomalle. Ja kirja kasvaa olemaan enemmän kuin noiden osiaen summa.
Eräissä kohdin kirjaa lukiessa ihmetytti hieman se, että raha kuvattiin konkreettisena, seteleinä, kolikkoina jne, kun se on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut väin sähköisiä sykäyksiä pankkien tietokannoissa, tietokoneverkoilla välitettävää dataa, informaatiota transaktioista ihmisten ja organisaatioiden tilien välillä. Eihän se raha niin nopeaa ja kodoionta olisi, jos se myös ei olisi informaatiota luonteeltaan. Rahahan on mittari ihmisten luottamukselle toisinsa ja markkinoilta saatuun tieoon asioiden ja merkitysten arvosta, sen tutun asian kirja kertoo kyllä.
Hotakainen tekee "road-movien"! Ainakin itseni oli lukiessa helppo kuvitella kirjan tapahtumat kuin elokuvaan, jonka alku lähtee käyntiin Saariselällä ja päätös sitten kaikessa dramatiikassaan ja yllätyksissään, punoen tarinan langat yhteen siellä tarinan päätepisteessä, televisiostudion suoran lähetyksen seitsemän minuutin pituisessa piinapenkissä, joka muuttaa melkein kaikkien kirjan tapahtumiin osallistuneiden henkilöiden elämän.
Tarina piti otteessaan hyvin, kirjaa ei malttanut laskea käsistään, kun tarina vei eteenpäin. Ja sarkastinen huumori pilkahteli siellä täällä yksittäisissä lauseissa ja heitoissa, antaen lukijalle mukavasti oivalluksia.
Hotakaisesta wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Hotakainen
Kirjailijan haastattelu löytyy YLE:n Areenasta:
http://areena.yle.fi/video/1314257014770
Kirja "Jumalan sana" on nyt marraskuussa tänä syksynä ehkä ajankohtaisempi kuin se olisi ollut pari kuukautta sitten, jolloin se julkaistiin. Ja se kirjan jumala, markkinavoimat, joka tuossa kirjassa on se tapahtumia liikutteleva harmaa eminenssi, on nykyään selvästi nähtävillä vaikutuksiltaan vaikkapa euron kriisissä, Kreikan lainatilanteessa ja koko tämän syksyn vallinneessa talouden epävarmuudessa. Ja sen vaikutuksen on huomannut päivittäin. Joten tunnelma ja virittäytyminen tämän kirjan aaltopituudelle on helppoa.
Kirjailija osoittaa tekstissään lukijoille ihmisyyden, joka talouden päättäjissä on, ja hän näyttää sen hyvin. Päättäjät ovan ihmisiä, raadollisia jokamiehiä ja jokanaisia, jotka joutuvat antamaan oman osansa markkinainformaatioon, on sitten kyseessä rocktähti tai johtaja tai tietotekniikkaguru ja Applen johtaja Steven Jobs.
Kovasti tutun oloisia hahmoja ovat kirjan henkilöt, Jukka Hopeaniemi, investointipankkiiri, sekä tapahtumien eräänä moottorina toimiva aamuTV-toimittaja Leena, joka on kutsunut Hopeaniemen televisiostudioon kertomaan itsestään, tai niin ainakin on sovittu.
"Vanhan rahan" staattisuus ja nykyisen uuden "vapaan" rahan dynaamisuus esitellään ja kuvataan vanhan liiton miesten kauppatapoja ja hyväveliverkostoja kosteine viinanhuuruisine saunailtoineen ja venäjänkauppamatkoineen. Ja nykymaailma taas näyttäytyy sellaisena, missä rahalla ei ole kotimaata ja halvimpien tuotantokustannusten metsästys saa tuotannonkin singahtamaan maailman kolkalta toiselle nopeassa tahdissa.
Koko kirja kuvaa yhtä vuorokautta, pitkää automatkaa Saariselältä Helsinkiin Pasilaan televisiostudiolle, keskusteluita autonkuljettajan kanssa sekä monia henkilöitä, joiden elämään voivat vaikuttaa mahdollisesti televiopuheesta saatavissa tai aistittavissa olevat tiedot. Hopeaniemen pelkoa kuvataan koko kirjan ajan, pelkoa minkä televisioesiintyminen ja ramppikuume aheuttaa siihen tottumatomalle. Ja kirja kasvaa olemaan enemmän kuin noiden osiaen summa.
Eräissä kohdin kirjaa lukiessa ihmetytti hieman se, että raha kuvattiin konkreettisena, seteleinä, kolikkoina jne, kun se on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut väin sähköisiä sykäyksiä pankkien tietokannoissa, tietokoneverkoilla välitettävää dataa, informaatiota transaktioista ihmisten ja organisaatioiden tilien välillä. Eihän se raha niin nopeaa ja kodoionta olisi, jos se myös ei olisi informaatiota luonteeltaan. Rahahan on mittari ihmisten luottamukselle toisinsa ja markkinoilta saatuun tieoon asioiden ja merkitysten arvosta, sen tutun asian kirja kertoo kyllä.
Hotakainen tekee "road-movien"! Ainakin itseni oli lukiessa helppo kuvitella kirjan tapahtumat kuin elokuvaan, jonka alku lähtee käyntiin Saariselällä ja päätös sitten kaikessa dramatiikassaan ja yllätyksissään, punoen tarinan langat yhteen siellä tarinan päätepisteessä, televisiostudion suoran lähetyksen seitsemän minuutin pituisessa piinapenkissä, joka muuttaa melkein kaikkien kirjan tapahtumiin osallistuneiden henkilöiden elämän.
Tarina piti otteessaan hyvin, kirjaa ei malttanut laskea käsistään, kun tarina vei eteenpäin. Ja sarkastinen huumori pilkahteli siellä täällä yksittäisissä lauseissa ja heitoissa, antaen lukijalle mukavasti oivalluksia.
Hotakaisesta wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Hotakainen
torstai 22. syyskuuta 2011
V.S.Naipaul: "Talo mr Biswasille"
Tätä kirjaa käsittelimme kokoontumisessamme 16.10.2011.
Kirjan Trinidadilainen elämä ja toisaalta kirjan kuvaamien ihmisten ja perheiden elämä oli kovin värikästä. Kansallisuutena intialaisuus ja siihen liityvät perinteet sekä sitten maaseudun elämä Trinidadissa ja kaupunkilaiselämä Port of Spainissa ovat puitteita kirjan tapahtumille. Päähenkilön elämää vaivaa koko ajan huoli toimeentulosta ja toisaalta siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Päähenkilä, mr Biswas oli jo varhain lapsuudessaan saanut elämäänsä ennusteen, jonka mukaan hän on pahan ilman lintu...
No, elämä osoittautuu kuitenkin toisenlaiseksi. Koskaan se ei mene suunnitelmien mukaan, mutta silti se menee eteenpäin.
Tässä linkki wikipwdiaan, josta voi tarkastaa Port of Spain -kaupungin historiaa ja tilastotietoa nykyisestä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Port_of_Spain
Seuraavaa kokoontumista odotellessa voi tutustua vaikkapa Oulun kirjailijaseuran Stiiknafuulia -nimiseen lehteen, jota on juuri alettu julkaista:
http://www.oulunkirjailijaseura.fi/Stiiknafuulia.htm
Kirjan Trinidadilainen elämä ja toisaalta kirjan kuvaamien ihmisten ja perheiden elämä oli kovin värikästä. Kansallisuutena intialaisuus ja siihen liityvät perinteet sekä sitten maaseudun elämä Trinidadissa ja kaupunkilaiselämä Port of Spainissa ovat puitteita kirjan tapahtumille. Päähenkilön elämää vaivaa koko ajan huoli toimeentulosta ja toisaalta siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Päähenkilä, mr Biswas oli jo varhain lapsuudessaan saanut elämäänsä ennusteen, jonka mukaan hän on pahan ilman lintu...
No, elämä osoittautuu kuitenkin toisenlaiseksi. Koskaan se ei mene suunnitelmien mukaan, mutta silti se menee eteenpäin.
Tässä linkki wikipwdiaan, josta voi tarkastaa Port of Spain -kaupungin historiaa ja tilastotietoa nykyisestä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Port_of_Spain
Seuraavaa kokoontumista odotellessa voi tutustua vaikkapa Oulun kirjailijaseuran Stiiknafuulia -nimiseen lehteen, jota on juuri alettu julkaista:
http://www.oulunkirjailijaseura.fi/Stiiknafuulia.htm
torstai 1. syyskuuta 2011
Leonie Swann: Murha laitumella
Entäpä jos lampaat osaavatkin kommunikoida keskenään. Entä jos lampaat olisivat lähes yhtä älykkäitä kuin ihmiset, mutta olisivat kuitenkin lammasmaisia, laumaeläimiä kuten nytkin. Ja kuitenkin niillä olisi hyvä kuulo ja hajuaisti ja niitä kiinnostaisi laiduntaa. Ja ne osaisivat ratkaista rikoksen ollessaan juuri kuvatunkaltaisia. Hieman tulee mieleen Disneyn eläintarinat, mutta ihan niin söpöä kerrontaa tässä kirjassa ei ole.
Tarinaan tarvitaan toki neiti Maple, lauman ja ehkä koko lammasmaailman viisain lammas. Ja tavitaan voimakkaita lampaita, itsepäisiä lampaita, kaiken muistava lammas. Ja uteliaita karitsoja. Ja kaiken käynnistää ihmisten maailmassa tapahtunut murha. Kuinka lampaat sen voisivat selvittää?
Kirjailija on näistä lähtökohdista tehnyt kirjan, jossa kerronta on niin vetävää, että kirjan hahmoina esiintyviin lampaisiin kiintyy, koska ne ovat niin persoonallisia ja herkullisia luonteita. Ja toki kaikkien kirjassa esiintyvien ihmistenkin piirteet ovat sellaisia, että he erottuvat ja jäävät lukijan mieleen. He muodostavat yhteisön, jota lampaat tarkkailevat omasta laidunperspektiivistään koettaen selvittää mitä heidän hyvälle paimenelleen Georgelle oikein tapahtui. Ja koska tapahtumapaikkana on Irlanti, jossa on kirjan mukaan paikkakunta Glennkill, on myöskin tällaiseen Irlantiin sijoittuvaan tarinaan saatu mahtumaan juurevia maaseutukuvauksia kirkkoineen ja kyläkapakoineen, jotka tuovat lampaiden maailmaan outoja seikkailuja, kun ne lampaat joutuvat noitakin paikkoja tutkailemaan selvittäessään arvoitusta. Onhan se hieman kliseistä ja matkailumainostyyppistä turisti-Irlantia, mutta sellaisenahan Irlantilaiset itsekin meille vihreää saartaan esittelevät. Sihen on helppo ihastua.
Kirja on saanut jo jatko-osan, .(Garou -ein Schaf-Thriller) joka on suomennettu nimellä: "Ihmissutta ken pelkäisi"
Kirjasta löytyy Helsingin Sanomissa ollut arvio vuodelta 2008.
Seuraavaksi lukupiiri siirtyy lukemaan V.S.Naipaulin kirjaa Talo mr Biswasille. (A house for mr Biswas, 1961)
Kirjailijan esittely Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/V._S._Naipaul
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Runoa ja viiniä nautittu, kiitos
25.7. iltapäivä sujui Runon ja Viinin merkeissä. Kiitos taas mukavasta seurasta. Iltapäivän runojen luennan ja keskustelun aiheina olivat mm.- Pertti Nieminen
- Laura Puromies: Krimplene
- Risto Rasa
- Eino Leino
- Lauri Viita
- L. Onerva
- Arto Melleri
Kiitoksia vinkistä uusiin suuntiin runojen kokemisessa, niin uusien runoilijoiden kuin myös teosten suhteen. Eiköhän oteta ensi kesänä viimeistään uusiksi...
Ensi kerralla 1.9.2011 lukupiirin aiheena on siis Leonie Swann: Murha Laitumella. Tapaamisiin.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Runon ja viinin iltapäivä 25.7.2011
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa 2.7.2011
Osa lukupiiriläisistä kävi Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päivillä lauantaina 2.7.2011.
http://www.vanhankirjallisuudenpaivat.com/
Päivä oli helteinen, mutta ajomatka Sastamalaan sujui joutuisasti. Perillä olimme noin 10.40, jolloin saatoimme ryhtyä ihmettelemään sitä antikvariaattien myyntitiskien kokoontumisajoa, mikä oli vallannut Sylvään koulun aulatilat. Tässä retkikunta kuvattuna Sylvään koulun sisäänkäynnin luona hetkeä ennen astumista kirjojen maailmaan.
Päivän aikana oli mahdollisuus kuulla erilaisia paneelikeskusteluita ja tämän vuoden "Rikos" -teeman mukaisia aiheita oli eri keskusteluissa. Oli keskustelua kirjallisista varkauksista, kirjojen väärentämisestä tai suorastaan kirjojen varastamisesta antikvariaateista - tai ystäviltä, jos nyt ystävyys tuollaista kohtelua kestää. Kukaan panelisti ei huomannut tosin kertoa siitä suuresta rikoksesta, minkä kolmanne valtakunnan kirjaroviot Saksassa 30 -luvulla tekivät kirjoille ja kirjailijoille, tällä kertaa keskityttiin vain tekijänokeudellisiin ja omistusoikeudellsiin rikoksiin.
Juhani Ahoa käsiteltiin yhdessä paneelikeskustelussa, ja hänen tuotantoaan tullaan syksyllä valottamaan kirjailija ja kirjallisuudentutkija Panu Rajalan uudessa kirjassa.
Iltapäivän viimeisessä paneelissa oli useita kotimaisia dekkarikirjailijoita kertomassa teoksiensa aihepiiristä ja suhteestansa kirjoituksiinsa sekä rikoskirjoihin yleensä. Oli mielenkiintoista huomata kuinka erilaisia kirjailijat ovat jo lähtöasenteestaan kirjailijoina. Toisaalta oli hienoa kuulla, että viihdyttävä ja kepeä ote kirjassa ei tarkoita sitä, että kirja olisi kevyt tai tyhjänpäiväinen.
Päivän aikana mukaan tarttui ainakin seuraavanlainen kasa kirjoja:
Tässä vain osa lukipiirimme hankkimista aarteista. (Jos haluat nähdä kuvat isompana, klikkaa kuvaa, se aukeaa silloin isona.)
terveisin, Seppo
http://www.vanhankirjallisuudenpaivat.com/
Päivä oli helteinen, mutta ajomatka Sastamalaan sujui joutuisasti. Perillä olimme noin 10.40, jolloin saatoimme ryhtyä ihmettelemään sitä antikvariaattien myyntitiskien kokoontumisajoa, mikä oli vallannut Sylvään koulun aulatilat. Tässä retkikunta kuvattuna Sylvään koulun sisäänkäynnin luona hetkeä ennen astumista kirjojen maailmaan.
Päivän aikana oli mahdollisuus kuulla erilaisia paneelikeskusteluita ja tämän vuoden "Rikos" -teeman mukaisia aiheita oli eri keskusteluissa. Oli keskustelua kirjallisista varkauksista, kirjojen väärentämisestä tai suorastaan kirjojen varastamisesta antikvariaateista - tai ystäviltä, jos nyt ystävyys tuollaista kohtelua kestää. Kukaan panelisti ei huomannut tosin kertoa siitä suuresta rikoksesta, minkä kolmanne valtakunnan kirjaroviot Saksassa 30 -luvulla tekivät kirjoille ja kirjailijoille, tällä kertaa keskityttiin vain tekijänokeudellisiin ja omistusoikeudellsiin rikoksiin.Juhani Ahoa käsiteltiin yhdessä paneelikeskustelussa, ja hänen tuotantoaan tullaan syksyllä valottamaan kirjailija ja kirjallisuudentutkija Panu Rajalan uudessa kirjassa.
Iltapäivän viimeisessä paneelissa oli useita kotimaisia dekkarikirjailijoita kertomassa teoksiensa aihepiiristä ja suhteestansa kirjoituksiinsa sekä rikoskirjoihin yleensä. Oli mielenkiintoista huomata kuinka erilaisia kirjailijat ovat jo lähtöasenteestaan kirjailijoina. Toisaalta oli hienoa kuulla, että viihdyttävä ja kepeä ote kirjassa ei tarkoita sitä, että kirja olisi kevyt tai tyhjänpäiväinen. Päivän aikana mukaan tarttui ainakin seuraavanlainen kasa kirjoja:
Tässä vain osa lukipiirimme hankkimista aarteista. (Jos haluat nähdä kuvat isompana, klikkaa kuvaa, se aukeaa silloin isona.)
terveisin, Seppo
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Leonie Swann: Murha laitumella
http://wsoy.fi/yk/products/show/27850
Seuraavaksi käsittelemme tätä teosta 1.9.2011.
Sitä ennen vietämme runon ja viinin iltapäivää maanantaina 25.7.2011 puutarhassamme. Samalla voimme muistella Vanhan kirjallisuuden päiviä ja kuulla millaista oli Volter Kilpi -päivillä: http://www.vkkustavissa.fi/
Leonie Swannin teos "Murha laitumella" on nyt tilattu ja odotamme sen saapumista. Tässä vielä linkki kirjailijasta kertovalle sivulle:
http://en.wikipedia.org/wiki/Leonie_Swann
Kaipa se nyt sitten minunkin pitää tarttua vieroksumaani kirjallisuudenlajiin, dekkariin...no, onneksi porukassa on kokeneita, etten sanoisi paatuneita dekkaristeja, joiden kanssa voi sitten purkaa tuntojaan tuon lukemisen jälkeen...hyvää loma-aikaa kaikille.
Seuraavaksi käsittelemme tätä teosta 1.9.2011.
Sitä ennen vietämme runon ja viinin iltapäivää maanantaina 25.7.2011 puutarhassamme. Samalla voimme muistella Vanhan kirjallisuuden päiviä ja kuulla millaista oli Volter Kilpi -päivillä: http://www.vkkustavissa.fi/
Leonie Swannin teos "Murha laitumella" on nyt tilattu ja odotamme sen saapumista. Tässä vielä linkki kirjailijasta kertovalle sivulle:
http://en.wikipedia.org/wiki/Leonie_Swann
Kaipa se nyt sitten minunkin pitää tarttua vieroksumaani kirjallisuudenlajiin, dekkariin...no, onneksi porukassa on kokeneita, etten sanoisi paatuneita dekkaristeja, joiden kanssa voi sitten purkaa tuntojaan tuon lukemisen jälkeen...hyvää loma-aikaa kaikille.
lauantai 25. kesäkuuta 2011
Kati Saurula: Koiruohon kaupunki
Nyt kävi niin, että tästä kirjasta Kati Saurula: Koiruohon kaupunki tuli ajankohtaisempi, kuin kirjailija varman osasi kuvitella kirjaa kirjoittaessaan. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tuli viime keväänä 26.4.2011 kuluneeksi 25 vuotta. Neuvostoliittoa ei enää ole, on Venäjä. Thernobylin ydinvoimala kuuluu Ukrainalle ja sen hoito ja valvonta myös. Tämän päivän ydinvoimaloiden turvallisuus puhuttaa yhä: keväällä 11.3.2011 tapahtunut Japanin maanjäristys ja sen tuhot Fukushiman voimalassa ovat nostaneet ydinvoman turvallisuuden huolenaiheeksi kansainvälisesti. Jopa niin, että Fukushiman voimalan tuho miltei tyystin jätti varjoonsa mediassa sen, että maanjäristyksen nostattama tsunami surmasi yli 25 000 ihmistä Japanin rannikolla. Saksa on harkinnut uudestaan ydinvoimaloiden asemaa energian tuotannossaan ja kaikkialla maailmassa ollaan kiristämässä ydisnvoimaloiden turvallisuusvaatimuksia.
Mutta mikä oli se Tshernobylin onnettomuuden perussyy ja mitä tapahtui ihmisille, jotka sen kokivat. Miten kävi Prypjatin kaupungin, joka evakuoitiin. Ja millainen maailma on nyt, onko se turvallisempi? Samat ihmisethän tätä maailmaa asuttavat, ja ihminen on ihminen ominen polittisine, sotilaspoliittisine ja muine valtapeleineen. Tämä Kati Saurulan kirja pitää lukijaa otteessaan tehokkaasti juuri siitä syystä, että elämme maailmassa jossa tapahtuu asoita, joita emme toivo tapahtuvan asioissa, joiden luulemme olevan turvallisia. Yhteiskuntajärjestelmät vaihtuvat, eikä sekään takaa ihmisten rakentamien järjestelmien kestävyyttä.
Kirja jakaantuu kahteen erilliseen jaksoon. Alkuosa kirjaa kertoo ajasta ennen ydinvoimaonnettomuutta vuonna 1986 ja loppuosa taas keskittyy päähenkilön elämään 2000 -luvun alussa. Tällä tavoin voidaan valottaa maailman muutostä viimeisten 25 vuoden aikana ja esittää se oleellinen kysymys: missä ovat ne Prypjatin ihmiset, mitä niille tapahtui? Olemmeko oppineet mitään? Pidin lukemastani ja toivotan kirjailijalle kaikkea hyvää. Jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollisia seuravia teoksia häneltä.
Yle Areenalla kirjailijan haastattelu:
http://areena.yle.fi/video/1303974457325
Mutta mikä oli se Tshernobylin onnettomuuden perussyy ja mitä tapahtui ihmisille, jotka sen kokivat. Miten kävi Prypjatin kaupungin, joka evakuoitiin. Ja millainen maailma on nyt, onko se turvallisempi? Samat ihmisethän tätä maailmaa asuttavat, ja ihminen on ihminen ominen polittisine, sotilaspoliittisine ja muine valtapeleineen. Tämä Kati Saurulan kirja pitää lukijaa otteessaan tehokkaasti juuri siitä syystä, että elämme maailmassa jossa tapahtuu asoita, joita emme toivo tapahtuvan asioissa, joiden luulemme olevan turvallisia. Yhteiskuntajärjestelmät vaihtuvat, eikä sekään takaa ihmisten rakentamien järjestelmien kestävyyttä.
Kirja jakaantuu kahteen erilliseen jaksoon. Alkuosa kirjaa kertoo ajasta ennen ydinvoimaonnettomuutta vuonna 1986 ja loppuosa taas keskittyy päähenkilön elämään 2000 -luvun alussa. Tällä tavoin voidaan valottaa maailman muutostä viimeisten 25 vuoden aikana ja esittää se oleellinen kysymys: missä ovat ne Prypjatin ihmiset, mitä niille tapahtui? Olemmeko oppineet mitään? Pidin lukemastani ja toivotan kirjailijalle kaikkea hyvää. Jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollisia seuravia teoksia häneltä.
Yle Areenalla kirjailijan haastattelu:
http://areena.yle.fi/video/1303974457325
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Margaret Atwood: Sokea surmaaja
Seuraava tapaaminen 20.6. ja silloin käsittelemme Margaret Atwoodin kirjaa. Lisään tänne tekstiä kunhan olen tutustunut kirjaan. Kirja on tilattu netistä, ja se saapui eilen 4. toukokuuta 2011. Illan tohinassa sen aloittaminen vielä jäi, ehkäpä jo tänään pääsen aloittamaan tuon lukemisen.
Päivitys 8.6.2011: No nyt on kirjan lukeminen lähtenyt etenemään. Alussa kirjassa hämmentää se, että kirjan luvut tapahtuvat usealla tasolla: päähenkilön ajassa 30-luvun keskivaiheilla, sitten taas hänen vanhuudessaan 90 -luvulla sekä taas fiktiivisessä kertomuksessa kertomuksen sisällä, nuorena kuolleen kirjailijasisaren tarinoimassa luomuksessa. Kirja kuitenkin selkeytyy ensimmäisten 80 sivun jälkeen ja kerronta asettuu sukukertomukseksi, missä entisajan tehtailijasuvun erään sukupolven vaiheet ja ihmissuhteet lapsuudesta vanhuuteen asettuvat 1900 -luvun elämänmuodon muutoksen taustaa vasten. Olen lukenut hieman yli puolenvälin ja kirja etenee ok.
Päivitys 11.6.2011:
No nyt sain kirjan päätökseen. Kirjailija säästää muutamia yllätyksiä kirjan lopulle. Keskustellaan näistä ja kirjasta sitten lisää lähitapaamisessa 20.6.2011.
Päivitys 9.12.2011: Kirsin kirjanurkka -blogi esittelee ja arvioi kirjan hienosti, suosittelen!
Tässä tietoa kirjailijasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Margaret_Atwood
Ote kirjasta The Blind Assassin:
Margared Atwood lukee kirjaa "Sokea surmaaja":
http://www.youtube.com/watch?v=cZ_rq1v_toE
-Seppo
Päivitys 8.6.2011: No nyt on kirjan lukeminen lähtenyt etenemään. Alussa kirjassa hämmentää se, että kirjan luvut tapahtuvat usealla tasolla: päähenkilön ajassa 30-luvun keskivaiheilla, sitten taas hänen vanhuudessaan 90 -luvulla sekä taas fiktiivisessä kertomuksessa kertomuksen sisällä, nuorena kuolleen kirjailijasisaren tarinoimassa luomuksessa. Kirja kuitenkin selkeytyy ensimmäisten 80 sivun jälkeen ja kerronta asettuu sukukertomukseksi, missä entisajan tehtailijasuvun erään sukupolven vaiheet ja ihmissuhteet lapsuudesta vanhuuteen asettuvat 1900 -luvun elämänmuodon muutoksen taustaa vasten. Olen lukenut hieman yli puolenvälin ja kirja etenee ok.
Päivitys 11.6.2011:
No nyt sain kirjan päätökseen. Kirjailija säästää muutamia yllätyksiä kirjan lopulle. Keskustellaan näistä ja kirjasta sitten lisää lähitapaamisessa 20.6.2011.
Päivitys 9.12.2011: Kirsin kirjanurkka -blogi esittelee ja arvioi kirjan hienosti, suosittelen!
Tässä tietoa kirjailijasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Margaret_Atwood
Ote kirjasta The Blind Assassin:
Margared Atwood lukee kirjaa "Sokea surmaaja":
http://www.youtube.com/watch?v=cZ_rq1v_toE
-Seppo
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Haruki Murakami: Sputnik rakastettuni
Huhtikuun kotiläksynä oli Haruki Murakamin: Sputnik rakastettuni. Kirjaa ei ollut enää saatavilla kirjakaupoista eikä antikvariaateistakaan silloin kun sistä etsimme. Onneksi lähikirjastomme hyllyltä se oli saatavissa lainaksi, joten tilasin sen samantien ja saimme sen luettavaksemme melkoisen nopeasti.
En tiedä kertooko se kirjan vaikea saatavuus juuri nyt kirjan vähäisestä suosiosta vai kertooko se enemmän nykyajasta ja kirjan lyhyestä elinkaaresta kirjamarkkinoilla. Voi olla että jälkimmäisestä, mitä pidän valitettavana.Ehkä tämänlainen kerronta ei ole sellaista, mitä ostetaan koteihin, onneksi sitä kuitenkin löytyy kirjastoista ja onneksi sellaistakin suomennetaan meille lukijoille.
Kirja oli miellyttävä lukukokemus. Odotin japanilaisuutta ja jotain itämaista asennetta tai filosofiaa mutta sainkin luettavakseni jotakin, minkä tunnistin perin länsimaiseksi ja oikeastaan kosmopoliittiseksi. Juuri maaliskuussa tiedotusvälineissä ollut Japanin tsunami ja Fukushiman ydinvoimala innoittivat meidät tutustumaan japanilaiseen kertomakirjallisuuteen ja japanilaisuuteen. Siksi valitsimme edellisessä lukupiirin istunnossa maaliskuussa internetin www-sivuja selaamalla itsellemme ennestään tuntemattoman kirjailijan ja kirjan. Mutta kuten sanoin, en tunnistanut tyypillistä japanilaisuutta kirjassa. Kirjassa viitataan paljon länsimaisiin taiteisiin, mm. Mozartin musiikkiin. Se, mihin kirjassa ei viitata paljoa on elokuvat ja radio. Ainakaan päähenkilöt eivät vietä aikaansa näitä informaatiokanavia kuunnelllen ja seuraillen, vaikka muuten nykyaika ja nykyajan kommunikaatio Internetin avulla ja kirjoittaminen tietokoneella ovat esillä kirjan tekstissä.
Kirjaa ja kirjailijan tyyliä on verrattu Italo Calvinon kirjoituksiin. Olen lukenut Italo Calvinon kirjoja nuorena, mutta en myöskään vertaisi Murakamia Calvinoon, heillä on kummallakin tyystin omanlaisensa kertojan ääni. Kirja "Sputnik rakastettuni" on rakkauskertomus, mystinen sellainen ja se antaa lukijan melikuvitukselle tilaa. Kirja vie meidät paikkohin ja tunnelmiin jotka ovat nykyajassa liikennevälineineen, mutta myös taas ihmisuhteiden tasolla toki ajattomaan - onhan ihmisten kiintymys toisiinsa ja toisltaan saamansa vastakaiku niitä perimmäisiä ikuisuusaiheita kertomakirjallisuudessa, elokuvissa ja tarinoissa.
No, kirja on innoittanut tutustumaan lisää, toinen Murakamin teos odottaa tuossa pöydällä, sillä on jännittävä nimi: "Suuri lammasseikkailu". Tästä on hyvä jatkaa!
En tiedä kertooko se kirjan vaikea saatavuus juuri nyt kirjan vähäisestä suosiosta vai kertooko se enemmän nykyajasta ja kirjan lyhyestä elinkaaresta kirjamarkkinoilla. Voi olla että jälkimmäisestä, mitä pidän valitettavana.Ehkä tämänlainen kerronta ei ole sellaista, mitä ostetaan koteihin, onneksi sitä kuitenkin löytyy kirjastoista ja onneksi sellaistakin suomennetaan meille lukijoille.
Kirja oli miellyttävä lukukokemus. Odotin japanilaisuutta ja jotain itämaista asennetta tai filosofiaa mutta sainkin luettavakseni jotakin, minkä tunnistin perin länsimaiseksi ja oikeastaan kosmopoliittiseksi. Juuri maaliskuussa tiedotusvälineissä ollut Japanin tsunami ja Fukushiman ydinvoimala innoittivat meidät tutustumaan japanilaiseen kertomakirjallisuuteen ja japanilaisuuteen. Siksi valitsimme edellisessä lukupiirin istunnossa maaliskuussa internetin www-sivuja selaamalla itsellemme ennestään tuntemattoman kirjailijan ja kirjan. Mutta kuten sanoin, en tunnistanut tyypillistä japanilaisuutta kirjassa. Kirjassa viitataan paljon länsimaisiin taiteisiin, mm. Mozartin musiikkiin. Se, mihin kirjassa ei viitata paljoa on elokuvat ja radio. Ainakaan päähenkilöt eivät vietä aikaansa näitä informaatiokanavia kuunnelllen ja seuraillen, vaikka muuten nykyaika ja nykyajan kommunikaatio Internetin avulla ja kirjoittaminen tietokoneella ovat esillä kirjan tekstissä.
Kirjaa ja kirjailijan tyyliä on verrattu Italo Calvinon kirjoituksiin. Olen lukenut Italo Calvinon kirjoja nuorena, mutta en myöskään vertaisi Murakamia Calvinoon, heillä on kummallakin tyystin omanlaisensa kertojan ääni. Kirja "Sputnik rakastettuni" on rakkauskertomus, mystinen sellainen ja se antaa lukijan melikuvitukselle tilaa. Kirja vie meidät paikkohin ja tunnelmiin jotka ovat nykyajassa liikennevälineineen, mutta myös taas ihmisuhteiden tasolla toki ajattomaan - onhan ihmisten kiintymys toisiinsa ja toisltaan saamansa vastakaiku niitä perimmäisiä ikuisuusaiheita kertomakirjallisuudessa, elokuvissa ja tarinoissa.
No, kirja on innoittanut tutustumaan lisää, toinen Murakamin teos odottaa tuossa pöydällä, sillä on jännittävä nimi: "Suuri lammasseikkailu". Tästä on hyvä jatkaa!
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Kirjailijat kertovat, nettimateriaalissa löytyy!
Internetissä löytyy joko tekstimateriaalia tai videoita, joissa kirjailijat itse kertovat kirjoitustyöstään tai esittelevät jotakin kirjaansa. Koska tekstimateriaalia varmaan löytyy valtavasti, panen tähän pari videolinkkiä, missä kirjailijat kertovat tai kommentoivat työtään.
Suomalaisista kirjailijoista ainakin Kari Hotakaisen haastatteluita olen päässyt näkemään videoina netissä.
Nyt sattumalta tulin kokeilleeksi, millaista materiaalia löytyy Frank McCourtista internetistä, kun luin hänen kirjaansa "Liitupölyä" (alk. "Teacher Man") Törmasin seuraavaan linkkiin, missä kirjailija itse kertoo teoksestaan.
Kannattaa mitä ilmeisemmin joskus kuunnella kirjoittajaa ja onneksi se nykyään onnistuu. Nuo pari tähän valitsemaani linkkiä kertovat vieläpä sellaisista kirjailijoista, jotka kertovat kirjoittamisesta ja sen prosessista. Se, että kirjailija kertoo työstään ja miten kirjoittaa ei toivon mukaan kuitenkaan pilaa lukijalta lukemisen iloa. Minusta on hienoa nähdä ihminen, joka tekstin on tuottanut ja kuunnella hänen puhettaan. Onneksi siihen on nykyään mahdollisuuksia Youtube- tai Google Video tai muiden palveluiden avulla.
Tähän alle vielä linkki, missä Siri Hustvedt kertoo tulevasta kirjastaan.
Suomalaisista kirjailijoista ainakin Kari Hotakaisen haastatteluita olen päässyt näkemään videoina netissä.
Nyt sattumalta tulin kokeilleeksi, millaista materiaalia löytyy Frank McCourtista internetistä, kun luin hänen kirjaansa "Liitupölyä" (alk. "Teacher Man") Törmasin seuraavaan linkkiin, missä kirjailija itse kertoo teoksestaan.
Kannattaa mitä ilmeisemmin joskus kuunnella kirjoittajaa ja onneksi se nykyään onnistuu. Nuo pari tähän valitsemaani linkkiä kertovat vieläpä sellaisista kirjailijoista, jotka kertovat kirjoittamisesta ja sen prosessista. Se, että kirjailija kertoo työstään ja miten kirjoittaa ei toivon mukaan kuitenkaan pilaa lukijalta lukemisen iloa. Minusta on hienoa nähdä ihminen, joka tekstin on tuottanut ja kuunnella hänen puhettaan. Onneksi siihen on nykyään mahdollisuuksia Youtube- tai Google Video tai muiden palveluiden avulla.
Tähän alle vielä linkki, missä Siri Hustvedt kertoo tulevasta kirjastaan.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Aiemmat lukupiirin lukemat kirjat
Panen tähän luettelonomaisesti ennen tämän blogin perustamista lukupiirin yhdessä lukemien kirjojen nimet.
- Gilgamesh
- Juha Seppälä: Paholaisen haarukka
- Antti Hyry: Uuni
- Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin
- Siri Hustvedt: Vapiseva nainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)