maanantai 27. tammikuuta 2025

Minna Rytisalo: Lempi

Romaani


Minna Rytisalon romaani Lempi oli lukupiirimme kirjana helmikuun 4. 2025. Tämä ensimmäinen lukemani Rytisalon kirja on aivan valloittavan hienoa kerrontaa.

Kirjan nimihenkilö Lempi tulee kirjan lukijoille tutuksi häntä muistelevien henkilöiden muistojen ja ajatusten kautta. Näitä henkiköitä ovat:

  • Viljami, Lempin aviomies, 
  • Elli,  Viljamin ja Lempin talousapulainen, piika,
  • Sisko, Lempin kaksoissisar.
Lempi itse ei pääse lainkaan kertomaan omaa tarinaansa, vaan saamme lukea muistoja, toiveita, haaveita ja valheita nuoresta tytöstä ja aviovaimosta.

Eletään jatkosodan loppuvaiheita pohjoisessa Suomessa. Viljami tutustuu Rovaniemen kauppalassa nuoreen tyttöön, kauppiaan tyttäreen, ja rakastuu saman tien. Viljami on orpona jäänyt hoitamaan isänsä tilaa Pursuojalle, jonne on muutaman tunnin matka Rovaniemeltä. Lempi on ylioppilas ja herättää hämmennystä naapureissa, Viljami puolestaan on vähän kouluja käynyt nuori mies, joka olosuhteiden pakosta on jäänyt hoitamaan tilaa jäätyään orvoksi.

Sitten Viljami joutuu nostoväkenä viimeisimpinä kylänsä nuorista miehistä sotaan ja Lempi jää Ellin kanssa pitämään huolta tilasta.

Kirjan rakenne tarjoaa kolme näkökulmaa Lempin elämään ja arvoitukseen.

  • Rakastuneen kotiin palaavan, sodassa henkisesti vammautuneen, nuoren miehen muistot rakkauden kesästä nuoren vaimonsa kanssa. 
  • Palvelija Ellin kateuden myrkyttämät muistot emännästä. 
  • Kolmantena kaksoissiskon muistot ja elämäntarina ensin isän kaupassa, sitten saksalaisen sotilaan morsiamena ja myöhemmin vanhana naisena muistellen sisartaan Lempiä.

Kirja on mestarillisesti kerrottu. Itselleni tulee varsinkin saksalaisen sotilaan morsiamen Siskon tarinaa lukiessa mieleen muistumia lukemastani Annikki Kariniemen romaanista Veren kuva. Poikkeusoloissa nuorten rakkaussuhteet siviilien ja sotilashenkilöiden kesken ja siitä seuraavat ristiriidat ovat kummankin sisältönä, eri painotuksin tosin.

Kirjan ajankuva kauppalan ja maaseudun piirteineen ja maisemineen on kuvailtu ja maalailtu lukijalle uskottavaksi. 

Kirja ei selitä kaikkea auki vaan jättää hyvin lukijalle tilaa tehdä omat johtopäätöksensä siitä mitä kirjassa jätetään kertomatta. 

Erityisen tapahtumarikas ja hurja on kirjassa kuvattu Siskon elämänkaari, sitä kuvatessaan kirja tuntuu hyppäävän ihan eri vaihteelle. Vuosikymmenten mittainen - elämänmittainen - on mahdutettu tarinaan, jossa myös ihmisen muistin epäluotettavuus tuodaan esiin. Kaikki, minkä kirjasta luemme on epävarman muistin kertomaa.

Kirjan rakenne, jossa kolme eri ihmistä kuvaa Lempiä korostaa sitä, miten kukaan ei voi täydellisesti tuntea toista ihmistä. Samaa havaintoa toistaa myös äskettäin lukemani Tommi Kinnusen teos Kaarna.

Tämä ei varmasti jää ainoaksi Minna Rytisalon teokseksi, minkä luen. 

Lukuiloa.






perjantai 17. tammikuuta 2025

Tuula Mai Salmela: Katajanokka kello kymmenen

Romaani


Esikoisromaanissaan Tuula Mai Salmela kertoo dekkarityyliin tarinan Katajanokan paremmissa piireissä tapahtuvasta murhasta.

Biologi Maana Santanen tekee geenitutkimusta yliooiston kasvitieteen laitoksella. Hän on akateeminen köyhä, joka on veloissa miesvainajansa liiketoiminnan lainoja taattuaan. Hän saa naisystävältään kutsun polttareihin, jossa tutustuu Mirvaan, joka muiden ookttarivieraiden kanssa on kiinnostunut orkideoista.

Muutama päivä myöhemmin Mirva löytyy murhattuna kotoaan. Maana ryhtyy selvittämään tapahtunutta omin päin ja tutustuu samalla asiaa selvittävään poliisiinkin. Poliisilla on hiukan epäammattimainen ote tutkimukseen ja sen taustojen selvittämiseen.

Maana huomaa asiaan sekaantumisensa johtavan hänet uhkaaviin tilanteisiin, kaikki ei ole sitä, miltä ensi silmäyksellä näyttää.

Kirja on sopivan jännittävää luettavaa, sitä ei malta laskea käsistään kun tarina alkas kulkea. Erityispisteet yliopistomasilman ja kasvigenetiikan aiheiden käsittelystä.

Lukuiloa!


sunnuntai 5. tammikuuta 2025

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy

Romaani


Toshikazu Kawaguchin kirja oli lukupiirin tammikuun 7. 2025 kokouksen aiheena.

Tarinassa Tokiossa sijairsevassa pienessä kahvilassa nimeltä Funiculi Funicula on pöytä, jonka ääressä oleva tietty tuoli toimii aikakoneena. Menneisyyteen tai tulevaisuuteen voi siirtyä, mutta vain siksi ajaksi, jonka aikana kahvikupissa oleva kahvi jäähtyy.

Tömä ajatus virittää lukijan muutamaan tunteelliseen aikamatkaan. Menneisyyteen haluavat ihmiset metsästävät muistojaan tai haluavat korjata jotakin menneessä. 

Mutta aikamatkalla on ehtonsa. Mikään menneessä tapahtunut ei muuta mitään nykyisyydessä. Kirjassa paljastuu, ettei mikään nykyään oleva muutukaan. Paitsi ehkä aikamatkaajan mieli ja ajatukset, sielu ja sydän.

Tarinat sisältävät sydämellisiä ja surumielisiä kohtaamisia. Kirjan kantava ajatus on se, että ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyy lähes aina väärinymmärryksiä. Mutta niiden yli voi päästä ja löytää uuden näkökulman asioihin.

Tulevaisuuteen ei voi vaikuttaa etuköteen. Tulevaisuuden me teemme itse.