Romaani/psykologinen trilleri
Toisessa romaanissaan Martta Kaukonen käsittelee #metoo-teemaa. Taidemaailmassa, teatterissa ja elokuvateollisuudessa on puhuttu viimeisen 10 vuoden aikana seksuaalisesta hyväksikäytöstä roolituksia jaettaessa ja kaltoinkohdellut naiset ovat nousseet joukoittain kertomaan kokemuksistaan. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut tilanteen paranemiseen, vaan asiaa on hyssytelty julkisuudessa ja viranomaisten taholta. Romaanissa ryhmä aktivisteja aikoo järjestää performanssin ottaakseen kantaa heikosti edenneeseen syyllisten rankaisemiseen ja uhrien tilanteeseen.
Tämäkin kirja etenee lyhyissä parin-kolmen sivun mittaisissa tarinan henkilöiden monologeissa, jotka kuvaavat tapahtumien etenemistä. Koko ajan syvennetään tietoja sekä tapahtumista että henkilöistä ja tuodaan esille yksityiskohtia kirjan päähenkilöiden suhteista toisiinsa. Lopussa paljastetaan vielä lisää yllättäviä henkilöiden välisiä yhteyksiä, joten loppuratkaisu on odottamaton.
Tarina etenee rajatusti vain muutaman roolihenkilön voimin. Tapahtumapaikkoja on rajatusti. Tulee mieleen näyttämö tai teatteri, tapahtumapaikat on viitteellisesti lavastettu.
Tarinassa ollaan rakentamassa performanssia, jossa #metoo -hengessä pyydettäisiin anteeksi teatteri/filmimaailmassa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneilta naisilta.
Performanssitaiteilija Roni rekrytoidaan laatimaan performanssin sisältöä. Taidehistorioitsija Anne toimii projektin johtajana. Maankuulu näyttelijä Minna on kertonut kokemastaan raiskauksesta ja ryhmään otetaan mukaan myös aikuisikänsä työttömänä ollut Suvi, ihmisarka ja syrjäänvetäytyvä entinen kuuden ällän ylioppilas. Suvin tehtävänä on lähinnä tarkkailla ja kommentoida esitystä. Näin ainakin aluksi.
Tarina kokee monia käänteitä ja vasta loppusivuilla paljastuvat kunkin motiivit.
Kirja on helppolukuinen ja viihdyttävä, mutta #metoo -teema hukataan matkan varrella mielestäni. Kirja muuttuu tekijöiden motiiveja vatvovaksi psykologiseksi selittämiseksi loppupuolellaan. Se jättää #metoo -aiheen taka-alalle ja leikkii mustavalkoisilla paperinmakuisilla roolihahmoillaan karmeaan loppuun asti.
Mutta tämähän on kevyttä viihdettä! Vai onko?
Aivan esikoisen tasolle tämä Kaukosen kirja ei yllä.
Kirsin bookclub arvioi teoksen: