Asko Jaakonaho: Kulta-aura

Romaani

Uusi tuttavuus kirjailijana on minulle tämä Asko Jaakonaho. Kirja on vuodelta 2024.

Kirjan aiheena on suomalaisen taiteilijan ja mystikon Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870-1946) uskomaton elämä.

Kirjailija kertoo taitelija Sigurdin seikkailuista 1890-luvun salongeissa Pariisissa Ville Wallgrenin kanssa, ruusuristiläisten mystikoiden spiritismitapahtumissa ja teattereissa ja kabareissa. Sigurd opiskelee taidetta ja tahtoo tutkia sellaista maailmaa, mitä aikakauden tiedemiehetkäön eivät ole löytäneet. Hän tutustuu August Strindbergiin, joka tutkii alkemiaa Pariisissa.

Ja Sigurd löytää hieroglyfit ja kielitieteen, jolla hän yrittää todistaa suomalaisten alkuperää Jaavalla, josta sitten muinoin olisi vaellettu Egyptin kautta kohti pohjoista.

Sigurd muistelee elämäänsä Pariisissa ja vuosisadan alun Suomessa ja kansalaissodassa. Hän elää 1940-lukua Helsingissa sota-aikana mesenaattinsa apteekkari Hannan luona työskennellen talon kellaristudiossa.

Ja mieleen palautuu kaikki uskomattomasta elämästä: naisseikkailut, "tieteelliset" löydöt, haaveet, surut ja ilot.

Onpa Sigurdilla osansa myös Suomen sähköistämisessä, Imatran vesivoiman valjastamisessa

Sigurd Wettenhovi-Aspa esitellään Wikipediassa:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sigurd_Wettenhovi-Aspa

Kirja noudattelee toki noita elämänvaiheita, joita wikipedian tietosivulla kuvataan.

Kirjailijan Kulta-aura teokseen valitsema tyylilaji on veijariromaani, ihan perustellusti, sillä niin värikäs ja uskomaton taiteilijan elämä on ollut.

Kirja sisältää myös surrealistisia uni- ja haaveilujaksoja, jotka kohottavat tarinankerronnan hienoon tasoon. Mielenliikkeet taiteilijan päässä sekä nuorena miehenä että vanhana ukkona ilmaisevat jotain perin inhimillistä.

Suosittelen, lukuiloa!

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa - väärässä olemisen historia

Romaani

Sirpa Kähkösen kirja "36 uurnaa" sai Finlandia-palkinnon vuonna 2023. Kirja on lukupiirimme aiheena lokakuun alun 2025 kokouksessa.

Sirpa Kähkönen jättää hellät ja osin kipeät jäähyväiset vuonna 2021 kuolleelle äidilleen kun on kulunut vuosi äidin kuolemasta.

On Auroran nimipäivä (10.3.2022) ja kirjailijan tullessa kotiin hissiin astuu Tuonen Tytti. Kaikenlaiset muistot nousevat kirjailijan mieleen seuraavan illan ja yön aikana. Hän haluaa tehdä kerrankin selvän eron äitiinsä, joka vielä valtaa hänen ajatuksiaan.

Niinpä hän alkaa purkaa muistojaan siitä, millainen äiti oli hänelle ja rakentaa kuvaa siitä, miksi hän oli sellainen kuin oli.

Kirja laajentuu nopeasti kuvaukseksi kirjailijan äidin suvusta ja yli sukupolvien kulkeneista traumoista, joihin on vaikuttanut Suomen kansalaissodan jälkeinen jakautuneisuus. 

Kukaan Sirpan äidin Riitan lapsuuteen vaikuttaneista aikuisista ei ole kulkenut elämäntaivaltaan traumatisoitumatta tai haavoittumatta. On vuosia Tammisaaren vankileirillä, lapsen menettämistä nuorena, anopin ilkeyttä miniälle, köyhyyttä ja puutetta. On elämistä punikin kakarana, syrjittynä ja halveksittuna. On Stalinin vainoihin kadonneita isosetiä.

Toisaalta on hellyyttä, jolla isovanhemmat palvovat lapsenlastaan, aurinkoisia päiviä kesämajalla ja kasvamista nuoreksi naiseksi 1950-luvun Suomessa.

‐‐-------

Kähkönen on kirjoittanut henkilökohtaisimman romaaninsa. Hänen taitava kielenkäyttönsä maalaa jäähyväisyön tunnelmat kuin klassisessa antiikin tarinassa.

Kuolleet perheenjäsenet saavat äänen, heidät herätetään hellästi eloon ja he saavat kertoa tarinansa taustoittaen sitä, miksi Riitan elämä ja suhde Sirpaan oli sellainen kuin oli. Pöydän ympärillä kuullaan tarinoita, luetaan päiväkirjoja ja lopulta saatellaan manalle menneet kuin karnevaalikulkueena  pois lopulliseen rauhaisaan tilaansa, josta kirjailija palaa elävien pariin, taakseen katsomatta.

---------

Olen aiemmin lukenut Sirpa Kähköseltä kirjan Graniittimies. 

https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2014/11/sirpa-kahkonen-graniittimies.html?m=1

Ilmeisesti jo siinä kirjassa kirjailijsn mielessä kummitelleet sukunsa tarinat ovat olleet alkusysäyksenä tarinalle Leningradista ja suomalaisista ihmiskohtaloista.

36 uurnaa teoksesta löytyy hyvä arvio:

https://kirsinbookclub.com/2023/11/sirpa-kahkonen-36-uurnaa-vaarassa-olemisen-historia-jattaa-jaljen-lukijaan/

Hanna Bervoets: Sopimatonta sisältöä

Romaani

Hanna Bervoets on löytänyt aiheensa nettimaailman somealustojen sisältömederaattoreiden ammattikunnasta.

Joukko ihmisiä toimii netin sosiaalisen median alustojen alihankintafirmassa työnään sensuroida netin tekstejä ja kuva-sekä videovirtaa ja meemejä.

Sensurointia koskevat säännöt ovat epämäräisiä ja muuttuvat tuon tuostakin. Sisältöjä sensuroidaan urakkatahdissa, porukan on pakko sopeutua tekemään satoja sensurointia koskevaa perusteltua päätöstä. Ja materiaali, jota he joutuvat tarkkailemaan on osin törkeintä, mitä verkosta löytyy.

Työporukan kesken syntyy toverisuhteita ja myös rakkaussuhteita.

Nuori Kayleigh rakastuu työkaveriinsa Sigridiin. Kaiken verkkokalvoilla nähdyn materiaalin vaikutus työntekijöiden mielenterveyteen ja sietokykyyn panee kavee- ja rakkaussuhteet koetokselle. 

Työympäristö ei ole terveellinen muutenkaan, työtahti on kireä ja tavoitteet epämääräiset. Paikka vaikuttaa lähinnä ihmiskokeelta.

Ei siis ole ihme, että sillä on traagiset seuraukset.

Kirja on tiivis 140 sivun mittainen yhden lukusession mittainen tarina, jolla on taustanaan nykyaikainen työelämä haasteineen.

Suosittelen. 

Alla linkissä eräs arvio

https://sivumerkkeja.wordpress.com/2023/12/31/hanna-bervoets-sopimatonta-sisaltoa/

Mikko Kamula: Pohjolan neito

Romaani

Mikko Kamulan kuusiosainen romaanisarja, joka alkoi teoksella Ikimetsien sydänmailla (1917) jatkuu nyt viidennellä teoksella Pohjolan neito.

Nuori velho Tenho joutuu Yörnin äijän kanssa maagisiin seikkailuihin tässä romaanisarjassa. Tapahtumat sijoittuvat 1400-1500 -lukujen taitteeseen. Ikimetsissä eletään vanhojen uskomusten mukaista elämää. Vuodenkierto ja luonnonusko määrittävät sitä miten toimitaan. Maanviljelystä, kalastusta ja metsästystä harrastetaan sekä turkisten ja tarve-esineiden  kauppaa.

Romaanisarjan edetessä Tenhon veli Heiska on lähtenyt kotoa Leppävirralta Pyhän Olavin linnaan sotilasoppiin ja asettunut nuoren raskaana olevan vaimonsa Kullan kanssa linnan lähistölle asumaan.  Tenhon sisar Varpu taas on saanut parantajan oppia ja on päässyt Hämeenlinnaan ammattiaan harjoittamaan.

Tarinan aiemmissa teoksissa maaginen uskomusmaailma herää eloon: hiidet ja maahiset ja rakennusten, riihien ja talojen haltijat ovat todellisuutta kuten metsän hengetkin. Myös kalevalaiset sankarit heräävät eloon vaikka kristinusko valtaa alaa yhä laajemmalti.

Venäläiset ja lappalaiset kulkevat ryöstöretkillä. Joten sydänmaiden korvessa asuvalla perheellä on huolensa noistakin, eikä elanto ole helposti saatavissa, koska säiden armoilla eletään vuoden sadon ja saalisonnen epävarmuuden lisäksi.

Pohjolan emäntä Loviatar on alkanut säätää asioita, joten Tenholla ja Yörnin äijällä on vastassaan todella vahvat maagiset voimat.

Nyt Tenhon kotipirtin naapurustosta on hävinnyt pätevä seppä Torho. Tenho selvittelee Yörnin äijän kanssa katoamista ja päätyy siihen, että Pohjolan Loviatar on ryhtynyt teettämään uutta sampoa ja on ryöstänyt Torhon mailleen.

Saadakseen sepän pelastettua Tenho jättää kotitilansa, isä Jukon ja äiti Matelin pirtin ja lähtee pelastamaan maailmaa Loviattaren juonilta.

‐-‐---

Kirjassa kuvataan myös 1400-luvun lopun Olavinlinnan, Hämeenlinnan, Viipurin ja Turun elämää. Tenhon veli Heiska ja sisar Varpu vievät tarinaa kohti krstillistä Suomea, Tenho taas sisaruksista oppii metsien luonnonuskoa ja velhojen taitoja.

Viihdyttävä tiiliskivi taas tämäkin.