Sain joululahjaksi Marcus Tullius Ciceron "Vanhuudesta" .
Sattumalta huomasin, että äskettäin oli jokin kirjabloggareille heitetty haaste tehdä bloggaus jostakin klassikosta...
Tämä Ciceron teos on klassikko jos mikä. Pitkästyttävä usean sivun mittainen esipuhe lähes uuvuttaa pienen kirjasen lukijan ennen varsinaista Ciceron tekstiosuutta. Olisi varmaan pitänyt lukea se viimeksi. Mutta toisaalta se tarjosi tiiviin elämäkerran kirjoittajan elämästä, mikä kyllä hieman antaa perspektiiviä varsinaiseen Ciceron kerrontaan. Lisätietoa Ciceron elämästä ja merkityksestä löytyy tähän alle linkittämästäni Wikipedia-artikkelista.
Se varsinainen Ciceron kerronta "Vanhuudesta" -teoksessa on upeaa ja värikästä ja elävää. Tekstin on suomentanut K.J.Hiden. Teksti tuo kirjailijan ja puhujan elävänä ihmisenä monine ajatuksineen vanhuudesta lukijalle läheiseksi. Cicero kertoo hyvästä elämästä ja hyvästä vanhuudesta muinaisessa Roomassa yli 2000 vuotta sitten, mutta ajatukset voisivat olla peräisin ihan viime vuosilta, klassikko pitää pintansa. Kirjassa on 78 sivua, ja se on muodoltaan kuin puhe tai oikeammin dialogi, missä aluksi kysytään teoksen kertojalta (Marcus Porcius Cato) asioita - ja kertoja vastaa. Mutta tämä kirja ei ole mitään saarnaamista eikä julistamista vaan hyvin lempeää asioiden toteamista. kuoleman läheisyyttä käsitellään, vanhuuden olemusta eri ihmisillä, millainen on hyvä elämä ja hyvä kuolema.
Tämä kirja kertoo siitä, millaisia ihmiset ovat olleet 2000 vuotta sitten. Ja hehän ovat aivan kuten mekin perusasioiden äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti