romaani, scifi/spefi
J.Pekka Mäkelältä julkaistiin 2021 romaani Pahasilmä. Scifi/spefi -tyylisuunnan kirjoja lukiessa kannattaa heittäytyä kirjan maailmaan avoimin mielin ja antaa kirjailijan johdattaa tarinaan. Johtoajatuksenahan on tarinassa: "entäpä jos...". J. Pekka Mäkelä oppaana on helppo heittäytyä tarinan vietäväksi. Kerronta on pätevää, jännittävää ja mielenkiintoista.
Kirjassa on useampia päähenkilöitä joiden kertomana tarinaa viedään eteenpäin. Tarina kulkee kahdessa ajassa. Osa tapahtumista on Helsingin yliopiston opiskelija- ja tutkijamaailmasta vuodelta 1996. Tuolloin yliopiston sisällä opiskelijoiden ja henkilökunnan väliseen kommunikointiin verkossa oli tekstipohjainen sosiaalinen media PortaCom, missä käydään keskusteluja tutkimuksesta ja kaikenlaisista aiheista mitä kenellekin mieleen juolahtaa. Keskustelualusta on jakaantunut myös useisiin toisistaan riippumattomiin ryhmäkeskusteluihin ja privaattikeskusteluihin osanottajien välillä. Kirjan yliopistoväen vuorovaikutus tapahtuu siis tuossa Portacomissa ja toisinaan yhteisissä tapaamisissa ravintoloissa tai kesäisillä retkillä.
Yliopistoväestä kaksi henkilöä muodostaa kertomuksen pääparin. Gradua kirjoittava Jukka tapaa väitöskirjaa valmistelevan Annen. Anne on varautuneen oloinen lahjakas opiskelija. Hän on myös loistava blueskitaristi, kuten saamme kirjaa lukiessa huomata. Ja hän osoittautuu olevan paljon muutakin, kun tarina etenee.
Toinen kirjan aikataso on nykyaikaa, 2020 -lukua. Siinä aikatasossa eletään pienessä fiktiivisessä kylässä Kaurissalmella, johon muuttaa Milja-Liisa asuttamaan taloa, jonka omistajat päästävät heidät tilapäisesti vapaana olevaan taloonsa. Milja-Liisa, graafikko on putkiremonttia paossa ja hänen työnsä onnistuu myös etätyönä maaseutupaikkakunnalta. Hänen miehensä, edellä mainittu Jukka on tilapäisesti ulkomailla Milja-Liisan saapuessa maaseutukylään. Kylässä tuntuu olevan outo tunnelma ja jännitteitä henkilöiden kesken. Ja siellä Milja-Liisa kohtaa Annen, pääkaupungista paenneen naisen, joka jätti väitöstyönsä kesken. Milja-Liisan puoliso on siis tuo Jukka, joka on elänyt todella merkillisen elämän. Tämä selviää kirjan edetessä.
Salaisuudet vuoden 1996 opiskelijamaailmassa ja Kaurissalmen pikkukylässä alkavat pikku hiljaa aueta ja esille kehkeytyy kertomus, joka pitää lukijan otteessaan. J. Pekka Mäkelä on taitava kirjoittaja, joka tulee hienosti kuvanneeksi vanhaa suomalaista maisemaa niin 1990 -luvun laman jälkeisessä Helsingissä, Tampereella kuin Tikkurilassakin. Ihmisjoukko omine ominaispiirteineen on toki karrikoitu kuvaus opiskelijajoukosta, jonka jäsenten tulevaisuus voi olla hyvinkin erilainen niistä lähtökohdista, missä he kirjan esittämässä vuodessa 1996 ovat. Ja yliopiston tietoverkon resurssien käyttö ja kytkeytyminen verkkoon lankapuhelimella ja modeemilla palauttaa muistoja mieleen niille, jotka sattuivat elämään tuon internetin alkuajan.
Kirjailija tekee, kuten tieteiskirjailijat: luo oman maailmansa omine sääntöineen ja pitää siinä olevista säännöistä kiinni tarinaa kertoessaan. Hän johdattelee lukijan hienovaraisesti sellaiseen maailmaan, jossa ihmisellä voi olla melkoisia synkkiä voimia, joita hän ei hallitse. Kysymys on siitä, mitä nuo voimat voivat tehdä ihmiselle, joka joutuu niitä voimia kantamaan. Millainen moraalinen vastuu on niiden voimien käyttämisessä.
Kiitos kirjailijalle myös runsaista virikkeistä musiikkimaailmaan. Kirjassa mainitaan useita artisteja, joiden teoksia on hyvä kuunnella kirjaa lukiessaan.
Olen aiemmin lukenut J. Pekka Mäkelän kirjan Nedut. Tämän Pahasilmä -romaanin myötä aion kyllä lukea vielä lisää hänen teoksiaan, kerronta on ollut noissa kummassakin erittäin vakuuttavaa ja asenne kohdallaan. Loistavaa scifia/ spefiä (spekulatiivista fiktiota).
https://fi.wikipedia.org/wiki/J._Pekka_M%C3%A4kel%C3%A4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti