Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias

Novellikokoelma

Esikoisteoksessaan Pölynimurikauppias kirjailija/toimittaja Sari Pöyliö ravistelee rajusti äitimyyttejä ja äitien, isoäitien ja tytärten suhteita. Osansa saavat kyllä myös isät ja vävytkin, tosin pienemmän osan eikä tarinoissa juurikaan esiinny poikia.

Alaotsikkona teoksella on "... ja muita äitien erehdyksiä". Kirjaa lukee kuin Rosa Liksomin novelleja ilman mäenkieltä tai Hesan slangia. Toisaalta mieleen tulee tarinoiden hurjuudesta myös Roald Dahl absurdeine kertomuksineen. Tai Matti Ijäksen elokuvat. Tarinoiden äidit ja tyttäret eivät ole mitään hiljaisia hissukoita vaan rajuja ja eloisia anarkistisia hahmoja. (Lisäys: Matti Ijäs on tehnyt Pölynimurikauppias -novellikokoelmasta kuunnelmia Yleisradioon, luin juuri hakiessani tietoa kirjailijasta nettisivuilta.)

Tarinoiden absurdi huumori viehättää. Viimeisessä novellissa kootaan tarinat yhteen surrealisisessa sairaala/kuolema/terapia -tarinassa, jossa aiempien tarinoiden hahmot kommentoivat elämäänsä ja elämöimistään. Tyylilajissa on jotakin Italo Calvinon tapaista. Hykerryttävä kirja, jos tykkää päästää ajatukset vapaaksi kirjailijan tarjoamaan karnevaaliin. Kehdosta hautaan ja takaisin.

Lukuiloa!

Kuuntele Yle Areenassa:

https://areena.yle.fi/1-2277902

Seura-lehdessä juttu kirjailijasta:
https://seura.fi/ilmiot/tarinat/kirjailija-sari-poylio-koki-olevansa-turvassa-mummolass/

Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu

Pienoisromaani

Maria Àngels Anglada oli Katalonialainen runoilija ja kirjailija. Hänen teoksensa on syvästi ja tunteellisesti kerrottu tarina juutalaisesta viulunrakentajasta ja hänen keskitysleirin komentajan oikusta ja vaatimuksesta tehdystä soittimesta.

Tarina on klassikko jo syntyessään. Sitä ei voi olla vertaamatta nykyisten hirmuhallitsijoiden ja sortajien hirmuhallintojen ihmisille aiheuttamiin tragedioihin. Se, mikä meissä on inhimillistä, näyttäytyy keskitysleirivankien keskinäisessä mikrokosmoksessa kirkkaana: ystävyys, solidaarisuus, kunnioitus.

Kyynel silmässä tätä tarinaa saa lukea. Tuoreet kuvat venäläisten hirmuteoista Ukrainassa palaavat mieleen, kun lukiessaan ajattelee leirin vangeista koottua jousiorkesteria soittamassa leirin komentajalle, palkkanaan laiha soppa-annos tai kuolema.

Viulu päätyy lopulta rakentajansa sukulaiselle, mutta sitä ennen ehtii tapahtua paljon - kokonainen elämä.

Tämä kirja on hieno osoitus siitä, että pieneen runsaan 140 sivun tarinaan saadaan mahtumaan kaikki tarpeellinen. Sanat kertovat olennaisen ja lukija saa kuvatusta tarinasta tarpeelliset eväät sen ymmärtämiseen, mikä on tarinassa tärkeää. 

Lukuiloa!

https://www.bazarkustannus.fi/kirja/auschwitzin-viulu/

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Maria_%C3%80ngels_Anglada

Eevi Kuokkanen: Ei sanaakaan

Romaani/jännitys

Eevi Kuokkasen esikoisromaani on hallittua tarinankerrontaa alusta loppuun. Sen ote lukijasta pitää, sitä ei malta laskea käsistään. 

Kirja vie lukijan pieneen merenrantakaupunkiin, jonka elämä on vielä arkista päivästä toiseen puurtamista huhtikuussa. Kirjassa koetaan kaupungin elämää keväästä syksyyn. Kaupunki muistuttaa Hankoa idyllisine merenrantaravintoloineen ja purjehdusseuran paviljonkeineen, hiekka-ja kalliorantoineen ja kesäasukkaineen sekä majataloineen. Turistisesonki ja kesäasukkaat saapuvat kunhan kesä koittaa. Mutta vanhenevat talot ja asukkaat tarvitevat huolenpitoa, talot kunnostustöitä ja vanhukset hoivapalveluita.

Talvisin kokoontuu harrastusryhmiä, kuvaamataidetta ja keramiikkaa ja monia muita. Erästä niistä vetää kirjastonjohtaja Assi, joka on paikkakunnalla rakastettu hahmo. Hänen äkillinen kuolemansa tuntuu surettavan monia. Muutamia muitakin kuolemantapauksia tapahtuu pienen ajan sisään,  mutta ovatko ne vain sattumaa?

Kirjan päähenkilöiksi muodostuu keski-ikäinen porukka, entisten nuorten aikuisiksi kasvanut piiri, jossa kaikki tuntuvat tuntevan toisensa jo kouluajoilta. Jotkut ovat jääneet töihin paikkakunnalle, jotkut paluumuuttajat ovat perustaneet omia bisneksiään. Varsinkin pesulanpitäjä Tuija ja putki- ja ilmastointifirmaa pitävä Lasse ovat tapahtumien keskiössä.

Rantakaupungin kevät ja kesä herää eloon aistivoimaisena, kukkien, meren, mäntymetsän, rantaravintoloiden ja puhtaan pyykin tuoksuineen. Ja ikävämpiä tuoksuja tuottaa tarinaan se, että kaupungin liepeillä, ehkä ytimessäkin toimii hämäriä bisneksiä, joiden luonne avautuu vähitellen. Lukija kokee astelevansa kirjailijan luomassa maailmassa, joka tavanomaisuudessaan viettelee kesäkaupungin arkeen ja festivaaleihin, iltojen viininmaisteluun huviloissa ja kesän lämpöön aurinkorannoilla.

Ja kaiken yllä leijuu jännitystarinassa tihenevä synkkä pilvi. Vähitellen avautuvat kaupungin asukkaiden synkät salaisuudet. Loppuratkaisu on henkeäsalpaava ja tyylikäs.

Kirjailijan rakkaus merenrantakaupunkiin ja sen tunnelmaan näkyy tekstissä. Pikkukaupungin elämä niukkoine resursseineen on tätä päivää kuten myös kiinteistöbisnes ja vanhusten kotihoitopalvelut. Hienosti mukaan on keitokseen tuotu myös somekulttuuria ja palvelumuotoilua arkisena soveltamisena, ehkä pientä sarkastista hymyä viljellen nykymaailman bisneskulttuurille. 

Tämä kirja oli minulle yksi parhaista tämän vuoden lukuelämyksistä. Suosittelen!

Lukuiloa!

Arvio kirjasta toisaalla:

https://kirsinbookclub.com/2023/06/eevi-kuokkanen-ei-sanaakaan-kotiseutujannari-jota-ei-malttaisi-laskea-kasistaan/

Britt Karin Larsen: Finnskogen elämän kehto

Romaani

Tämä on ensimmäinen Britt Karen Larsenin kirjoittama teos, jonka olen lukenut. Kirjan takakannen teksti houkutteli lukemaan, sillä aihe on kiinnostava. On kiehtovaa lukea tarinoita menneestä elämästä ankarissa oloissa. Odotin jotakin Paula Havasten kirjojen tapaista kerrontaa, ja sellaista tämä tarina Ruotsin ja Norjan suomalaismetsissä elävästä kansasta on.

Kirjailija on norjalainen ja hän on kirjoittanut seitsemän teoksen mittaisen Finnskogen -sarjan, josta on suomennettu ainakin kolme teosta.

https://www.minervakustannus.fi/kirjailijat/index.php?kirjailija=994

Metsäsuomalaiset ovat etninen vähemmistö, joka asuu Ruotsin ja Norjan eteläosissa.  Kirjan tarinassa eletään 1800 -luvun puolivälin vuosia. Ruotsalaiset ja norjalaiset vierastavat outoa metsäsuomalaista kansaa, joka on tuonut outoja tapojaan maahan. Valtaväestön ja metsäsuomalaisten välillä on kuitenkin kanssakäymistä, kaupankäynti ja uskonto pitävät siitä huolen. Ristiriidoilta ei voida välttyä, sillä ennakkoluulot ja kyräily värittävät suhtautumista vieraaksi koettuun kansanosaan.

Kirjasta on hyvä esittely kustantajan sivulla:

https://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1458

Kirja on erittäin intensiivinen lukuelämys. Jälleen teos, jota ei malta laskea käsistään. Tarina sopii hyvin talvi-illan lukuhetkiin ja se tarjoaa sopivassa määrin eskapismia nykypäivään. On myös mielenkiintoista lukea, mitä metsäsuomalaist ovat olleet ja mitä heistä kenties on ajateltu. Täytyy ottaa lukuohjelmaan nuo muutkin Larsenin kirjat tästä sarjasta.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Britt_Karin_Larsen

Suosittelen oheen myös Ylen dokumenttia metsäsuomalaisista:

https://areena.yle.fi/1-64767882

Lukuiloa!

Kaiho Nieminen: Maijun baari

Romaani

Kaiho Nieminen kuoli äskettäin 81 vuoden iässä. Hänen tuotantoaan on ilmestynyt 1970-luvun alusta asti, mutta vasta nyt sain käsiini hänen kirjoittamansa teoksen "Maijun baari".

Nieminen on kirjan kansiliepeen esittelyn mukaan suomalaisten laitapuolen syrjäytyneiden vaatimattomien ihmisten kuvaaja. Miehet tuntuvat olevan tämän kirjan kuvaamassa kylässä alkoholisoituneita reppanoita, työttömiä rehjakkeita, jotka asuvat kotitalossa ikääntyneen äitinsä kanssa ja viettävät aikaa Maijun baarissa. Siellä he ovat kuin kotonaan, tutussa kaveripiirissä. Eri ikäiset miehet, parikymppiset pojat ja kuusikymppiset vanhatpojat haaveilevat paremmasta elämästä, mutta vähät tienestinsä, lähinnä peruspäivärahan, he kantavat Maijun baarin saadakseen särpiä kaljaa ja turista joutavia kohtalotovereiden kanssa.

Kuusikymppinen verevä Maiju pitää kuria ja rakentaa turisteille aittamajoitusta ja mökkikylää kesävieraille. Hänen tyttärensä pitää samassa rakennuksessa sekatavarakauppaa. Kumpikin nainen pyörii baarin liepeillä norkoilevan miessakin ajatuksissa ja unelmissa.

Kirjan hahmoista jää mieleen 55-vuotias vanhapoika Paavo, jolle kaverit tekevät kepposen: panevat lehteen seuranhakuilmoituksen, jotta Paavokin vihdoinkin saisi naista. Tällä on yllättävät seuraukset. Myös nuori kuumakalle Pesku yrittää päästä paremman elämän makuun, mutta videofilmeistä opitut konstit eivät vie maaliin. Naiset eivät ole tosielämässä kuten pornofilmien naiset, miehet eivät ole kuten gangsterielokuvien kovanaamat, joita Pesku ihailee.

Kylä elää elämäänsä kuin suomalaisissa television maalaiskomedioissa. Hiljainen surumielinen hymyily ja tunnelmointi on kirjan tunnelmana. Henkilöhahmot kokevat monenlaista murhetta, mutta myös pieniä ja isompia iloja.

Kirja on julkaistu 2001, mutta sen maaseudun Suomi lienee edelleen ajankohtainen.

Lukuiloa!

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kaiho_Nieminen

Amelie Nothomb: Samuraisyleily

Romaani/matkakuvaus?

Parikymppinen belgialainen Amelie palaa Japaniin ja tutustuu uudestaan maahan, josta on lähtenyt viisivuotiaana. Nyt hän ryhtyy ranskankielen opettajaksi elättääksern itsensä ja tutustuu nuoreen liikemiehen poikaan, ensin oppilaanaan, sitten rakastajanaan ja kihlattunaan.

Japanin kulttuuri ja perinteet nuoren naisen kuvaamana sekä kokemukset seuraelämästä ja ensirakkauden kokevan pojan seuralaisena oleminen on kuvattu hienosti. Japanin kaupunkien ja nähtävyyksien kuvailu vie mennessään. Tämä kirja on hieno löytö. 

Lukuiloa!

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Am%C3%A9lie_Nothomb

Jari Tervo: Minun sukuni tarina

Romaani/satiiri/trilleri?

Jari Tervo on kirjoittanut tuotteliaasti ja esiintynyt televisiossa viihdeohjelmissa. En ole lukenut aiemmin ainoatakaan hänen kirjoittamaansa kirjaa, joten oli jo aikakin tutustua Tervon tuotantoon, edes vähän...

"Minun sukuni tarina" on kertomus kirjailijasta, joka elää puoliboheemia kirjailijaelämää renttuillen kapakoissa ja viettäen perhe-elämää vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Hän suunnittelee seuraavaa suurta teosta muutaman vuoden tauon jälkeen. Kustantaja esittää, että hän tekisi vankilaan tuomitun Matias Kuukkelin kertoman pohjalta kirjan. Se tulisi olemaan myyntimenestys, koko kansan tunteman murhamiehen tarina menisi kaupaksi varmasti. Noinhan se taitaa mennä oikeassakin elämässä.

Kliseinen kirjailijahahmo koittaa kerätä aineistoa murhamiehestä haastattelemalla tätä vankilassa. Omasta suvustaan hän ei tiedä paljoa. Koska kirjailija on julkkis kirjojensa ja tv-viihteen takia, on maata kohahduttanut myös pari vuotta eiemmin tapahtunut kirjailijan äidin outo katoaminen marjamatkalla metsässä. Kirjailijan isä Rovaniemellä ei tiedä vaimonsa kohtalosta mitään, eikä poliisikaan anna mitään valoisaa ennustetta kadonneen löytymiseen.

Kirja vie monien arvoitusten äärelle. Nuo arvoitukset ratkeavat lopulta perin yllättävässä loppuratkaisussa.

Lukuiloa

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jari_Tervo