Eevi Kuokkasen esikoisromaani on hallittua tarinankerrontaa alusta loppuun. Sen ote lukijasta pitää, sitä ei malta laskea käsistään.
Kirja vie lukijan pieneen merenrantakaupunkiin, jonka elämä on vielä arkista päivästä toiseen puurtamista huhtikuussa. Kirjassa koetaan kaupungin elämää keväästä syksyyn. Kaupunki muistuttaa Hankoa idyllisine merenrantaravintoloineen ja purjehdusseuran paviljonkeineen, hiekka-ja kalliorantoineen ja kesäasukkaineen sekä majataloineen. Turistisesonki ja kesäasukkaat saapuvat kunhan kesä koittaa. Mutta vanhenevat talot ja asukkaat tarvitevat huolenpitoa, talot kunnostustöitä ja vanhukset hoivapalveluita.
Talvisin kokoontuu harrastusryhmiä, kuvaamataidetta ja keramiikkaa ja monia muita. Erästä niistä vetää kirjastonjohtaja Assi, joka on paikkakunnalla rakastettu hahmo. Hänen äkillinen kuolemansa tuntuu surettavan monia. Muutamia muitakin kuolemantapauksia tapahtuu pienen ajan sisään, mutta ovatko ne vain sattumaa?
Kirjan päähenkilöiksi muodostuu keski-ikäinen porukka, entisten nuorten aikuisiksi kasvanut piiri, jossa kaikki tuntuvat tuntevan toisensa jo kouluajoilta. Jotkut ovat jääneet töihin paikkakunnalle, jotkut paluumuuttajat ovat perustaneet omia bisneksiään. Varsinkin pesulanpitäjä Tuija ja putki- ja ilmastointifirmaa pitävä Lasse ovat tapahtumien keskiössä.
Rantakaupungin kevät ja kesä herää eloon aistivoimaisena, kukkien, meren, mäntymetsän, rantaravintoloiden ja puhtaan pyykin tuoksuineen. Ja ikävämpiä tuoksuja tuottaa tarinaan se, että kaupungin liepeillä, ehkä ytimessäkin toimii hämäriä bisneksiä, joiden luonne avautuu vähitellen. Lukija kokee astelevansa kirjailijan luomassa maailmassa, joka tavanomaisuudessaan viettelee kesäkaupungin arkeen ja festivaaleihin, iltojen viininmaisteluun huviloissa ja kesän lämpöön aurinkorannoilla.
Ja kaiken yllä leijuu jännitystarinassa tihenevä synkkä pilvi. Vähitellen avautuvat kaupungin asukkaiden synkät salaisuudet. Loppuratkaisu on henkeäsalpaava ja tyylikäs.
Kirjailijan rakkaus merenrantakaupunkiin ja sen tunnelmaan näkyy tekstissä. Pikkukaupungin elämä niukkoine resursseineen on tätä päivää kuten myös kiinteistöbisnes ja vanhusten kotihoitopalvelut. Hienosti mukaan on keitokseen tuotu myös somekulttuuria ja palvelumuotoilua arkisena soveltamisena, ehkä pientä sarkastista hymyä viljellen nykymaailman bisneskulttuurille.
Tämä kirja oli minulle yksi parhaista tämän vuoden lukuelämyksistä. Suosittelen!
Lukuiloa!
Arvio kirjasta toisaalla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti