Kirjailija on minulle ennestään tuntematon. Hänen romaaninsa ei ole koolla pilattu, se on nopeaa luettavaa.
Kirjailija on tehnyt elokuvakäsikirjoituksia ja muutaman romaanin. Tässä kirjassa tarinan kerronta on viitteellistä, yksityiskohdilla ei mässäillä, vaan lukija saa kuvitella tarinan ja maiseman aukkopaikat mielessään.
Edmond Ganglion pitää hautaustoimistoa pienessä kuihtuvassa kylässä. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että bisnes ei oikein suju, kun haudattavia tulee todella harvoin. Tämä ajatus kirjan ensi sivuilta asti luo surumielistä tunnelmaa, joka jatkuu koko kirjan ajan. Hautaustoimistossa on töissä kaksi työntekijää omistajan lisäksi. Kylässä on pieni kapakka, jossa omistaja myy kotipolttoista luumuviinaa, parempia viini- tms juomalaatuja on turja kysellä.
Sitten tulee asiakas hautaustoimistoon, eräs herra on kuollut. Sukulaiset järjestävät hautajaiset siunaustilaisuuksineen ja pitoineen, minkä jälkeen vainaja pitää kuljettaa arkussa hautausmaalle. Silloin kaikki alkaa mennä pieleen.
Koko kirja on kuin yhtä pitkitettyä makaaberia vitsiä. Se joko naurattaa tai itkettää.
Minulle se ei tehnyt kumpaakaan, väkisin kerrottu vitsi ei sitä tee ja tämä tarina sopisi ehkä vieläkin enemmän rajaten ja tekstiä tiivistäen jonkun standup -koomikon suuhun. No, nämä ovat mietteeni kirjan luettuani, mielipiteeni ovat omiani!
Kirjailijasta wikipediassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti