Mielenkiintoinen kertomus elämästä Norjan rannikon pienellä saarella 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Barrøyn perhe elää elämäänsä pienellä saarellaan Norjan rannikolla. Elämä on niukkaa, saari on kilometrin pitkä ja puoli kilometriä leveä. Talossa asuu äiti Maria ja isä Hans, sekä Hansin isä Martin ja sisar Barbro. Marialla ja Hansilla on tytär Ingrid, jonka kasvukertomuksena luin tätä kirjaa. karjasuojassa on muutama lammas ja kolme lehmää. Elantoa saadaan perunamaalta ja kalastuksesta. Isä Hans viettää kolme-neljä kuukautta talvesta Lofooteilla kalastamassa veljensä kalastusaluksella.
Kertomuksen alussa Ingrid on vielä pieni tyttö, mutta parisataasivuisen kirjan aikana hänestä tulee rippikoulun käynyt nuori nainen, joka joutuu ottamaan vastuuta perheestään kuin aikuinen.
Tarinankerronta on niukkaeleistä, mutta tarina on rikas ja henkilöt on kuvattu erittäin hienosti. Luonnonvoimat saarella ja toimeentulon niukkuus ja jatkuva kamppailu sykähdyttävät. Ingrid haluaisi päästä pois saarelta huomattuaan koulussa ja rippikoulussa, että maailmassa voi olla hauskaa, josta hän on jäänyt osattomaksi saarellaan, jossa asuu vain hänen oma perheensä. Mutta rikkaaseen kalatehtaan perheeseen lastenhoitajaksi ja kotiavuksi pääseminen tuokin vain lisää vastuuta elämään, tavalla, jota ei voinut ottaa huomioon.
Elämä ja kuolema saarella, koko elämän kiertokulku vuodesta toiseen ja lapsuudesta aikuisuuteen on tämän kirjan ja kertomuksen suolaa. Merilevän ja merituulen makuista suolaa sanoisin. Lukeminen on kuin laskeutumista toiseen maailmaan, jonka kuvaamisesta taitava kertoja pitää huolen vähäeleisesti mutta lämpimin äänenpainoin.
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti