Taas uusi kirjailijatuttavuus. Tämä kirja on hieno pieni parin tunnin lukuelämys. Kuinka onnistuu kokonaisen elämän kirjoittaminen 130 sivun mittaiseksi romaaniksi? Pelkistämällä, ja keskittymällä olennaiseen se onnistuu.
Eikä tässä kirjassa kuvattu elämä ole mikä tahansa elämä. Vaikka Andreas Egger on vaatimattomista oloista, hän elää täyden elämän sekatyömiehenä, ensin lapsena maatilan töissä, sittemmin vuoriston köysiratojen rakentajaporukassa. Hän elää läpi kauheita aikoja ja kokee menetyksiä, mutta elää kuitenkin elämäänsä.
Romaanin tyylissä on jotakin Elisabeth Stroutin kirjojen tapaista, kaikkea ei kerrota vaan lukija saa tehdä omia johtopäätöksiään ja täydentää tarinaa. teksti hengittää ja antaa lukijalle tilaa ajatella. Valmiita ratkaisuja tai asenteita ei tyrkytetä vaan kerrotaan syvästi inhimillinen tarina. Tarina kerrotaan kronologisesti etenevänä, takaumia ei tekstissä juurikaan ole.
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti