Engström-Richert: Nattavaara

Romaani/dystopia/jännitys

Thomas Engström ja vaimonsa Margit Richert julkaisivat koronavuonna 2020 ekologisen trillerin "Nattavaara", joka on ensimmäinen osa pohjoista trilogiaa.

Kirjassa eletöön vuotta 2049, Nordmark on pohjoinen Ruotsista eronnut itsenöinen alue, jonka pääkaupunki on Kiiruna.

16-vuotias Erik löytää kuolleet vanhempansa saunasta. Hän joutuu 9-vuotiaan sisaruksensa kanssa karkotetuksi kotikylästään. Hän lähtee Kiirunaan hakemaan oikeutta itselleen.

Marjan odottaessa miestään Mårtea kotiin markkinoilta heidän taloonsa tunkeutuu kiertelevä rosvojoukko. Talo ryöstetään ja Marja kaapataan joukon mukaan.

Nettiyhteydet maailmaan ovat poikki, ihmiset pelkäävät maahanmuuttajia tautien tai radioaktiivisen saasteen takia. Useampi pandemia on tehnyt globaslisti tuhojaan.

----

Kirjailijapariskunta on tehnyt pätevän jalat maassa etenevän tarinan Lapin maisemissa tapahtuvasta selviämistaistelusta. 

Anu Kolmonen: Paperijumalat

Romaani

Anu Kolmonen on loistava ja eläytyvä ja empaattinen köyhien kovan elämän kuvaaja. Näin ajattelin luettuani kaksi hänen aiempaa teostaan, joita olen myös käsitellyt muutamalla sanalla tässä blogissa.

Nyt hän on omalla kielellään ja elämänkokemuksellaan kirjoittanut henkilökohtaisimman teoksensa. Anu Kolmosesta oli haastattelu televisiossa. Siinä hän kertoi kokemusasiantuntijana, millaista on pudota yhteiskunnan turvaverkkojen ohi köyhyyteen, josta ei löydy helpolla mitään ulospääsyä. 

Katso Flinkkilä & Kellomäki Yle Areenassa:

https://areena.yle.fi/1-50996073

Lääkärien työkyvyttömäksi diagnosoima keski-ikäinen nainen sinnittelee painajaismaisessa tilanteessa. Vakuutusyhtiöiden lääkärit toteavat korvaus- tai eläkehakemukset perusteettomiksi potilasta näkemättä. Toimeentulotuki evätään. Työttömyystukea saadakseen on ilmoittauduttava te-roimistoon työnhakijaksi. Monia invalidisoivia sairauksia sairastavalle ei löydy palkkatyötä eikä tukihakemuksia hyväksytä.

Elämä on sinnittelyä päivästä toiseen. Oman tyttären elämässä etenemimen tuo valonpilkahduksia päöhenkilön ajatteluun. Samoin luonnon seuraaminen ja luontohavainnot. Köyhyys ja osattomuus vetää mielen apeaksi ja järkyttää mielenterveyttä.

Oman muistisairaan äidin omaishoito vie ajatukset omaan sukuun ja isotätien haaveisiin ja elämään, nostalgiaan, joka ehkä kantaa eteenpäin, antaa elämälle puitteita ja sääntöjä, vaikka rahattomuus ei hellitä yhtään eikä suo helpotusta vaivojensa kanssa eteenpäin sinnittävälle.

-----

Kirja on hieno teos tärkeästä aiheesta. Kirjailijan herkkyys ja rohkeus omien kokemusten kirjaamisessa romaanimuotoon on kunnioitettavaa. Peräpohjalainen kieli dialogissa tuo vivahteita ja väriä kerrontaan. 

Upea teos.