Kaarlo Haapanen: Kortteliympyrä

Romaani

Kaarlo Haapasen Pietarsaaren työläiskortteleiden 1920-1930 lukujen elämästä kertova trilogia päättyy kirjaan kortteliympyrät.

Oppikouluun meno ja koulun keskeyttäminen sekä teini-ikäisen köyhän pojan kasvukivut kuvataan todentuntuisesti. Päähenkilönä on aikaisempien kirjojen tapaan Matti, joka koittaa pärjätä erilaisilla työmailla ja joka oppii elämästä. Kielikysymys ja Lapuan liikkeen värittämä poliittinen ilmapiiri säätää Pietarsaaren elämää. 

Matti ja isäpuolensa ovat hyviä kavereita keskenään. Urheilu- ja soittoharrastus ja nuoruuden ensi ihastumiset tanssipaikalla tuovat elämään omaa väriään. Kaveripiirissä jokaisella on omissa perheissään murheita, mutta silti yhteisöllisyys kantaa yli vaikeiden aikojen. Kaikesta oli puutetta, kun laman jälkeinen pula-aika tuli. 

Haapanen oli kirjojen ilmestymisen aikaan 64-69 -vuotias, mutta hienosti hän on edelleen muistoissaan päässyt lapsuutensa ja nuoruutensa Pietarsaaren kaduille ja tunnelmiin.

Kaarlo Haapanen: Kersojen korttelit

Romaani

"Kersojen korttelit" on toinen osa Haapasen Pietarsaari-trilogiasta. Vilma Rasin ja lastensa Elvin ja Matin tarina jatkuu. 

Puutarhaseuran matkalla opas kaupunkikierroksella kertoi kirjailija Haapasesta, joka oli kirjoittanut Skatan kaupunginosan kortteleiden elämästä tarinoita. Kirjastosta löytyi tämän trilogian osat ja lainasimme ne. 1920-luku herää kirjoissa eloon. Kieltolakiaika, työväenaate, kielikysymys jakamassa Pietarsaaren väestöä, tupakkatehtaan olot ja ainainen köyhyys työläiskortteleissa tulevat tutuksi.

Kirjassa Matti pääsee tai joutuu  Karstulaan uskovaisten sukulaisten luo talvikaudeksi. Kotiinpaluun jälkeen hänellä alkaa kansakoulu. Kirjan tapahtumat sijoittuvat niille vuosille, kun Matti käy kansakouluaan, kaikkiaan kuusi vuotta. 

Kirjan alussa oli muutettu Skatasta Slummiin, jossa monta perhettä asuu yhtä huonetta. Vilma löytää uuden miehen ja avioituu. Matti harrastaa kolttosia ja voimistelua, urheilua ja musiikkia. Pirtun salakaupasta tulee ajoittain pientä epävirallista lisätuloa pienelle perheelle. New Yorkin pörssiromahdus heijastuu Pietarsaarenkin työelämään: työpaikkoja suljetaan ja työttömyys lisääntyy.

Kirjan tarina on mielenkiintoista ja todentuntuista kerrontaa. Edellinen osa oli Tammen kustantama, tämä "Kersojen korttelit" oli Pietarsaaren sanomien kustantama.  Tämä hieman näkyy kirjan tekstin rakenteessa. Mutta kirja vaikuttaa autenttiselta ja omakohtaisesti koetulta muistelmalta, kun sen teksti on hieman rouheaa ja hiomatonta.

Kaarlo Haapanen: Leskien kortteli

Romaani

1980-luvulla ilmestyi Kaarlo Haapaselta romaanitrilogia "Leskien kortteli", "Kersojen kortteli" ja "Kortteliympyrä". Kirjat kertovat kansalaissodan jälkeisen Pietarsaaren Skatan puutalokortteleiden elämästä. 

"Leskien kortteli" -kirjassa on pääosissa työläisperhe, äiti Vilma ja hänen tyttärensä Elvi ja pikkupoika Matti. Perheenäiti työskentelee tupakkatehtaalla ja perheen isä Toivo uittaa tukkilauttoja sahalle ja on paljon pois kotoa. 

Kirjan tapahtumat etenevät kesästä seuraavan talven tammikuuhun ja perhe kokee traagisia menetyksiä viikkojen kuluessa. Elämä on niukkaa mutta kortteliyhteisön tuella ja huumorilla selvitään eteenpäin.

Kirjassa herää mainiosti eloon 1920-luvun Pietarsaaren työläisyhteisön elämä. Kirjailija Haapanen on syntynyt 26.1.1918, kuten kirjan pikkupoika Matti, lieneeköhän hän kirjailijan alter ego? 

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kaarlo_Haapanen

Maja Lunde: Viimeiset

 romaani

Tämä kirja on kolmas teos Maja Lunden sarjassa nimeltä Ilmastokvartetti. 

Kirja kertoo Maja Lunden kirjojen tapaan useamman tarinat, jotka löyhästi kootaan yhteen kirjan lopussa.  Luin tätä kirjaa aiemmin sarjan edelliset osat Mehiläisten historia ja Sininen. 

Tämä Ilmastokvartetin osa kertoo kolmessa aikatasossa Mongolian villihevosten tai alkuhevosten pelastamiseen liittyviä tarinoita. Niiden kautta kirjailija luo katsauksen ihmisten maailmaan noina kolmena eri kautena, jolloin eläimiin on suhtauduttu erilaisilla tavoilla. Taustalla löyhästi on myös kuvaus ihmisen vaikutuksesta ilmastoon ja siitä, mikä vaikutus ilmaston muuttumisella voisi olla ihmisten kulttuurin romahtamiseen. 

Varhaisin aikataso kertoo Pietarilaisesta eläintarhan hoitajasta 1800 -luvun lopulla, joka päättää järjestää retken mongoliaan löytääkseen eläintarhaansa aidon ja alkuperäisen villihevosen, joka on ihan oma lajinsa. 

Toisessa aikatasossa 1990 -luvulla eläinlääkäri Karin on palauttamassa maailman eläintarhoista aitoja villihevosia luontaiseen ympäristöönsä Mongolian aroilla.

Uusimmassa aikatasossa ollaan 2060 -luvulla Norjalaisella eläintilalla. Maailman taloudelliset järjestelmät ovat romahtaneet, ilmastonmuutos on tuonut kuivuuden Etelä- ja Keski-Eurooppaan, Norjan ilmastoa koettelevat rajumyrskyt ja sateet. Elämä on selviytymistaistelua päivästä päivään. Ihmisten yhteisöt ovat romahtaneet ja kaikki koittavat selviytyä varastelemalla tai huijaamalla kaupankäynnissä. Lääkkeet ovat loppu, polttoaineet ja sähköhuolto romahtavat, kaikki rapistuu.

Romaanin Sininen kanssa kirjailija on rakentanut yhteistä maisemaa juuri tuossa Euroopan valtioiden ja rajojen romahtamisessa kuivuuden levitessä Euroopassa ja pakottaessa ihmisiä vaeltamaan pohjoisemmaksi. Myös yhteistä juonenkuljetusta löytyy erään kirjan roolihenkilön taustasta.

Kirja onnistuu taas kuvaamaan, miten hauras meidän sivilisaatiomme on kun luonto alkaa toden teolla koetella meitä. Kirjaa lukiessani kuulin juuri uutisista, että edellinen kuukausi, heinäkuu 2023 oli mittaushistorian kuumin kuukausi globaalisesti. Tänään uutisissa kerrottiin Norjassa tapahtuneista rankkasateista, joissa on jouduttu evakuoimaan kyliä ja mutavyöryjen runnoessa taloja ja teitä ja rautateitä. 

Pistää miettimään.

  

Miika Nuutinen: Villi itä

Romaani

Aivan uusi nimi minulle tämä Miika Nuutinen. Kirjan kansiteksti kertoo, että hän on sirkustaiteilija ja runoilija. Kirja on hänen esikoisromaaninsa.

Kirjan kansiteksti esittelee kirjan tyyliä "Villi itä on lempeän huumorin sävyttämä kertomus elämästä syrjässä, rakkaudesta luontoon ja miesten välisestä ystävyydestä."

Nyt luettuani kirjan totean sen olevan paljon muutakin. Kirjan alussa kaksi miestä esitellään kuin päähenkilöt, Runoilija ja Hantverkkari. Runoilija on kirjassa syrjäänvetäytynyt yhteiskunnasta irrallaan elävä kolhuja kokenut mies. Hantverkkari on työtön mutta käsistään kätevä kaveri, Runoilijan paras ystävä. He tekevät retkiä luontoon, nauttivat joutilaisuudesta, haaveilevat ja naljailevat, elävät elämän virrassa. He haaveilevat naisista ja tekevät luontoretkiä, pitkiä vaelluksia ja kanoottiretkiä, saunovat ja juopottelevat ja puhuvat loputtomasti elämästä ja olemisesta. Ja ihmettelevät kaiken tarkoitusta.

Kirja on täynnä lähtöjä eri vuodenaikoina tapahtuviin irtiottoihin. Mukaan tulevat vanhat koulukaverit Lentokapteeni, Talousjohtaja, Mieleterveyskuntoutuja ja Runoilijan pikkuveli Karvajalka.

Seikkaillaan kymmenien vaarojen, tunturien, järvenrantojen ja laavujen ja saunojen ja autiotupien ja kapakoiden kautta. Viiniä ja olutta kuluu. Mennyttä nuoruutta kenties haikaillaan. Ystävyydestä pidetään kiinni, vanhat kaverit ja vanhat kujeet...

Tyttöystävä Hantverkkarilla muuttaa hänen elämäänsä ja jossain vaihessa Runoilijakin kohtaa elämänsä naisen, Maailmanparantajan.

Kaiken yllä leijuu surun ja menetysten pohjavire. Lähteä pitää reissuille, joissa pää tyhjenee - ja täyttyy. Luonto näyttäytyy kaikissa eri vuodenaikojen ja säiden väreissä.

Yhtäkkiä tuntuu kuin lukisin Jack Kerouacin Matkalla romaania, kirja on kuin fresko, näyttämö, jossa yritetään saavuttaa esille se, mikä meissä ihmisissä on tärkeää. Rakkaus on suloista, menetykset satuttavat.

Kyseessä on eräs hienoimmista kirjoista, mitä olen tänä vuonna lukenut. Kiitos kirjailijalle ja onnittelut upeasta esikoisesta!

Lukuiloa.