keskiviikko 27. syyskuuta 2023

Nita Prose: Huonesiivooja

Romaani

Nita Prosen romaani Huonesiivooja oli aiheena lukupiirimme kokouksessa 3.10.2023.


Tuskin olisin tähän kirjaan tarttunut ilman lukupiiriharrastusta. Kirjan tyylilaji on dekkari, siinä ratkaistaan hotelliasukkaan murhaa. Ja dekkari ei ole minulle se peruskirjallisuuden laji, en juurikaan lue niitä.

Kirjan päähenkilö on Molly Gray, Moppi-Mollyksi työpaikallaan haukuttu hotellin huonesiivooja.

Kirjailija on tehnyt Mollystä mieleenpainuvan hahmon. Hotellivieraille ja henkilökunnalle hän on omituinen harmaa hiirulainen, jota tuskin huomataan. Hänelle on opetettu työpaikalla miten pitää toimia ja hän ottaa kaiken kirjaimellisesti. Hän on erinomainen työtekijä, joka keskittyy annettuun tehtävään ja tekee sen erinomaisesti. Huoneet puhdistetaan perusteellisesti, vuodevaatteet vaihdetaan ja sijataan, pöytien pinnat ja peilit kiillotetaan. Molly vihaa likaa ja epäsiisteyttä niin töissä kuin kotonaan.

Molly on menettänyt rakkaan isoäitinsä, joka on hänet kasvattanut pienestä pitäen siisteyteen ja palvelemaan ja auttamaan. Kirjassa oleva maailma on kapea, ulkopuolinen maailma on rajattu. Tapahtumapaikkoina on hotelli, hotellin käytävät ja huoneet, läheinen kahvila, Mollyn koti ja poliisiasema sekä oikeussali.

Lukija pääsee kertomuksessa katsomaan tapahtumia Mollyn silmien kautta ja seuraamaan hänen reagointiaan eri tapahtumiin. Erityisen koukun lukijan mielenkiinnon pysyttämiseksi kirjassa tarjoaa Mollyn autismi. Hän ei osaa tunnistaa muiden ihmisten mielentiloja ja reagoi ihmisten sanomisiin kirjaimellisesti. Se johtaa hänet tietämättään  vaaralliseen seuraan ja lopulta murhaepäillyksi. Hän oli henkilö, joka löysi murhatun liikemies Blackin huoneistostaan. Hän siivosi huoneistoa ja ei osaa kertoa näkemystään tapahtumista kunnes...

Molly joutuu tai pääsee toimimaan murhan ratkaisun rakentamisessa, mutta onneksi ei yksin.

No, enpä paljasta tarinasta tämän enempää.

Kirja on erittäin vetävästi ja sujuvasti kirjoitettu, viattoman Mollyn seikkailua lukee pala kurkussa. Pientä chick-lit kierrettä tarinassa on. Tämä kirja on kepeän jännitystarinan tai dekkarin sävyyn kirjoitettu henkisesti erilaisen naisen voimaantumistarina. 

Kirjan lopussa riittää yllätyksiä loppusivuille asti. Ratkaisut eivät ole itsestään selviä, ennen kuin viimeinenkin arvoitus ratkeaa.

Tämä on niitä kepeitä ajanvietekirjoja, jotka koukuttavat mukavasti pariksi päiväksi. Murhan yksityiskohdilla ei mässäillä liikaa, actionia on kuin jossakin tv-sarjassa tyyliin Midsomerin murhat tai Murha paratiisissa. Päähenkilön autismista ja hyväksikäytettävästä kiltteydestä tulee mieleen vaikkapa Team Ahma -sarjan antisankarit, nuo kiltit lapsekkaat kaiken tosissaan ottavat tiepalveluihmeet. Paitsi, että kaiken päällä tässä kirjassa leijuu hienostuneen hotellin sivistynyt ilmapiiri, johon järkyttävä murhatapaus iskee särön ja paljastaa rikollisuudet. 

Kepeydessä on jotakin Bridget Jonesin tyyliä tai Kimppakämppä -romaanin tapaista chick-lit -kerrontaa.

Kirjan voi kuvitella olevan myös elokuvakäsikirjoitus. Sen tarinan kuljetuksessa ja "leikkauksessa" ja kohtauksissa on vissiä elokuvamaisuutta. Ja tuolta internetin syövereitä tonkimalla sain selville, että tästä on todella myös elokuva tulossa, aikataulusta ei ole tarkempaa tietoa, ehkä vuonna 2024. Pääosassa olisi Florence Pugh.


Nita Prose kuulostaa nimimerkille ja sitähän se onkin.(Nita Prose, suomeksi Nita Proosa?) Kirjailija nimimerkin takana on kustannusalalla työskentelevä Nita Pronovost. Tämä on hänen esikoisromaaninsa ja se on julkaistu ainakin 20 maassa. Kirjailijan kustannusalan työssä luomat verkostot kustannuspiireihin varmaan ovat edesauttaneet kirjan markkinoinnissa, koska se jo esikoiskirjana ennen ilmestymistään oli myyty moniin maihin. Kustannusalan toimijan käsien läpi on kulkenut monia käsikirjoituksia parinkymmenen vuoden aikana, joten tietoa siitä, miten kirjoittaa vetävä teos, varmaan on ollut käytettävissä. Ajattelen, että  kirja oli kirjoitettu menestystarinaksi alun alkaen. 

Kirstin Bookclub on kirjoittanut romaanista lukupiirissään: 

TV- haastattelussa Nita Prose kertoo romaanistaan:





Lukuiloa!




sunnuntai 24. syyskuuta 2023

Teemu Kaskinen: Vieraat kunnaat

Romaani, spekulatiivinen fiktio

Outo seurue, kaukopartiomiesten joukko retkellä Vienan Karjalassa. He saattavat muutaman saksalaisen kansatieteilijän seuruetta ja joutuvat mielettömien tapahtumien pyörteeseen. Heidän pitäisi löytää Bjarmia, valtakunta, jossa löytyy tarujen Sampo ja uskomattomia aarteita.

Retki käy yhä oudommaksi, saattoväki harvenee tulitaisteluiden ja outojen onnettomuuksien kohdatessa matkalaisia. Saksalainen tiedemies Röder onkin okkultismia harjoittava hahmo, jonka sekavat visiot retken päämäärästä hämmentävät kulkijoita. Hänen tyttärensä Sonja kiihdyttää retken johtajan, luutnantti Ilmari Aulangon mieltä. 

Löytyykö tarujen Bjarmia ja täyttyykö retken päämäärä, kirjan edetessä tarina muuttuu yhä oudommaksi ja perverssimmäksi. Ollaan jossakin oudossa surrealistisessa todellisuudessa ja eteenpäin taivalletaan pirtun ja pervitiinin voimalla.

Kirja on jännittävä sekopäinen kertomus, joka vie lukijan mennessään.

Kirjan toimitustyössä on hiukan kiusallisesti jäänyt korjaamatta joitakin lauseita oikeaan muotoon ja joidenkin sanojen sijamuodot ovat väärin. Tämä hieman häiritsee lukukokemusta. WSOY:n kustantamalta kirjalta odottaisi hiukan parempaa.

Mutta tarina on hulvaton ja absurdi! Tykkään kovasti sen vinosta huumorista.

lauantai 23. syyskuuta 2023

Riitta Vartti: Pispalan enkeli

Riitta Vartti on minulle ennestäön tuntematon kirjailija, mutta Pispala ja tamperelaisuus kiinnostaa. Pispalan enkeli kertoo Orvokki Dahl nimisen tytön kouluvuosista ja kasvukivuista. Oppikoulua käydään, lukioon mennään ja elämää maistellaan ja etsitään irtiottoa köyhän lapsuuskodin piiristä. 





Kirjailija kuvaa tapahtumapaikat Pispalasta tarkasti. Tahmela, Epilä, Ahjolan kansalaisopisto, kirjasto Ylä-Voima ja monet muut paikat tulevat tutuksi. Samoin köyhän perheen asuinsijat lähellä "Valtsua", Pispalan valtatietä. 

Perheen äiti käy työssä tehtaassa ja perheen isä, Orvokin isäpuoli, käy myös työssä, mutta toimeentulo on silti niukkaa. Perheen vanhemmat ovat maalta muuttaneita, mutta sidokset entisiin kotipaikkoihin maalla ovat vielä vahvat. Varsinkin isä haluaa viedä perheen usein lapsuudenkotiinsa maalle. Trabant vaihtuu Mosseksi ajopelinä, kun vuodet etenevät. 

Orvokki käy oppikoulua.  Keskikoulussa koulu sujuu vähin ponnistuksin, mutta  niin hyvin arvosanoin, että lukio tuntuu luontevalta vaihtoehdolta. Tai luontevaahan se on Orvokille myös siksi, että koulunkäynti on tuttua ja sujuu, kun ammatinvalinnanohjaaja keskikoulun lopulla kyselee mihin tytöllä on kiinnostusta. "En mä tie", hän ei osaa sanoa, mikä kiinnostaisi. 

Lukioon mennessä pojat alkavat kiinnostaa, mutta tupakan ja viinan kanssa se kontaktin otto sujuu. Varsinkin kun pojat ovat niitä Pispalan pahoja poikia, renttuja, joiden ensimmäinen kysymys Orvokille tavatessa on "Onks sulla viinaa".  Päihteet viikonloppuisin ja nuorisomusiikki, tanssit ja muu ajanviete sekä pojat tuntuvat pyörivän Orvokin päässä. Ja vapaus, irti pääseminen ahtaista kodin ympyröistä. 

Kirja päättyy ylioppilaaksi pääsemiseen ja lähtöön Helsinkiin yliopiston pääsykokeisiin. Takana on hippikesä 1967 ja liftausmatkat sekä kaikenlainen riemastuttava ja nolo kohellus nuorison tapaan, ensimmäisine seksikokeiluineen.  

Kirja on osa teossarjaa, jossa Orvokki Dahl kasvaa lapsesta kolmekymppiseksi. Mielelläni tartun kyllä muihinkin Riitta Vartin teoksiin tämän luettuani. Pari väärään aikaan sijoittunutta juttua kirjassa häiritsi itseäni, nörtti kun olen. Televisiosta ei tullut Cannon vielä 1960 -luvun alussa, ennen John F. Kennedyn kuolemaa. Cannon tuli vasta 1970 -luvun alussa. Oli siellä jokin toinenkin pieni epätarkkuus ajallisessa mielessä, mutta ei haittaa, kun kirjan teksti vie ja hengittää. Pääsinpä taas lukiessani ajatuksissani aistimaan Tampereen ilmapiiriä 1960 -luvulla. 

Pispala, hyviä muistoja...

Kirjailijan esittely wikipediassa:



perjantai 8. syyskuuta 2023

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat

Romaani


Vuonna 2017 ilmestynyt Joel Haahtelan teos "Mistä maailmat alkavat" on kertomus taiteilijaksi kasvamisesta ja taiteilijaelämästä elämän mittaisena matkana. 

Nuori Visa näkee elokuvan "Hän rakasti elämää" toimiessaan elokuvateatterissa 1957 paikannäyttäjänä. Elokuva kertoo Vincent van Goghin traagisesta elämästä, pääosassa on Kirk Douglas.


Elokuva tekee nuoreen Visaan suuren vaikutuksen, hän eläytyy taiteilijaan, joka leikkasi korvansa. Hän kietoo kotona kokeeksi sideharsoa päänsä ympärille ja alkaa haaveilla taiteilemisesta. Teini-ikäinen Visa alkaa kokeilla, millaista taiteileminen olisi. Hän hankkii pikkuhiljaa taiteilijavälineitä taskurahoillaan ja haaveilee siitä, millaista olisi osata maalata. 

Hän käy iltaisin vapaassa taidekoulussa opiskelemassa croquis -piirtämistä ja saa opettajilta kannustusta. Hän tutustuu Tapioon, joka on taitava piirtäjä, mutta jonka elämää rajoittaa isä, joka ei anna arvoa piirtämisharrastukselle. Ylioppilaaksi päästyään Visa pääsee opiskelemaan taidetta, mutta Tapio aloittaa insinööriopinnot. Tapion sisar Helmi muodostuu Visan ensirakkaudeksi.

Taideopinnot avaavat Visalle maailman ja tavan katsoa elämää. Hän lähtee stipendiaattina Italiaan Bolognaan taidekouluun. Italiassa olo muodostuu vuosiksi, Visa saa oppia taidekoulusta mutta myös elämästä kämppäkaverinsa Hannun seurassa. 

Vuodet kuluvat, Venetsiassa Visa elää askeettista elämää. Lopulta hän palaa retkiltään takaisin Helsinkiin ja pitää näyttelyitä ja saa arvostusta. Hänestä tulee opettaja. Elämä yllättää avoimin silmin kulkevaa taiteilijaa monin tavoin, sekä traagisesti että positiivisesti. 

Kirjassa tehdään katsauksia eri taiteilijoiden teoksiin ja merkitykseen ja sukelletaan tarkastelemaan mitä taide merkitsee ihmiselämässä. Kirjaa lukee ja katsoo kuin hienoa elokuvaa. Tyylilaji on romanttinen ja elämää ymmärtävä. 

Ihminen etsii itseään, taiteenkin kautta. Rakkaus voi olla lähempänä kuin ihminen itse tajuaakaan. 

Kirjan tarinasta muodostuu elämän mittainen matka taiteeseen tai taiteen kyllästämä elämänmittainen matka itsensä löytämiseen. 

Tähän asti parasta Haahtelaa minulle tämä kirja. Suosittelen!

Aiemmin olen lukenut teokset "Adelen kysymys" ja "Hengittämisen taito", joista olen kirjoittanut aiemmin tämän blogin sivuille. 

Kirjasta toisaalla sanottua: 

Joel Haahtela wikipediassa:

perjantai 1. syyskuuta 2023

Annie Ernaux: Nuori mies

2022 Nobelpalkinnon saanut kirjailija Annie Ernaux on minulle uusi tuttavuus. 

Kirjastossa oli hänen uusi pienoisromaaninsa Nuori mies. Kirja on erittäin kevyt lukukokemus tekstimäärältään. Vain 40 sivua melko isolla kirjasimella painettua tekstiä.
Kirjassa nainen muistelee itsensä viisikymppisenä elämää rakkaussuhdetta itseään 30 vuotta nuorempaan opiskelijapoikaan A. 

Kirjassa käydään joitakin tunnelmia ja ajatuksia ja muistoja läpi tuosta suhteesta joka on jo mennyt. Nuoresta miehestä ei kerrota miten hän suhtautui asioihin eikä hänen tunne-elämäänsä avata. Kirja keskittyy naisen muistoihin ja tunne-elämään. 

Kirja on valoisa ja herkkä tunnelmaltaan. Hyvä ensitutustuminen Annie Ernauxin tekstiin.