Tapio Koivukari yllättää jälleen, positiivisesti totta kai. Hänen Luodetuulen maa -romaanillaan alkanut saaristolaistrilogia jo teki yli kymmenen vuotta sitten vaikutuksen minuun. Koivukari on kirjoillaan kuvannut Rauman saariston elämää 1800-luvulta nykypäivään, Laitilan seudun unissasaarnaajan tarinaa, käpykaartilaisia Satakunnassa ja myös Islantiin sijoittuvia tarinoita Ariasman- ja Poltetun miehen tytär -teoksissaan.
Sataman laulu: viisi säkeistöä.
Tämä kirja on jälleen erittäin mielenkiintoinen kuvaus työstä ja työmaasta, joka ei ole monille tuttu, mutta joka on välttämätön yhteiskunnan talouden kannalta. Ahtaajien ammattikunta 1980 -luvulla tulee tutuksi näissä kirjan luvuissa ja säkeissä sisäpiiriläisen kuvaamana. Sisäpiiriläinen on opiskelija Ismo Kivimaa, joka rahoittaakseen elämäänsä ja opintojaan Helsingin yliopistossa pestautuu huutokonttorissa laivan ahtaushommiin.
Häneltä ei jää näkemättä ja kokematta työn valo- ja varjopuolet eivätkä myöskään värikkäät henkilöt työtovereina ja työn johtajina. Hänen korvansa kuuntelevat työmaalla ja työmaaruokalassa sekä töiden jälkeen oluella kavereiden värikkäitä tarinoita. Kertojina on miehiä eri puolilta Suomea, eri ammateista ja taustoista tulevia enemmän tai vähemmän vakituisia ahtauskeikkojen tekijöitä.
Tarinaa tulee ja vuodet kuluvat, opiskelut ja arat ja romanttiset naisasiat ja parisuhteet rakentuvat elämänmakuiseen kertomukseen mukaan.
Suomi muuttuu 1980-luvulta, ahtausmenetelmät kehittyvät ja ikuinen työssä oppiminen ei rajoitu vain työmenetelmiin vaan elämänfilosofioihin, vanhoihin kertomuksiin muinaisista maailmoista ja ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa. kirjailijan uteliaisuus ja kasvu opiskelijasta teologian maisteriksi ja papin ammatin vaihtaminen kirjailijan ammattiin on kirjan johtava teema.
Koivukari vie hienosti kirjassaan kertojaa (alter-egoaan?) läpi kylmien pakkasten ja kuumien kesien työrupeamien, ensimmäisen avioliiton ja oman paikkansa etsimisen. Lukija ei voi kuin ihmetellä ja nauttia kirjan rikasta antia.
Tiivistettynä kirjan anti on siis:
Työlaiskuvaus. Opiskelijaelämäkuvaus. Filosofista pohdintaa ihmisen
paikasta maailmankaikkeudessa. Merimiesten ja ahtaajien maailmaa, kautta
vuosituhansien. Rakkautta, ensirakkautta ja sen hiipumista. Suloisia ja
haikeita muistoja nuoruusvuosilta. Kaukokaipuuta. Oman paikkansa
etsimistä elämässä. Ja oman elämänsä tarkastelua. Klassikko! Tästä
kirjasta maistuu ja tuntuu niin selkeästi se, että kaikki on
omakohtaisesti koettua. Ja miten hienosti se tarjoillaan lukijalle!
Lukuiloa!
Arvioita kirjasta toisaalla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti