Arthur C. Clarken Odysseia 2061 ilmestyi vuonna 1987.
Tiedemies Heywood Floyd teki roolihahmona ensiesiintymisenä 2001 Avaruusseikkailu elokuvassa, jonka käsikirjoittajana Clarke oli ohjaaja Stanley Kubrikin työparina. Elokuvan jälkeen ilmestyi vastaavan niminen kirja. 1984 elokuva ja kirja sai jatkoa tarinalla 2010: Avaruusodysseia.
Elokuva 2001 Avaruusseikkailu on eräs tieteiselokuvien klassikoista ja yhä edelleen se kiehtoo katsojien mieltä moniselitteisyydellään.
Tarina alkaa ihmiskunnan aamuhämäristä noin neljän miljoonan vuoden takaisesta tilanteesta, jossa eräs ihmisapinalaji on lähes kuolemassa sukupuuttoon, maasto on kuivaa ja köyhää ja villipedot ovat vaarana. Pieni heimo koittaa sinnitellä. Kuunkatsoja -niminen ihmisapina tarkkailee taivasta ja maastoa. Eräänä aamuna heimo herätessään löytää asuinpaikkansa läheltä suorakulmaisen mustan monoliitin. Monoliitti on vieraan älyn lähettämä entiteetti, joka auttaa ihmisapinoita tehostamaan kykyjään ja pärjäämään maailmassa.
Tarina siirtyy seuraavaan vaiheeseen, jossa kuusta on löydetty TMA-1, eli Tycho magnetic anomaly 1 -nimiseksi nimetty musta monoliitti, ikä 4 miljoonaa vuotta. Tiedemies Heywood Floyd matkustaa kuuhun tutustumaan löytöön. Samalla kun auringon säteet osuvat esille kaivettuun monoliittiin se lähettää voimakkaan radiosignaalin kohti Jupiteria (elokuvassa Jupiteria, kirjassa Saturnusta!)
Seuraavassa jaksossa 18 kuukautta myöhemmin avaruusalus Löytö kiitää kohti Jupiteria selvittämään signaalin arvoitusta. Matkalla tietokone HAL tekoälyineen tekee kuitenkin miehistön kannalta kohtalokkaita päätöksiä ja ainoastaan astronautti David Bowman saapuu perille ja kohtaa avaruudessa leijuvan monoliitin, jolle laskeutuessaan hän kokee oudon matkan halki ajan ja avaruuden ja uudelleensyntymän. Viimeinen lause, mikä häneltä kuullaan ennen hänen häviämistään avaruuteen ovat sanat: "Luojani, se on täynnä tähtiä!"
_____________________
Elokuvassa 2010 (ja kirjassa) pääosissa on tiedemies Heywood Floyd, joka on matkalla Jupiterin kiertoradalle venäläisellä aluksella Aleksei Leonovilla. Tarkoituksena on selvittää, miksi 2001 tehtävä jäi kesken ja miksi tietokone/tekoäly HAL meni epäkuntoon ja myös mitä tapahtui edelliselle retkikunnalle ja David Bowmanille.
Tarina päättyy huikeaan näkyyn, jossa kosminen äly, jota musta monoliitti on edustanut sytyttää Jupiterin uudeksi auringoksi. Samalla ihmiskunnalle välitetään viesti, että entisten Jupiterin kuiden joukossa on yksi maailma, jonne ihminen ei saa astua, kuu nimeltä Europa.
____________________
Kirjassa Odysseia 2061 tiedemies Heywood Floyd on nuorekas 100-vuotias, jolle tarjoutuu mahdollisuus lähteä tutkimaan Halleyn komeettaa. Erinäiset sattumukset vievät hänet kuitenkin jälleen edellisten seikkailujen maisemiin.
Clarke osaa kirjoittaa vetäviä tarinoita, joihin on pantu mukaan aineksia ja ideoita viimeisimmästä avaruustutkimuksesta. Tätä kirjoittaessani on vuosi 2024, joten hyvin voi todeta, että eihän se tulevaisuus tullut ihan kirjojen 2001 ja 2010 kaltaisena. Ja aika varmaa on, että tähän 2061 kirjaan mukaan otetut teoriat ovat vain ideoita ja arvauksia. Avaruusmatkailu ja tiedonvälitys sekä talouselämä ja politiikka ovat kulkeneet aivan eri latuja, kuin mitä oli mahdollista arvata tuolloin 1960- ja 1980 -luvuilla. Mutta ihan samoin kävi myös Jules Vernen tarinoille. Aika ajoi ohi, tiede ja tekniikka veivät toisiin ratkaisuihin.
Silti Clarke osaa luoda ihmeen ja hämmästelyn tunnun tarinoihinsa: missä tiede osoittaa riitämättömyytensä, sinne Clarke vetää esiin metafyysisiä olentoja ja mystiikkaa. Vaikka roolihahmot ovat ohuita ja kliseisiä, tarinaa lukee silti mielenkiinnolla, koska kirjan maailma on rikas: tapahtumia ja oivalluksia ja hämmästeltävää riittää. Ja niinhän avaruudessa riittääkin. Pitää muistaa, että avaruustutkimuksessa ja planeettatutkimuksessa on tapahtunut paljon vuoden 1987 jälkeen. Ja jo tuolloin kuvamme avaruudesta oli rikas ja monipuolinen.
Tuon ennen cyberpunk-tyyliä syntyneen scifi-kirjallisuuden tyypillinen piirre on optimismi: ihmiskunta menee kohti parempaa tulevaisuutta, joskus autettuna ja monien vaiheiden kautta. Synkemmät tulevaisuuskuvat jäivät seuraavan sukupolven kirjailijoille.
Olipa nostalgiatrippi tämä vanha scifi-tarina.
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti