Lukupiirin 5. maaliskuuta 2025 kokouksen lukukirjana oli tämä minulle ennestään tuntemattoman kirjailijan teos.
Minulle kirja käynnistyi hitaasti, mutta tarina alkoi kummasti viedä mukanaan kun sata ensimmäistä sivua oli luettu.
Tarina kertoo uusiseelantilaisesta yhteisöstä, joka harrastaa sissiviljelyä, aatteellisessa mielessä ja vastakohtana nykyiselle materiaaliselle kulttuurille. Yhteisön nimi on "Birnamin metsä".
Puutarhapalstojen hoito tapahtuu kuntien ja yksityisten tonteilla luvalla tai joskus luvatta. Yhteisön jäsenet koittavat löytää ja ottaa käyttöön joutavaa viljelyyn kelpaavaa maata ja saada maan tuottamaan haluttuja kasviksia ja juureksia. Noita juureksia ei viljellä suuren tuoton vuoksi vaan pikemminkin aatteellisesti.
Joukkoa johtaa Mira Bunting ja hänen hyvänä apurinaan toimii Shelley, joka hoitaa viljelytoiminnan organisointia ja käytännön toimia, Miran keskittyessä suunnittelemaan toimintaa.
Alkuosa kirjasta keskittyy viljelyporukan kuvailun ja viljelytoiminnan kuvaamisen sijasta etupäässä Miran ja Shelleyn suhteen kuvaamiseen. He asuvat kimppakämpässä ja ainakaan itselleni ei käynyt täysin selväksi ovatko he rakastavaisia tai ovatko olleet. Joka tapauksessa yhteisöstä muutama vuosi sitten Amerikkaan lähtenyt Anthony Gallo "Tony", on palannut maisemiin ja aiheuttaa Miran ja Shelleyn välien kiristymisen.
Mira on tutkimassa tyhjäksi jäänyttä maatilaa Korowain tienoilla lähellä Thorndiken kylää., Tila on annettu myytäväksi seudulla, missä on tapahtunut maanjäristys, joka on vaurioittanut kyläyhteisöä ja rikkonut ajoteitä. Hänen poissa ollessaan Tony ilmestyy takaisin ja Shelley luulee Tonyn palanneen takaisin Miran takia. Miralla ja Tonyllä oli intiimi lyhyt suhde juuri ennen Tonyn lähtemistä Amerikkaan. Shelley on kyllästynyt Miran tapaan johtaa toimintaa ja hän päättää spontaanisti lähteä Tonyn kanssa iltaa istumaan tarkoituksena kostoksi vietellä Tony.
Asiat eivät, tietenkään, suju kuten voisi kuvitella.
Mira törmää Thorndiken lähellä maastoa ja maatilaa tutkiessaan amerikkalaiseen miljardööriin Robert Lemoineen, joka nyt ilmeisesti omistaa sen maatilan, josta Mira oli kiinnostunut sissipuutarhan mielessä.
Lemoine tarjoutuu auttamaan "Birnamin metsä" -yhteisöä heidän pyrkimyksissään ja tarjoaa heille huomattavaa rahallista avustusta, joka takaisi viljelyn jatkumisen. Yhteisö on ollut veloissa ja velat uhkaavat kaataa koko toiminnan. Mira saa yhteisön jäsenet suostumaan rahoituksen vastaanottamiseen. Aatteellisesti se ei ole helppoa, Miran ajatusmaailmassa se on aivan täyskäännös: Mira haluaisi tuhota perinteisen kapitalismin.
Käy ilmi, että Lemoinelle suunnitelma tarjota yhteisön käyttöön maatilan maat on vain kulissi.
Tämän kulissin julkisivun taakse näkee Amerikasta palannut journalistiksi haluava Tony omissa tutkimuksissaan.
Tapahtumien pyörre muuttuu painajaismaiseksi. Ensimmäiset 100 sivua kirjasta kului yhteisön ihmissuhteiden selvittelyssä ja Miran motivaation kuvaamisessa sekä maan omistajien taustan kuvaisussa. Sen jälkeen tarina ottaa vauhdikkaan loikan eteenpäin. Miljardööri Lemoine hallitsee teknologiaa, tietoverkoissa liikkumista ja droonien käyttöä valvontaan. Hän tunkeutuu syvemmälle ohjailemaan yhteisön johtavien jäsenten elämää psykopaatin tavoin vain omia etuja ajaakseen.
Loppuratkaisu on yllättävä ja raaka.
______________________
Itselleni tämä edusti ekotrilleriä, joka voidaan nähdä nykyaikana hätähuutona luonnon puolesta. Miten paljon olemme antaneet itsestämme ja henkilökohtaisista yksityistiedoistamme globaaleille toimijoille, Googlelle, Metalle ja muille vastaaville teknologiayrityksille? Voimmeko luottaa, että ne toimivat eettisesti meidän ihmisten suhteen tai luonnon suhteen. Kun kaikki maaperässä oleva nähdään vain kaupallisen arvon perusteella nopeimman ja ovelimman ryöstettävänä omaisuutena, se näyttää ihmisarvon ja maapallon luontoarvojen suhteessa todella rumalta.
Maailmassa, jossa parhaillaan elämme, Yhdysvaltain presidentti Trump kiristää sotaa käyvältä Ukrainalta harvinaisten maametallien tuotosta 50% vastineeksi ei mistään. Ukrainan sodan alkaessa kolme vuotta siten epäilin, että osa Putinin Venäjän tunkeutumisesta Ukrainaan voisi selittyä sillä, että he myös haluavat maaperän rikkauksien kimppuun...
Tämä tarina "Birnamin metsä" jää kummittelemaan mieleen.