Lukupiirin syyskuun 2023 kokouksessa keskustellaan Joel Haahtelan kirjasta Hengittämisen taito.
Aloitin kirjan lukemisen 10.5.2023 ja vietin nautinnollisen iltapäivän kirjan parissa.
Kirjan kertojanote on pohdiskeleva ja rauhallinen. 24-vuotias nuori mies, lääketieteen opiskelija päättää lähteä etsimään isäänsä. Isä on kreikkalaissyntyinen suomalaisen naisen kanssa naimisissa ollut mies, joka on poistunut Suomesta ja pojan ja äidin elämästä pojan ollessa vielä pieni.
Pojan suorittama isän etsintä vie Kreikan saaristoon etäiselle pikku saarelle ja siellä olevalle pienelle luostarille, jossa on muutaman miehen muodostama yhteisö.
Kirja kertoo henkisestä etsinnästä, rakkaudesta ja menettämisestä ja varsinkin lohdusta. Varmaan kaikki elämässään menetyksiä kohdanneet löytävät kirjasta tyyneyttä ja lohtua ja jaksamista.
Kirjan päähenkilö ei ole saarelta palattuaan enää sama mies.
Melina Mercourin musiikki jää lukijan päässä soimaan. Kirjan meditatiivinen ote pitää lukijaa vallassaan. Kiitos Haahtelalle henkisestä matkasta. En tiedä puhutteleeko kirja uskovaisia henkisyydellään, mutta sellainen asenne on luonteva osa tämän kirjan sisältöä. Luostarielämän kuvaus ja ihmisen tekojen mittaaminen ja askeettinen kilvoittelu ovat kyllä osa kirjan viehätystä. Paluu ihmisten luo kaupunkiin osoittaa eron askeesin ja ihmisten tavallisen vuorovaikutuksen välillä.
Herkkä ote 24-vuotiaan pojan ja 42-vuotiaan tädin yhteiselon kuvamisessa tekee vaikutuksen. Kaksi yksinäistä lohduttamassa toisiaan kauniisti.
Tulen lukemaan vielä lisää Haahtelan tuotantoa, tämä ensi tutustumiseni kirjailijan tuotantoon oli hieno elämys. Sopii mihin tahansa vuodenaikaan.
Lukuiloa!
Lisää kirjailijasta:
Hengittämisen taito -romaanista sanottua toisaalla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti