Minna Lindgren on radioesseistään ja lehtijutuistaan minulle tutuksi tullut toimittaja. Kirjailijana hän on kirjoittanut satiieisen "Ehtoolehto" jännärisarjan vanhainkodissa tapahtuvista rikoksosta joita sen asukit ratkaisevat.
Tämä "Aina on Toivoa" on satiiri siitä, mihin jatkuva uudistaminen koululaitosta pahimmillaan voi viedä. Kun kaikki uhrataan talouden alttarille ja pannaan koulutus ja vanhustenhoito yksityisomistukseen on jälki kamalaa. Tuottovaatimukset vievät ryhmäkokojen kasvuun kouluissa ja pätevän henkilökunnan pakenemiseen työtaakan kasvaessa. Oppimistuloksilla ei ole mitään väliä ja lapset hilluvat kuin apinatarhassa.
Marja Vehmarvarsi on työtaakan raskauttama opettaja, kuusikymppinen vanhan koulun kasvatti, joka koittaa pärjätä ilmiöoppimisen ja kaikenlaisten uusien aatteiden rampauttamassa peruskoulussa, jonka liiketoimintoja ohjaa yksityinen firma.
------
Lindgrenin satiirin vauhdikkaaseen kyytiin pääseminen edellisten lukemieni kirjojen jälkeen oli hieman ponnistelua vaativaa. Teksti vyöryttää absurdeja tilanteita Douglas Adamsin "Linnunradan käsikirja liftareille" -romaanin tapaan, tämän Lindgrenin kirjan maailmassa nykyistä maailmaamme on nyrjäytetty painajaismaiseksi irvikuvaksi koulumaailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti