Camille Laurens: Mieheni

Romaani

Kierrätyspisteeltä löytyi tämä ennestään minulle tuntemattoman ranskalaisen naisen romaani. Kirja on julkaistu vuonna 2000, suomennos vuodelta 2001.

Kirjailija kuvaa kirjassa elämäänsä miestensä kautta. Isä, isoisä, isosetä, aviomies, rakastajat ja haavekuvat esiintyvät kirjailijan, jonka nimi on Camille, tekstissä. Siinä hän tilittää suhdettaan elämänsä miehiin terapeutilleen.

Terapeuttikin tietysti on mies, kuinkas muuten, ja miehistä kiinnostunut kirjailija valitsee hänet terapeutikseen juuri sen takia, että ilmeisesti tämä on kiinnostava mies.

Kirja koostuu ikään kuin dialogista, jossa kirjailija kertoo jostakin elämänsä miehestä ja mitä hän teki miehelle, jos teki tai mitä mies teki Camillelle, jos teki.

Naisten ja miesten suhdetta vatvotaan läpi kirjan naisen eri elämänvaiheiden kautta. Kaikenlaista tapahtuu, hyvää ja pahaa. Löytyykö rakkautta ja tunnistaako Camille rakkauden, jos luulee sen löytyneen.

Kirja on henkevä tai "henkevä" ja kepeä ranskalaiseen tapaan. Miesten hyvät ja huonot piirteet ruoditaan ja kirjoittajan tekstiä lukiessa pohtii kyllä moneen kertaan, onko kyseessä peitelty miesviha vai aito kiinnostus mieheen, nimenomaan sius suhteessa naiseen. Hmmm, huomaanko tekstin kuvaavan narsistia?

Romaanin alussa kuvataan vielä kirjailijan Camillan tapaamista kustantajan kanssa, jolle kirjan tekstiä kirjoitetaan. Kirjailija koittaa "myydä" ajatuksen kirjasta, joka kertoo miehistä hänen elämässään kustantajalle tapaamisessa. Kirjan lopussa palataan vielä parin sivun verran kustantajan tapaamiseen, kirjan ollessa lopuillaan. Siis sen kirjan, jota kirjan päöhenkilö kirjoittaa tilittäessään miessuhteitaan terapeutilleen.

-----

Kirja oli kevyt lukea ja tulee hakematta mieleen muutama ihmissuhteita käsittelevä ranskalainen elokuva.

https://en.wikipedia.org/wiki/Camille_Laurens

Ps: Camille Laurensin tekstiin perustuva elokuva "Olen kuka haluat" on ollut digiboksillani tallennettuna. Ehkä katson sen jossakin välissä. Arvio elokuvasta seurailee omia tuntojani tästä kirjasta ja sen herättämistä tunteista. Tuo elokuvan käsikirjoitus perustuu eri tekstiin kuin tämä "Mieheni" kirja, jotakin samoja teemoja on kuitenkin käsittelytavassa.

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-elokuva/proffa-loytaa-vaarallisen-some-suhteen-juliette-binoche-nostaa-olen-kuka-haluan-elokuvan-katsottavaksi/

Asko Sahlberg: Irinan kuolemat

Romaani

En ole ennen Asko Sahlbergin kirjoja lukenut. Tämä 156 sivua pitkä kertomus "Irinan kuolemat" on hurja tarina erään suomalaisen sotalapsen elämästä.

Sahlberg kuvaa lapsen kokemuksia sodasta ja menetyksistä tavalla, joka jää lukijan mieleen. Kauniit lauseet ja vertaukset ja rinnastukset luonnonilmiöistä sekoittuvat sodan siviiliväestölle aiheuttamaan julmuuteen kirjailijan viedessä tarinaa eteenpäin.

Koti-Helsinki jää taakse sotalapset siirtyvät uuteen kotiin Ruotsiin. Elämä Ruotsissa muodostuu painajaismaiseksi kokemukseksi tavalla, jota ei voi arvata.

Irina kokee ja näkee monta kuolemaa, kuten kirjan otsikko lupaa.

Tämä tuskin on viimeinen Asko Sahlbergin kirja, jonka luen.

Eräs arvio kirjasta:

https://kirjahyllyssablogi.blogspot.com/2021/01/asko-sahlberg-irinan-kuolemat.html?m=1

Kirjailijan esittely wikipediassa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Asko_Sahlberg

Friedrich Dürrenmatt: Kapinallinen - Kuunpimennys

Kaksi kertomusta

Kirjailija on kirjoittanut omaa elämäänsä

pohtivat esipuheet tämän teoksen kertomuksille.

Hän kertoo suhteestaan uskontoon ja filosofiaan ja kirjallisuuteen ja kirjoittamiinsa näytelmiin ennen kuin päästää lukijan kertomustensa ääreen.

Kertomukset ovat viihdyttäviä ja niiden mahdollinen syvällisyys  aukeaa kirjailijan tekemien alustusten jälkeen ihan mainiosti. 

Kapinallinen -kertomuksen alustuksena oleva 1900-luvun filosofien sjatusten ja kirjailijan niiden kanssa käymän dialogin seuraaminen oli itselleni hiukan raskasta, kun en ole noita filosofien ajatuksia itse lukenut. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_D%C3%BCrrenmatt

Alex Capus: Lėon ja Louise

Romaani

Kirjaston poistokirjoista tarttui matkaani tämä ihastuttava tarina. Huomaan itsessäni asuvan parantumattoman romantikon olevan altis tämän kaltaisille tarinoille.

Alex Capus on sveitsinranskalainen kirjailija, syntynyt v.1961. Kirjan esittelytekstissä kannen liepeessä kerrotaan, että kirja perustuu kirjailijan isoisän tarinaan.

Kirjassa on samanlaista romantiikkaa ja huumoria kuin Jacques Tatin elokuvissa, tragiikkaa kuin "Jules ja Jim" -elokuvassa ja omasta takaa elämäniloa ja positiivista asennetta siinä mitassa, että tarinan lukemisen alettuaan kirjaa ei malta laskea käsistään.

Kirja toimii Ranskan esittelynä kuin turistioppaana pienen ihmisen näkökulmasta 1900-luvun alusta aina 1960-luvulle.

Léon ja Louise ovat tarinan alussa 17-vuotiaita nuoria, jotka tapaavat sattumalta pojan tultua töihin juna-aseman sähköttäjön apulaiseksi pieneen kylään vuonna 1918. He ystävystyvät ja rakastuvat ja rakkaus kestää läpi Léonin avioliiton ja kahden maailmansodan. He elävät elämänsä erillään toisistaan, mutta koko ajan toistensa ajatuksissa, vain silloin tällöin kohdaten toisensa ja muistaen erityisen nuoruuden rakkauden, eläen uudestaan nuo rakkauden hetket.

Oikea hyvän mielen kirja. Ranskan maaseutu hehkuu värikkäänä tarinassa, Pariisin kadut ja puistot 1920-1960 ovat epookin mukaisena näyttämönä kirjan tapahtumille.

Lukuiloa!

https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2012/05/alex-capus-leon-ja-louise.html?m=1

Gabriel García Márquez: Rojumyrsky

Romaani

Kirjaston poistokirjojen joukosta löytti tämä pieni romaani, vain 138 sivua.

Kirjailija on Nobel-palkittu kertoja, jonka tuotannosta olen lukenut "Kukapa everstille kirjoittaisi". Tuon luin noin 50 vuotta sitten. Kirjailijan pääteoksena pidetty "Sadan vuodrn yksinäisyys" on minulla vielä lukematta, muutama vuosikymmen sitten aloitin, mutta jätin kesken. Ehkä vielä joskus sen luen, kukaties.

Tässä "Rojumyrsky" -teoksessa on tuttu kylä Macondo, jonka tapahtumia seurataan eri kertojien havaitsemana. Lukijalta vaaditaan tarkkaavaisuutta, jotta huomaa kertojanäänien vaihtumisen. Sitä tapahtuu samassa kirjan luvussa kesken kaiken uuden tekstikappaleen alkaessa. 

Kirjan kertojanäänien tarinat koostuvat kylän lääkärin ruumisarkun luona tehdyistä havainnoista ja muistoista ja takaumista, joissa valotetaan kylän kehittymistä ja rappiota ja sen asukkaiden välisiä suhteita.

Kirjailija julkaisi teoksen vuonna 1955. Suomennos on Pentti Saaritsan vuodelta 1993.