tiistai 19. toukokuuta 2026

Annikki Kariniemi: Herttuan naiset

Annikki Kariniemi kirjoittaa tarinaa pohjoisen sodasta upseerien ja heidän naistensa näkökulmasta.

Keskiössä on tiedustelu-upseeri Rudolf "Rudi" Niiranen joka elää kirjan tarinassa kuukausia välirauhan ajasta Oulussa, Rovaniemellä ja Lapin sotilaskohteiden tuntumassa. Vaimonsa Ulla on raskaana ja itäisessä Lapissa väestön siirroista huolehtimassa. Rudi kokee naisseikkailuja Oulussa ja Rovaniemellä, hönen rakastajattarikseen päätyy Inga, erään upseerin vaimo sekä Iida Friberg, nuori sotaleski. Myös omasta mielestään erikoisen ja oudon Lailan tämä Rudolf viettelee.

Rudi siteeraa ulkomuistista rakastamilleen naisille Eino Leinon säkeitä teoksesta Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja. Ja välillä Ulla ja Rudi kutsuvat toisiaan nimillä Katariina ja Juhana. Tällaista romantiikkaa sisältyy kirjan rakastelukohtauksiin.

Mystiikkaa ja kansanballadin omaista kohtalokasta tuntua tarinaan tuo kuin enteenä Rudin ja vaimonsa Ullan kokema haamunäky kotimatkalla.

---------

Kariniemen luontokuvaukset ja naisten ja miesten rakkausseikkailuista tekemät kuvaukset ovat taitavia ja hienoja. Metsän tuoksut, järven vesi, kevään herääminen ja ihmisten epätavallisissa oloissa kokemat rakkausseikkailut kuvataan aistikkaasti ja herkästi.

-----

Kirjaa lukiessa pohtii Kariniemen kirjan ihmiskuvaa. Taustaa tarinaan löytynee kirjailijan omista kokemuksista eversti Willamon puolisona sota-aikana ja sen jälkeen. Kirjassa esiintyy nimeltä mainittuna korkea-arvoisia saksalaisia upseereita ja sotapäälliköitä. Sotajoukkojen siirroista Pohjois-Suomeen vuosien 1940-1941 aikana kerrotaan kirjan juonen edetessä. Upseerien korruptio tuodaan esiin, runsaat viinanhuuruiset asemiesillat upseerikasinolla ulkomaisten herkkujen kanssa saksalais-suomalaisessa asevelihengessä mässäillessä kertovat tästä. 

Ihmisten väliset valtasuhteet ja verkostot kuvataan raadollisesti.

Miesten ja naisten välisten suhteiden kuvaajana Annikki Kariniemeä voisi pitää ehkä jopa kyynikkona, sillä ainakaan perinteinen romanttinen ihanne mies/naisrooleista ja avioliitosta ei istu kirjailijan tarinankerrontaan. Miesten ja naisten välisiä suhteita on ja sekä miehet että naiset niitä harrastavat. Tämä antaa realistisempaa kuvaa kuin vain perinteisellä hyvä-paha akselilla tuotetut ihmiskuvat.

Kariniemi osaa kuvata sen, miten nainen katsoo miestä ja mitä ja miten nainen haluaa sukupoulisesta kanssakäymisestä nauttia. Yllättävän hyvin hän osaa kuvata myös miesten halua, sen kaikessa monimuotoisuudessa. Mutta pornografista kuvaustapaa kirja ei sisällä.

Jälleen kirja, jonka luettuaan tietää enemmän, vaikka kirja ei opeta eikä saarnaa.

Kiitoksia Rosa Liksomille, jonka Everstinna-teos antoi minulle sysäyksen tutustua Annikki Kariniemen tuotantoon. Hän on pohjoisen luonnon ja ihmisluonnon sekä Suomen sota-ajan taitava kuvaaja.




 

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Milan Kundera: Elämä on toisaalla

Romaani


1969 julkaistu Milan Kunderan teos "Elämä on toisaalla" ilmestyi suomeksi 1991. Teos kiellettiin kotimaassaan saman tien, enkä ihmettele. 

Tarina kertoo Jaromilista, runoilijasta ja hänen lyhyestä elämästään. Kirjassa on viittauksia 1800- ja 1900-lukujen kuuluisiin runoilijoihin. Tarina kerrotaan satiirin muodossa, Jaromil on parodinen hahmo jonka kautta kirjailija Kundera valuttaa vihaa ja pettymystä kommunistisen maailman ja Tsekkoslovakian kulttuurielämää kohtaan.

Kirja sisältää eroottista hulluttelua, komiikkaa ja päähenkilön päättömyyksiä ja tolkutonta toilailua.

Runoilijan elämäntaipaletta ohjaa äiti, joka ei päästä ainoasta lapsestaan irti. Poika, lapsinero, ei osaa elää ihmisten kanssa ja muuttuu naissuhteissaan, sellaisia vihdoin saavuttaessaan, hirviöksi joka vaatii muita mukautumaan omiin vaatimuksiinsa.

Poika alkaa yliopistossa elää runoutensa kautta sosialistisia ihanteita kohti, kuvitellessaan, että hylkäämällä vapaan runouden ja surrealismin hän rakentaa uutta parempaa rakkauden maailmaa. Ja sehän on sitten Kunderan satiirin kohteena, sosialististen ja kommunististen ihanteiden vararikko.




maanantai 27. huhtikuuta 2026

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Romaani


Ensimmäinen Elina Hirvosen teos, jonka olen lukenut. Tämä on hänen toinen romaaninsa, julkaistu vuonna 2010. Sitä aiemmin hän oli julkaissut tietokirjoja ja samana vuonna myös Afrikkaa käsittelevän tietokirjan.


Romaanissa "Kauimpana kuolemasta" tuodaan lukijalle näkyviin afrikkalaisten naisten ja pikkulasten elämää riistettyinä ja hyväksikäytettyinä kaupungissa kylässä ja perheyhteisöissä.

Sattumalta luin äskettäin Andreï Makinen kirjan "Vain rakkaus", jonka kuvaukset Afrikasta kertovat pojan joutumisesta väkivaltaisen vallankumousta ajavan sissiyksikön jäseneksi.

Hirvosen kirjassa törmäytetään suomalaisen perheen afrikkalaisia turismiunelmia todellisuuteen kertomuksessa, jossa keski-ikäinen Paul kohtaa keski-ikäisen Estherin afrikkalaisen hotellin luona.

Esther suree poikaystävää, joka on vammautunut ampumakohtauksessa ja hän huolehtii teini-ikäisestä Susanista, jonka on pelastanut orpokodista.

Paul on suomalainen, joka on eronnut vaimostaan Johannasta ja pojastaan Markista. Hän on lähtenyt Afrikkaan, jossa vietti lapsuutensa ja osan nuoruuttaan. Nyt hän on ollut YK:n projekteissa, mutta kyynistynyt ja eronnutpuolisostaan,  masentunut ja harkitsee itsemurhaa.

Ihmisten kohtaamiset muuttavat Paulin ja Estherin elämät ennalta aavistamattomalla tavalla.

Tämä kirja ei ole mikään ruusunpunainen turismiunelman kuvaus vaan väkivaltainen ja verinen matka ihmisyyden ytimeen.

Ei krokotiilinkyyneleitä vaan ihan oikeita kyyneleitä tämä kirja provosoi herkässä lukijassa.

Kiitos Elina Hirvoselle, oli hyvä kirja maailmasta ja meistä ihmisistä. 




lauantai 25. huhtikuuta 2026

Andreï Makine: Maa ja taivas

Romaani


Kirjaston poistolöytö tämäkin teos. 

Andreï Makine on jälleen ihmisenä olemisen perusarvojen äärellä. Romaani kertoo lentäjä Jacques Dormen uskomattoman elämän ja lyhyen rakkauden ajan toisen maailmansodan pyörteissä sotavankina ja Alaskan-Siperian ilmasillan lentäjänä.

Andreï Makine kertoo tarinaa tässä romaanissaan 1960-luvulla orpokodissa kasvaneen pojan kuulemana, sellaisena kuin Alexandra -niminen vanhempi nainen hänelle tarinaa muistelee. Kaikki on muistelua, unelmia ja kuvitelmaa. Ihmisiä kantavat eteenpäin sodan raaalla näyttämöllä jaetun rakkauden onnenhetket.

‐------

Jälleen erittäin hieno teos suosikkikirjailijaltani. Siperian arojen luonto kuvautuu taustalla kaikessa karuudessaan: kesän kuumassa hehkussa ja talven helvetillisissä pakkasissa. Kirjailija vaihtaa näkökulmaa vankileirien karuista ihmiskohtaloista ja Stalinin valtarakennelman ihmisiä tuhoavasta järjestelmästä luontokuvauksiin ja ihmisten helliin kohtaamisiin.

Ihminen on ihmiselle susi - tai vaihtoehtoisesti kallein lemmitty tai uskollinen toveri. 

Pienen ihmisen elämän kuvaus historian myllerryksessä vertautuu kansojen sotien mielettömyyteen. 

Lukuiloa!



torstai 23. huhtikuuta 2026

Andreï Makine: Vain rakkaus

Romaani


Kirjaston poistohyllystä nappasin mukaani Andreï Makinen teoksen "Vain rakkaus". Kirjailija on tehnyt minuun vaikutuksen, aiemmasta tuotannostaan tuttuja teoksia ovat mm "Venäläisiä unelmia" ja "Ruhtinattaren rikos".

Tämä juuri lukemani kirja on hurja sodanvastainen teos ja huuto ihmisyyden puolesta kansojen ja aatteiden hulluutta vastaan.

Elias Almeida on nuorena angolalaisena mustana poikana menettänyt isänsä ja äitinsä ja liittyy aatteellisiin vapaustaistelijoihin. Hän saa opastuksen marxilaisuuteen kylän eläinlääkäriltä ja unelmoi vapauttavansa maansa ja luovansa maailman, jossa lapsia ei tapeta eikä naisia raiskata ja missä ihmiset kunnioittavat toisiaan.

Kerta toisensa jälkeen Elias huomaa taistelijan tiensä vievän uusiin taisteluihin ja operaatioihin, missä ihmisten jaloudesta ja hyvyydestä ei ole tietoakaan. Tie kulkee vasemmistolaisten sissiliikkeiden mukana aina Kuubaan ja Neuvostoliittoon, missä häntä harjaannutetaan vallankumouksellisiin sotilasoperaatioihin Afrikan mantereen eri maiden käännyttämiseksi Neuvostoliiton liittolaisiksi.

Hän kohtaa Moskovassa Annan, tytön Itä-Siperiasta ja oppii, että vallanumouksen syrjään jättämät ihmiset, siperialaisilla vankileireillä kerran kaiken menettäneet ihmiset ovat niitä tosissaan hyviä ihmisiä, joiden maailmassa lapsia ei tapeta eikä naisia raiskata.

------

Kirjan tarinankerronta on niin taitavaa ja kirjan sisältö niin mielenkiintoista, ettei sitä malta laskea käsistään.

Ja taas: tämä vuonna 2006 julkaistu kirja on ajankohtainen tässäkin ajassa. Venäläiset tekevät edelleenkin operaatioitaan Wagner-joukkoineen Afrikassa, hirmutekoja ja sotarikoksia Ukrainassa, Yhdysvallat Venezuelassa ja Iranissa, siviilejä kuolee sodissa, joita ei julistettu, sortilaallisissa laittomissa "erikoisoperaatioissa" öljyn, mineraalien ja harvinaisten maametallien sekä jalokivien ja kullan takia.

Kirjan "neekeri" sanan käyttö hätkähdyttää, mutta kirjailija saa liitettyä mukaan tarinaan rasismin valottamista monelta eri suunnilta: venäläisten katujengien rasismia Moskovassa, afrikkalaisten kirjailijoiden ja kulttuuriväen rasismia kulttuurikonferenssissa.

Ehdoton lukusuositus!


tiistai 21. huhtikuuta 2026

Kate Thompson: Kiellettyjen kirjojen lukupiiri

Romaani


Vaimoni oli saanut vinkin tästä kirjasta ja tilasi sen kirjastosta luettavakseen. Luin sen hänen jälkeensä mielenkiinnolla.

Englannin kanaalissa Jerseyn saarella saksalaiset pitivät miehityshallintoa yllä 1940-1945.

Kirja kertoo fiktion keinoin saarella sijaitsevan pikkukaupungin kirjaston hoitajasta Gracesta ja hänen parhaasta ystävästään postin jakajasta nuoresta Beatricesta, jotka kokevat natsimiehityksen ulkonaliikkumiskiellon rajoitukset sekä natsipropagandan ja sotavankien kovan kohtelun sekä todistajina, silminnökijöinä että omakohtaisesti.

Kirjaa laatiessaan kirjailija on perehtynyt historialliseen lähdemateriaaliin ja haastatellut saarella asuneita ja toimineita henkilöitä ja on koonnut kertomuksen tapahtumista, jota ei aiemmin ole kotirintamalta kerrottu.

Postimiehet pelastivat ihmishenkiä tunnistamalla ilmiantokirjeitä, joita paikallinen väestö palkkion toivossa lähetti natsihallinnon edustajille. Postimiehet lukivat kenestä henkilöstä kanneltiin ja kävivät varoittamassa kantelun kohteita piilottamaan luvattomat radiolaitteet tai suojelemansa natseilta paenneet sotavangit.

Tähän ympäristöön on rakennettu kirjan tarina. Kaksi nuorta naista perustaa kirjastoon lukupiirin, jossa luetaan otteita valituista kirjoista ja tavataan muita ihmisiä.

Naisten lähiomaiset esitellään myös osana kirjan henkilögalleriaa.

Itselleni kirjan yksiulotteiset henkilöhahmot ja tapahtumien kaavamainen esittely tekivät kirjan lukemisesta ennalta arvattavaa. Tarinassa riittää käänteitä ja jännitystä, mutta minulle tekstin tyyli oli kuin mikä vain viihdelukemisto. 

Jos ovat kirjan henkilöhanmot stereotyyppisiä, niin sitä ovat myös viholliskuvat, jotka ovat kuin Indiana Jones -elokuvien natseja, kauheuksineen ja iljettävine luonteen- ja kasvonpiirteineen. Juuri lukemieni Claire Keeganin tai Milan Kunderan kirjojen ote ihmiskuvaukseen - no, vertailu voi olla turhaa ja epäreilua, mutta Kate Thompson ei yllä samalle tasolle.

‐-----

Paras osa kirjaa ovat kirjan lopussa olevat taustatietojen esittelyt, dokumentit ja kuvaukset henkilöhahmojen esikuvien takana.

Ja toinen hieno seikka kirjassa on se, miten kauniisti siinä puhutaan kirjoista ihmisiä vaikeana aikana yhdistävänä voimana. Ja kirjojen sensuurin typeryydestä, mikä on nykyisinäkin aikoina edelleen ajankohtainen aihe.

Mai Laakso kuvaa kirjaa omassa blogissaan seuraavasti:




keskiviikko 15. huhtikuuta 2026

Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies

Romaani


Riitta Jalosen pienoisromaani löytyi kirjaston poistokirjojen hyllystä. En ole aiemmin lukenut Riitta Jalosen kirjoja, vaikka internetistä löytyvien tietojen mukaan hänellä on runsas kirjallinen tuotanto.

"Kuvittele itsellesi mies" on kirja ihmissuhteiden kipeydestä. Mirjami palaa kotiin Malagan matkalta ja paljastuu, että hänen aviomiehensä Kalevi on viettänyt rakastajattarensa Irmelin kanssa aikaa sillä välin heidän kotonaan.

Alkaa outo ihmissuhdekuvio. Viha, suru ja pettymys valtaavat sekä Mirjamin että Irmelin. Sitä seuraavia dramaattisia tapahtumia kirja käsittelee tavalla, joka on mestarillinen ihmissuhteen kipupisteiden ruumiinavaus.

Suosittelen.


Eräs arvio kirjasta:

tiistai 14. huhtikuuta 2026

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

Romaani


En ole aiemmin lukenut Milan Kunderan kirjoja, mutta olen joskus 1980-luvulla nähnyt tästä kirjasta tehdyn elokuvan.

Milan Kunderan kirja "Olemisen sietämätön keveys" on nyt toukokuun alun 2026 lukupiirimme kokouksen aiheena.

Kirja käsittelee ihmisen ihmisenä olemista. Taustana kirjan tarinalle on vuonna 1968 tapahtunut Neuvostoliiton suorittama Tshekkoslovakian valtaus. Kirjassa on monia kerrostumia, päällimmäisenä tasona on kirjailija Kunderan kirjoittama taso, jossa hän kertoo miten synnytti kirjan henkilöt ja kertoo millaisia nämä henkilöt, hänen luomuksensa ovat. Hän siis korostaa sitä, että tarina on fiktiota, ei kuvaa todellisia olemassa olevia ihmisiä. Joten hän ikäänkuin samalla sanoo lukijalle, että hänellä on valta tehdä henkilöidensä kanssa mielensä mukaan mitä vaan.

Kirjan henkilöitä on päätarinassa neljä. He ovat Thomáš, Thereza, Sabina ja Franz.

Nelikymppinen kirurgi Thomáš, joka on eronnut vaimostaan ihastuu tarjoilijatyttö Therezaan pikkukaupungin ravintolassa. Thomáš on eronnut vaimostaan ja vaimo on halunnut avioerossa pitää heidän yhteisen poikansa eikä salli ex-miehensä ollenkaan tapaavan lastaan. 

Thomáš kutsuu Therezan Prahaan ja tyttö asettuu asumaan Thomášin luokse. Thereza rakastuu syvästi Thomášiin ja he muuttavat yhteen - ja myöhemmin menevät naimisiin. Thomášilla on kuitenkin muitakin naissuhteita koko kirjan kuvaaman tarinan ajan, vakavimpana rakastajattarena on jossakin vaiheessa taidemaalari Sabina. Ajattelin kirjaa lukiessani, että Thomáš on melkoinen peterpan-hahmo, ei ole osannut kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, ilta illan perään hakee uusia seksikokemuksia... tämäkö on sitä olemisen keveyttä, ei sitouduta mihinkään eikä kehenkään? Thomášin tutkimusmatka arvoitukseen nimeltä nainen - näin hän sen itsellensä selittää.

Neuvostoliiton vyöryttyä Tshekkoslovakiaan vuonna 1968 monet pakenivat ulkomaille. Neuvostoliiton kommunistihallinto ja rautainen ote juuri Prahan kevään kukistamisessa ja Dubcekin hallinnon alistamisessa taatusti on sitä olemisen raskautta.

Thereza menee kuitenkin Prahan kaduille tankkien vyöryessä  kaupunkiin valokuvaamaan kaikkea, mitä neuvostoliittolaiset tekivät Prahassa. Kuvat hän välitti ulkomaille. Thomazin ystävätär Sabina oli johdattanut Therezan valokuvaajaksi, joten sitä ammattia Thereza harjoitti  nyt muutettuaan Prahaan Thomášin luokse. 

Thomáš päätyy muuttamaan Sveitsiin ja Thereza seuraa häntä sinne. Sabinan ja Therezan ja Thomášin välille kehittyy eroottisia tuntemuksia ja Thomáš kokee naisseikkailuja myös ulkomailla ollessaan.

Thereza päättää palata Prahaan väsyneenä Thomášin naisseikkailuihin.  Thomáš seuraa perässä kokiessaan, että suhde Therezaan on kuitenkin ainutlaatuinen. Theresa edustaa Kunderan keveyttä ja raskasta arvioivassa puntarissa sitä raskautta: perinteisiä arvoja, kiintymystä ja rakkautta. Thomáš pitää rakkauden ja seksin erillään, Thereza ei. 

Ja kumpikin kokee eri tavoin läheisyyden. Se pieni ja hellä ele, että Thereza tarrautuu unessaan Thomášin käteen saa merkityksensä kummankin elämää esittelevissä takautumissa - kumpikin kokee ja tulkitsee sen eri tavoin. Sattumat ohjaavat ihmisiä ja heidän päätöksiään.

‐-----
Kirjan poliittiset viritykset on kuvattu herkästi ja sen verran hienovaraisesti, että lukija näkee ja kokee tosi kylmäävänä sen kauheuden, minkä Neuvostoliiton kommunistihallinto toi vuosiksi Tshekkoslovakiaan.

Naapurit ilmiantavat toisiaan, ihmisiä provosoidaan toisiaan vastaan ja heitä hallitaan painostamalla ja uhkailemalla. Heitä yritetään saada irtisanoutumaan omista vilpittömistä mielipiteistään, joiden tulkitaan olevan provokaatioita sortohallintoa vastaan.

Ukrainaa sodalla painostava 2020-luvun Venäjä, Unkarin Orbanin hallinto ja Trumpin hallinto USAssa tulevat herkästi mieleen autoritaarisina järjestelminä,  kun kirjaa lukee. 

Se, että kirjailija kertoi hiljaisella äänellä Olemisen sietämättömässä keveydessä noista 1968 sortotoimista voimistaa lukijalle sorron brutaaliutta. Kirjailija oli jo emigroitunut itse ulkomaille ja kirjoitti kirjan silti varovasti, ehkä hänellä oli toive päästä palaamaan syntymämaahansa? Vai oliko hänellä tuntumaa länsimaissa toimivista KGB:n agenttien toiminnasta? No, kirjailija pääsi palaamaan Tsekkeihin 1990-luvulla, Neuvostoliiton kaaduttua ja Tsekin ja Slovakian vapauduttua. Kulttuurimyönteinen presidentti Vaclav Havel oli tuolloin vallassa, kirjailija itsekin.

-------
Kirjan hahmo Franz on viisikymppinen yliopiston professori Sveitsissä. Franz rakastuu Sabinaan ja järjestää "työmatkoja", joiden avulla pääsee harrastamaan seksiä Sabinan kanssa, kuvitellen että ei näin loukkaa vaimoaan.

Franz tunnustaa kuitenkin uskottomuutensa vaimolleen ja kuvittelee Sabinan olevan rakastunut ja valmis menemään kanssaan naimisiin, sillä hän itse on niin rakastunut naiseen. Sabina kuitenkin jättää Franzin, heidän ajatusmaailmansa eivät kohtaa. Sabina ei muutenkaan halua sitoutua kehenkään. Sabinan isä oli tiukka kommunisti ja taidekoulussa Sabinan oletettiin maalaavan vain sosialistisen ihanteen ja Stalinin keksimän tyylisuunnan "sosialistisen realismin" mukaan, siis realistisia näköiskuvia, tavallaan  työläisille suunnattua propagandaa Stalinin vaatimusten mukaan. Sabina on kapinallinen ja vapaa ja kahlitsematon koko ikänsä. Lieneekö henkilöhahmona Milan Kunderan suosikki ja ihanne?

Mutta Sabina siis maalaa mitä haluaa ja elää miten haluaa, hän ottaa nautintonsa rakastajistaan, mutta ei todellakaan sitoudu kehenkään. Tosin knallihattu isoisältä edustaa hänelle jotakin pysyvää, olisiko kaipuuta aikaan ennen kommunistivallankumousten maailmaa. Vai onko knalli silmänisku Charlie Chaplinin suuntaan, kirjailijan kujeilua. Franz ei ymmärrä knallia naisen päässä, Thomáš sen sijaan tykkää vilpittömästi kaikista Sabinan kujeista ja leikeistä. Franz on perinteinen kaavoihinsa kangistunut professori, joka kuitenkin kaipaa ja haluaa irti normielämästä ja ihailee Tsekkejä ja nuoria, jotka käyvät aatteidensa puolesta mielenosoituksiin.

Erottuaan vaimostaan ja tultuaan Sabinan jättämäksi hän ryhtyy idealistiseksi hupsuksi  jonka kohtaloksi muodostuu seikkailu kaukoidässä mielenosoitusmatkalla. Olemisen sietämättömän raskauden kuvaus tämä roolihenkilö Franz?

Milan Kunderan kirja ei etene kronologisesti, siinä on seassa Therezan unijaksoja, siinä on herkkyyttä ja kauneutta ja kauheutta sekä surua ja hauskuutta ja haikeutta. Erotiikka on kirjassa leikkiä, ei totista tuherrusta., sillekin voi nauraa - tai ainakin hymyillä.

Kundera kujeilee ja pilailee ja nauraa monenlaisille asioille. Kirjailijoiden tapaan hän kertoo juttuja eikä kaikkea pidä ottaa totena ja vakavasti. Ihan suoraa huuhaatakin on mukana, Stalinin pojan kohtalosta jutustelu esimerkiksi.

Tykkäsin kirjasta kovasti, kotona on hyllyssä vielä lisääkin Kunderan teoksia, varmaan palaan vielä niiden pariin myöhemmin, kun nyt pääsin makuun tämän teoksen kanssa.

Tämä teos on ollut arvostelumenestys ilmestyttyään eri puolilla maailmaa. 

Muita tsekkikirjailijoita, joita olen lukenut ovat mm Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejk, Karel Capek: Salamanterisota, Bohumil Hrabal: Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille, ja Liian meluisa yksinäisyys. Lämmin huumori ja kujeilu on noille tarinoille ominaista, tsekkiläinen huumori! Suosittelen.

-------

Lukuiloa!

Eräitä arvioita arvio kirjasta:



Jennifer Jelinkovan esitelmä youtubessa teoksesta, 25 minuuttia (englanniksi):


Eräs toinen videoesitelmä kirjan merkityksesta (Life lessons from...):

Ja vielä eräs videoesitelmä:

----------

Philip Kauffman teki kirjan pohjalta elokuvan, jonka näin tuoreeltaan 1980-luvulla. Elokuva oli melkoinen yleisömenestys, pääosissa Daniel Day-Lewis, Juliette Binoche ja Lena Olin. Itse keräsin noihin aikoihin myös elokuvamusiikkia äänilevyinä, tämän elokuvan musiikki on minulla vinyyli-lp-levyllä edelleenkin tallessa.

Elokuva on kuitenkin karsittu versio kirjasta. Teoksen nyt luettuani kehotan lukemaan kirjan ensin, katsomaan ehkä elokuvan sen jälkeen.

Elokuvan traileri:

perjantai 10. huhtikuuta 2026

Asko Sahlberg: Amandan maailmat

Romaani

Asko Sahlberg hallitsee pienoisromaanien tekemisen ja hänellä on siihen oma tyyli. Sanottava on tiivistä ja kaunista tekstiä ja kertoo kaiken oleellisen.

Tässä "Amandan maailmat" -teoksessa törmää monta asiaa toisiinsa luoden tarinan jännitteen.

Tapahtumien näyttämö on Amandan yksinään asuma mökki. Amanda on heikkolahjainen vanhus, joka ei ole koskaan mennyt naimisiin. Hän sinnittelee mökissään ilman sähköä, lämmitys hoituu polttopuilla ja ruokaa hän saa omasta kasvimaasta. Eläkkeen hän käy hakemassa pankkikortillaan kaupungista.

Naapurissa asuu epäsiisti romuluinen mies Jansson, jolta Amanda saa apuja raskaisiin töihin. Ja Jansson saa seuraa Amandasta, tavallaan.

Amanda törmää teini-ikäiseen pakolaispoikaan ja löytää pojan kautta lähikaupungista pakolaisen asuttaman parakkikylän. Hän näkee ja kokee myös monia muita maailmoita, joissakin on ystävyyttä, joissakin epäluuloa ja pelkoa ja vihaa.

Pienikokoisen kirjan 136 sivuun mahtuu myös päiväunien ja yöunien maailmoita sekä kerrontaa Amandan traagisesta nuoruudesta. 

Hieno teos!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2026

Camille Laurens: Mieheni

Romaani


Kierrätyspisteeltä löytyi tämä ennestään minulle tuntemattoman ranskalaisen naisen romaani. Kirja on julkaistu vuonna 2000, suomennos vuodelta 2001.

Kirjailija kuvaa kirjassa elämäänsä miestensä kautta. Isä, isoisä, isosetä, aviomies, rakastajat ja haavekuvat esiintyvät kirjailijan, jonka nimi on Camille, tekstissä. Siinä hän tilittää suhdettaan elämänsä miehiin terapeutilleen.

Terapeuttikin tietysti on mies, kuinkas muuten, ja miehistä kiinnostunut kirjailija valitsee hänet terapeutikseen juuri sen takia, että ilmeisesti tämä on kiinnostava mies.

Kirja koostuu ikään kuin dialogista, jossa kirjailija kertoo jostakin elämänsä miehestä ja mitä hän teki miehelle, jos teki tai mitä mies teki Camillelle, jos teki.

Naisten ja miesten suhdetta vatvotaan läpi kirjan naisen eri elämänvaiheiden kautta. Kaikenlaista tapahtuu, hyvää ja pahaa. Löytyykö rakkautta ja tunnistaako Camille rakkauden, jos luulee sen löytyneen.

Kirja on henkevä tai "henkevä" ja kepeä ranskalaiseen tapaan. Miesten hyvät ja huonot piirteet ruoditaan ja kirjoittajan tekstiä lukiessa pohtii kyllä moneen kertaan, onko kyseessä peitelty miesviha vai aito kiinnostus mieheen, nimenomaan siis vielä suhteessa naiseen, romaanin kertojaan, joka siis on kirjailija. Hmmm, huomaanko tekstin kuvaavan narsistia? Ei välttämättä, kyseessä on kuitenkin fiktio. Mutta kirjassa ei kuitenkaan kovasti yritetä kuvata miehiä kuin pinnallisesti, mielestäni.

Romaanin alussa kuvataan vielä päähenkilön eli kirjailija Camillen tapaamista kustantajan kanssa, jolle kirjan tekstiä kirjoitetaan. Kirjailija koittaa "myydä" ajatuksen kirjasta, joka kertoo miehistä hänen elämässään kustantajalle tapaamisessa. Kirjan lopussa palataan vielä parin sivun verran kustantajan tapaamiseen, kirjan ollessa lopuillaan. Siis sen kirjan, jota kirjan päähenkilö kirjoittaa tilittäessään miessuhteitaan terapeutilleen.

-----

Kirja oli kevyt lukea ja tulee hakematta mieleen muutama ihmissuhteita käsittelevä ranskalainen elokuva.


Ps: Camille Laurensin tekstiin perustuva elokuva "Olen kuka haluat" on ollut digiboksillani tallennettuna. Ehkä katson sen jossakin välissä. Arvio elokuvasta seurailee omia tuntojani tästä kirjasta ja sen herättämistä tunteista. Tuo elokuvan käsikirjoitus perustuu eri tekstiin kuin tämä "Mieheni" kirja, jotakin samoja teemoja on kuitenkin käsittelytavassa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2026

Asko Sahlberg: Irinan kuolemat

Romaani


En ole ennen Asko Sahlbergin kirjoja lukenut. Tämä 156 sivua pitkä kertomus "Irinan kuolemat" on hurja tarina erään suomalaisen sotalapsen elämästä.

Sahlberg kuvaa lapsen kokemuksia sodasta ja menetyksistä tavalla, joka jää lukijan mieleen. Kauniit lauseet ja vertaukset ja rinnastukset luonnonilmiöistä sekoittuvat sodan siviiliväestölle aiheuttamaan julmuuteen kirjailijan viedessä tarinaa eteenpäin.

Koti-Helsinki jää taakse sotalapset siirtyvät uuteen kotiin Ruotsiin. Elämä Ruotsissa muodostuu painajaismaiseksi kokemukseksi tavalla, jota ei voi arvata.

Irina kokee ja näkee monta kuolemaa, kuten kirjan otsikko lupaa.

Tämä tuskin on viimeinen Asko Sahlbergin kirja, jonka luen.


Eräs arvio kirjasta:


Kirjailijan esittely wikipediassa:



lauantai 4. huhtikuuta 2026

Friedrich Dürrenmatt: Kapinallinen - Kuunpimennys

Kaksi kertomusta

Kirjailija on kirjoittanut omaa elämäänsä
pohtivat esipuheet tämän teoksen kertomuksille.

Hän kertoo suhteestaan uskontoon ja filosofiaan ja kirjallisuuteen ja kirjoittamiinsa näytelmiin ennen kuin päästää lukijan kertomustensa ääreen.

Kertomukset ovat viihdyttäviä ja niiden mahdollinen syvällisyys  aukeaa kirjailijan tekemien alustusten jälkeen ihan mainiosti. 

Kapinallinen -kertomuksen alustuksena oleva 1900-luvun filosofien sjatusten ja kirjailijan niiden kanssa käymän dialogin seuraaminen oli itselleni hiukan raskasta, kun en ole noita filosofien ajatuksia itse lukenut. 



torstai 2. huhtikuuta 2026

Alex Capus: Lėon ja Louise

Romaani


Kirjaston poistokirjoista tarttui matkaani tämä ihastuttava tarina. Huomaan itsessäni asuvan parantumattoman romantikon olevan altis tämän kaltaisille tarinoille.

Alex Capus on sveitsinranskalainen kirjailija, syntynyt v.1961. Kirjan esittelytekstissä kannen liepeessä kerrotaan, että kirja perustuu kirjailijan isoisän tarinaan.

Kirjassa on samanlaista romantiikkaa ja huumoria kuin Jacques Tatin elokuvissa, tragiikkaa kuin "Jules ja Jim" -elokuvassa ja omasta takaa elämäniloa ja positiivista asennetta siinä mitassa, että tarinan lukemisen alettuaan kirjaa ei malta laskea käsistään.

Kirja toimii Ranskan esittelynä kuin turistioppaana pienen ihmisen näkökulmasta 1900-luvun alusta aina 1960-luvulle.

Léon ja Louise ovat tarinan alussa 17-vuotiaita nuoria, jotka tapaavat sattumalta pojan tultua töihin juna-aseman sähköttäjön apulaiseksi pieneen kylään vuonna 1918. He ystävystyvät ja rakastuvat ja rakkaus kestää läpi Léonin avioliiton ja kahden maailmansodan. He elävät elämänsä erillään toisistaan, mutta koko ajan toistensa ajatuksissa, vain silloin tällöin kohdaten toisensa ja muistaen erityisen nuoruuden rakkauden, eläen uudestaan nuo rakkauden hetket.

Oikea hyvän mielen kirja. Ranskan maaseutu hehkuu värikkäänä tarinassa, Pariisin kadut ja puistot 1920-1960 ovat epookin mukaisena näyttämönä kirjan tapahtumille.

Lukuiloa!

maanantai 30. maaliskuuta 2026

Gabriel García Márquez: Rojumyrsky

Romaani


Kirjaston poistokirjojen joukosta löytti tämä pieni romaani, vain 138 sivua.

Kirjailija on Nobel-palkittu kertoja, jonka tuotannosta olen lukenut "Kukapa everstille kirjoittaisi". Tuon luin noin 50 vuotta sitten. Kirjailijan pääteoksena pidetty "Sadan vuodrn yksinäisyys" on minulla vielä lukematta, muutama vuosikymmen sitten aloitin, mutta jätin kesken. Ehkä vielä joskus sen luen, kukaties.

Tässä "Rojumyrsky" -teoksessa on tuttu kylä Macondo, jonka tapahtumia seurataan eri kertojien havaitsemana. Lukijalta vaaditaan tarkkaavaisuutta, jotta huomaa kertojanäänien vaihtumisen. Sitä tapahtuu samassa kirjan luvussa kesken kaiken uuden tekstikappaleen alkaessa. 

Kirjan kertojanäänien tarinat koostuvat kylän lääkärin ruumisarkun luona tehdyistä havainnoista ja muistoista ja takaumista, joissa valotetaan kylän kehittymistä ja rappiota ja sen asukkaiden välisiä suhteita.

Kirjailija julkaisi teoksen vuonna 1955. Suomennos on Pentti Saaritsan vuodelta 1993.

perjantai 20. maaliskuuta 2026

H.P. Lovecraft: Väri avaruudesta ja muita Cthulhu-mytologian tarinoita

Kauhunovellikokoelma


H.P. Lovecraft on ollut muistikuvissani kauhunovellien mestari Cthulhu-tarinoineen. Niissä tarinoissa suuret muinaiset kohoavat meren syvyydestä piinaamaan ihmiskuntaa ja noita myyttisiä hahmoja palvovat raa'at ja villit eri mantereiden alkuperäisasukkaat. Palvontamenoissaan he lausuvat loitsuja ja harrastavat villejä ekstaattisia menoja jne.

Nyt lukiessani täytyi kirja jättää kesken parin ensimmäisen tarinan jälkeen sivulle 67. Ei pysty, ei kykene lukemaan. Kirjailijan teksti toistelee sanoja kauhea js hirveä ja iljettävä. Kaikki alkuperäiskansat ovat alhaisia ja iljettäviä js tyhmiä raakalaisia. Limainen ja kostea ja epäjumala ja kauhu, joka saa järjiltään ei vaan nyt kyllä uppoa. Joskus 20-vuotiaana noita tarinoita luki viihteekseen, kuten James Bond- tai Tarzan- tarinoita. Nyt ei enää pysty, ei kykene.

Panen kirjan pois ja palautan kirjastoon, haen parempaa luettavaa...

perjantai 13. maaliskuuta 2026

Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset

Romaani


Ukrainalainen kirjailija julkaisi vuonna 2018 Donbasin miehityksen ajasta kertovan kirjan Harmaat mehiläiset. Suomenkielisenä tarina ilmestyi vuonna 2023.

Kirja kertoo  Sergei Sergeitš -nimisestä mehiläishoitajasta joka on jäänyt rintamalinjojen välisellä harmaalla alueella olevaan pikkuiseen kylään, josta kaikki muut ovat paenneet paitsi hänen kouluaikainen vihollisensa Paška. He elelevät ennen muutaman sadan asukkaan kylää kahdestaan omissa taloissaan talven kylmyyttä kaminan lämmöllä karkottaen kurjissa mökeissään. Välillä he tapaavat toisiaan, juovat teetä ja votkaa, jos sattuu olemaan ja kuuntelevat peläten harvakseltaan tapahtuvia räjähdyksiä ja tykkitulta.

Kevään kallistuessa maaliskuulle Sergeits päättää viedä mehiläispesänsä sotaa pakoon ja lähtee vihrällä farmariladalla pois sotatoimialueelta kohti Zaporizjaa ja Krimiä.

Krimillä hän toivoo tapaavansa mehiläiskasvattajatuttavansa Krimin tataarin Ahtemin. Tarkoituksena on saada mehiläispesät kesäksi Ahtemin mehiläistarhan oheen hunajaa tuottamaan ja mehiläiset pois sota-alueen stessistä.

‐------
Matkalla tapahtuu monenlaista ihmeellistä ja hämmentävää. Tavataan ukrainalaisia miehiä ja naisia, erilaisia kyliä ja kaupunkeja ja kulkuneuvoja. Rajalinjoja ylitettäessä törmätään venäläisiin ja kuulustelijoiden hämmentäviin käytäntöihin. Sankari kokee pelkoa ja ystävyyttä ja inhimillistä lämpöä. Ihminen on ihmiselle susi mutta myös lammas ja ihminen. Mehiläisten surinaan on hyvä nukahtaa.

‐------
Tämä on ajankohtainen kirja, vaikka se on kirjoitettu ennen vuotta 2018, jolloin itäisessä Ukrainassa sodittiin, tunnuksettomat venäläiset joukot toteuttivat tehtäviään alueen venäläistämiseksi. Krimin niemimaan Venäjä valtasi 2014 heti Sotshin olympialaisten jälkeen. 

Vuonna 2022 helmikuun 24. alkaneen sodan kauheus nostaa lukijalla palan kurkkuun. Mariupolin tuho samana vuonna, Butshan raa'at joukkosurmat, Zaporizhjan ydinvoimalan moukarointi, Thernobylin alueen valtaus, Kahovkan padon räjäyttäminen sekä jatkuvat ohjus-ja droinihyökkäykset Ukrainan kaupunkeihin olivat kirjaa kirjoitettaessa mahdottomia ennustaa. 

Kirjan inhimillisyys, pienen ihmisen kohtalo koskettaa siitä huolimatta. Sodan varjo on kamala missä olosuhteissa tahansa.

Lukuiloa!


sunnuntai 8. maaliskuuta 2026

Michelle Obama: Minun tarinani

Elämäkerta

Olen lukenut aiemmin Michelle Obaman kirjan "Valo meissä kaikissa". Siinä hän kertoo samoja asioita elmästään kuin tässäkin kirjassa, mutta sen kirjan tyyli on kuin elämäntaito-oppaan. Tämän "Minun elämäni" -teoksen hän kirjoitti ensin. Se ilmestyi nimellä "Becoming" marraskuussa 2018.

Omaelämäkerrassa ja varsinkin poliittisessa omaelämäkerrassa on ongelmansa, kirjailija kertoo yhden totuuden asioista ja usein poliittisista tarkoitusperistä. Tässä kirjassa lukijalle ei hetkeksikään tule sellaista tunnetta, sillä Michelle Obama on saavuttanut enemmän kuin koskaan osasi toivoa ja joitakin asioita jopa liikaakin.

Kirja jakautuu muutamiin jaksoihin. Esipuheen jälkeen tulee jakso Minuksi. Siinä kirjailija kertoo lapsuusperheensä elämästä ja koulunkäynnistä ja yliopistosta ja työelämän alusta lakiasiaintoimistossa aina puolisonsa Barack Obaman tapaamiseen asti.

Sivulla 137 alkava jakso Meiksi kertoo kuinka Michelle ja Barack rakastuivat ja millaista heidän yhteiselämänsä oli. Barackin luonteen ja haaveiden ja toiveiden ja Michellen haaveiden ja toiveiden yhteensovittamista ja myöhemmin lapsiperheeksi tulemisen vaikeutta - ja lasten synnyttyä lapsiperheenä elämistä.

Jakso Enemmäksi sivulta 339 eteenpäin kertoo poliittisesta elämästä, osavaltion senaattoriksi tulemisesta ja presidenttivaalien kampanjoinnista kohti vuoden 2008 vaaleja. Sen jälkeen kerrotaan mitä White Housen kulissien takana tapahtuu arjessa ja juhlassa. 

Epilogissa sivulta 498 eteenpäin kerrotaan muutamin sanoin niistä saavutuksista, joita kahdeksan vuoden presidentin valtakausi toi Yhdysvaltoihin Barack Obaman kaudella ja millaisia projekteja Michelle sai käynnistettyä ja läpivietyä.

‐------

Yhdysvaltojen yhteiskuntaa tulee kirjassa valotettua monelta taholta. Republikaanien ja demokraattien jyrkkä vastakkainasettelu estää tai hidastaa järkevien uudistusten läpimenoa monella sektorilla.  ACA eli affordable care act oli ehkä eräs tärkeimmistä uudistuksista, jonka Obaman hallinto sai aikaan sisäpolitiikassa. Se takasi köyhemmille ihmisille pääsyn terveyspalvelujen piiriin.

Tänä päivänä, maaliskuussa 2026 kirjaa lukiessani mielen valtaa valtava pettymys Yhdysvaltain nykeiseen presidenttiin Donald Trumpiin ja hänen hallintoonsa. Obama teki kaiken korrektisti ja toimi lakien mukaan, perustuslakia kunnioittaen.

Trump on mobilisoinut ICE-joukot terrorisoimaan kauounkien katuja. Kyseisten joukkojen tarkoitus olisi toimia laittomien siirtolaisten etsimisessä ja karkottamisessa. He toimivat kuitenkin täysin naamioituneena aseistettuna joukkona ja ovat jo surmanneet sivullisia Yhdysvaltain kansalaisia.

Trump on pyrkinyt kumoamaan kaikkea Obaman rakentamaa yhteiskunnan rakennetta ja hän on kääntänyt oikeuslaitoksen omaksi puolueelliseksi järjestelmäksi Putinin Venajän tyyliin. Lisäksi Trump jatkaa jo ensimmäisellä kaudella aloittamaansa valehtelua kansalle  yli 30 000 valhetta ensimmäisellä kaudella. Trump pyrkii eliminoimaan poliittiset vastustajansa ja kostamaan niille, jotka ovat eri mieltä. Sananvapaus on uhattuna.

Uskoisin, että myös henkikökohtaisella tasolla Obaman pariskuntaa kohtaan on Trump kohdistanut älyttömyyksiään, koulukiusaajan mentaliteetin omaava narsisti kun on. Valkoisen talon ruusutarha on revitty, Michelle Obaman perustama kasvimaa on hävitetty ja Valkoisen talon itäsiipi, tyypillisesti presidentin puolison asuintilat on revitty maan tasalle, kun Trump toivoi rakentavansa tanssiaissalin presidentin palatsin yhteyteen.

Michelle Obaman työ naisten ja tyttöjen oikeuksien ja koulutuksen suhteen on vaarassa kun evankelikaaliset kristityt lahkot, joita Trump suosii ovat rajouttamassa naisten oikeuksia osavaltiotasolla ja liittovaltiotasolkakin, aborttioikeus, yliopistojen tasa-arvoasiat ja moni muu on vaakalaudalla.

Maailmanrauha on uhattuna Trumpin toimien seuraksena, Venezuelaan on USA hyökännyt, samoin Iraniin, siivilejä on kuollut pommituksissa. Iran ja USA ovat sodassa keskenään, Ukrainalle annettu aseapu on jäissä. Nato-liittolaiset on vieraannutettu... listaa voi jatkaa.

Minulla on ikävä aikaa, jolloin USA on vakaa. 

Haikeana luen Michelle Obaman todistusta heidän ajastaan presidenttiperheenä.

Alla linkki videoon, jossa talkshow-juontaja Stephen Colbert haastattelee Michelle Obamaa:


Wikipedia-artikkeli:

keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

Mia Couto: Plumeriaveranta

Romaani/maaginen realismi


Mia Couto kirjoittaa tarinaa kuin runoa. 

Kuollut puuseppä makaa levottomana haudassaan plumeriapuun alla. Muurahaiskarhu tulee herättelemään häntä selvittämään vanhainkodin kuolleen johtajan mysteeriä.

Puuseppä ei suostu nousemaan ruumiittomaksi haamuksi vaan asettuu elävän poliisin ruumiiseen ja saapuu helikopterikyydillä tutkimaan kuolemantapausta, jonka selvittämiseen hänellä on kuusi vuorokautta. Vanhainkodin tyrannimainen johtaja on siis kuollut epämääräisissä oloissa ja hänen kuolinsyynsä ja mahdollinen murhaajansa olisi saatava selville.

Kuolemaa tutkiva poliisi eli hänen sisällään asuva haamu haastattelee vanhainkodin asukkaita ja henkilökuntaa. Kullakin vanhainkodin asukilla on oma tarinansa ja käsitys siitä, miksi ja miten johtaja kuoli. Kertomuksiin ei välttämättä ole luottamista. Outoja asioita tapahtuu tai kerrotaan tapahtuneen. 

Vanhainkoti sijaitsee Mosambikin rannikolla ja kertomuksen ohella paljastuvat myös sisällissodan kauhut ja siviiliväestön barbaarinen kohtelu. 

Kirjan loppu on yhtä maaginen kuin sen alkukin. Mia Couto osaa runollisen maagisen realismin. 

Hieno kirja!

Lukuiloa.


maanantai 2. maaliskuuta 2026

Alberto Fuguet: Elämäni elokuvat

Romaani


Alberto Fuguetin romaanissa chileläinen seismologi Beltrán Soler on matkalla Santiagosta Tokioon. Matka keskeytyy välilaskupaikassa Los Angelesissa, jossa hän on viettänyt lapsuutensa. Hän ryhtyy kirjoittamaan ja muistelemaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Viitekehystä muistelmille muodostavat hänen 1960- ja 1970-luvuilla näkemänsä elokuvat.

Lapsuutensa kirjan päähenkilö vietti Los Angelesissa Kaliforniassa. Sieltä perhe muutti Chileen Santiagoon ja Beltránin ja pikkusiskonsa Manuelan elämä muuttui. Yhteiskunta ympärillä oli erilainen, arvot ja arvostukset jouduttiin opettelemaan uudestaan. Isoisä ja isoäiti Chilessä ja kalifornialainen isoisä ja isoäiti ovat pojan elämän tukipisteet niin paljon kuin osaavat ja voivat. Se ei ole paljon. Taata Chilessä on seismologian professori, jonka elämä pyörii tieteen parissa, ei niinkään perheen.

Pojan isä ja äiti etääntyvät toisistaan ja poika kasvaa lapsuudesta murrosikään ja kokee noihin vuosiin liittyviä tuntoja.

Taustalla Chilen sotilasjuntan vallankaappaus ja Pinochetin hallinnon vuodet Allenden murhan jälkeisinä vuosina.

Tutut elokuvat ja muutama tuntemattomampikin taustoittaa viitteellisesti tapahtumia.

Tunnelma on kuin Cinema Paradiso -elokuvassa, missä aikuinen mies vuoden 2001 alussa muistelee sitä millainen hänestä on tullut kaikkien vuosien jälkeen.

Hieno, haikea kirja.

Lukuiloa!

Eräs arvio kirjasta:


Kirjailijasta lisätietoa:

keskiviikko 25. helmikuuta 2026

Jori Reijula: Museokilvet

Romaani/huumori


Jori Reijula jatkaa "Lattesamurai" Jan-Petterin (Jiipee) testoteronivajaata ja älyvapaata seikkailua suomalaisten parisuhteiden alkutaipaleiden karikoista.

Jiipee on päässyt Raijansa kanssa taas yhteen ja haaveilee perheenlisäyksestä. Tytär Iida saisi seurakseen nuoremman sisaruksen tai useampiakin.

Uudessa työpaikassa tehdään uuden työkaverin Ramin kanssa suurprojektia jonka päätyttyä työkaverit painuvat kolmen viikon lomalle Los Angelesiin, kehonrakennuksen mekkaan.

Siellä kaveruksista kuoriutuu uusia miehiä.

-----

Reijulan kirjan huumori jatkaa Veikko Huovisen ja Arto Paasilinnan tyylistä seikkaikukertomusten perinnettä, antisankari Jiipee on kuin televisiosarjasta "Ou nou" tempaistu feminiinisen stereotypian empatialla varustettu herkkä mies. Huumoria siis revitään miehisistä kliseistä ja henkilöhahmojen galleria on kuin Putoushahmojen esittelyä. Tutuilla vakiohokemilla varustetut henkilöt esitellään eri kohtauksissa ja törmäytetään eri tilanteisiin punttisaleilla, saunassa, kapakoissa lentokentillä ja kotisohvilla. Hahmojen mielentiloja ja niiden vaihteluita saadaan syntymään ja tarina ottaa dynamiikkansa siitä, millä tavoin joko puoliso tai kaverit ohjaavat antisankaria toimimaan. Omaa vapaata tahtoa edustaa yritys kasvaa ihmisenä vastuuta ja muita huomioon ottavaksi yksilöksi. Erityisesti kirjailijan satiirin kärki osuu myös liike-elämän organisaatioissa esimies-alaissuhteiden epäterveisiin dynamiikkoihin.

Lukuiloa!

lauantai 21. helmikuuta 2026

Jori Reijula: Tähtipylly

Romaani

Jori Reijula jatkaa "Lattesamurai" -tarinan viitoittamaa tietä.

Tämä kirja vie Jan-Petterin (Jiipee) syvemmälle avioelämän haasteisiin ja ylikin, sillä parisuhteen arki kaatuu päälle, vaimo Raijan ja Jiipeen aikataulut yhteiselämälle ja lastenhoidolle ovat haasteellisia ja ihana tytär Iida tarvitsee myös osansa vanhempien ajasta ja huomiosta.

Esimies Allu, narsisti ja selkäänpuukottaja tanssittaa Jiipeetä sellaisen koreografian mukaan koti- ja ulkomaisilla työmatkoilla, joihin Jiipeen henkinen eikä fyysinenkään kantti riitä.

Tilanteet kiristyvät äärimmilleen. Voiko avioliiton pelastaa kun kaikki näyttää romahtavan.
‐-----
Kirjailija jatkaa aikuisten lastensatuaan kieli poskessa. Menoa riittää, mutta myös ajatuksia itse kullekin joko parisuhteissaan kipuilevalle tai kipuilut taakseen jättäneille.

Ehkäpä luen trilogian kolmannenkin osan...

Lukuiloa!


keskiviikko 18. helmikuuta 2026

Jori Reijula: Lattesamurai

Romaani


Esikoisromaaninsa kirjoittanut Jori Reijula kirjoittaa sujuvaa huumoria pulppuavaa tekstiä tarinassaan nössön diplomi-insinööri Jan-Petterin (Jiipee) aikuistumisesta ja parisuhde-elämästä.

Jiipee on nykyajan vastine peräkammarin poika -käsitteelle. Hän käy tosin töissä, mutta vapaa-aika kuluu joko tietokone-tai videopelejä kotona pelaten tai epätoivoisissa pariutumisyrityksissä, kavereiden kanssa kännäämisessä tai alemman sarjan salibandytreeneissä ja peleissä. Noita hän harrastaa, koska kuvittelee, ettö niitä pitää harrastaa ollakseen sellainen mies, joka on hänen action-viihteestä opitun mieskuvansa mukainen.

Jiipee jää yksin kun Maija jättää hänet. Tämä on jo järjestyksessä toinen Maija, joka tekee näin. Jiipee lähtee veljensä Maxin luona käymään Kuopiosaa ja siellä ravintolakierroksella löytää elämänsä naisen Raijan. Tämä Raija on tahtoihminen, joka pistää Jiipeen ruotuun ja heidän yhteiselonsa käänteet vievät miehen avioelämän syvään päätyyn. Jiipee ei pääse helpolla. Kuten sananlasku sanoo: kannattaa varoa, mitä toivoo, sillä se voi toteutua.. 

‐-----
Kirjan teksti on vauhdikasta ja sujuvaa huumorikerrontaa. Tyylilaji on satiiri. Vertauksia viljellään ja kuvauksia väritetään kuin menneiden aikojen vauhdikkaimmissa jerrycottoneissa 1970-luvun alussa.

Onko Jiipee miespuoilinen vastine Bridget Jonesille? Kirjan tapahtumissa ja Jiipeen kovissa yrityksissä löytää itsensä ja kestävä parisuhde itselleen, hinnalla millä hyvänsä, riittää viihdettä koko kirjan mitalta aina seesteiseen loppuun asti.

Alla pari arviota kirjasta:





maanantai 16. helmikuuta 2026

Risto Isomäki: Krakenin saari

Ekotrilleri/teknotrilleri

Risto Isomäki vie lukijansa jälleen merelle teknologia- ja ekotrillerin piirteitä sisältävässä tarinassaan "Krakenin saari".

Meriteknologiayhtiö Norrstrand Group kehittää uudenlaista voimalaa Teneriffan luona. Sen yli 1000 metrin syvyydessä meren pohjaa luodannut tutkimusalus tuhoutui ja yhtiön johtaja Camilla Norrstrand kutsuu miesystävänsä Martti Ritolan selvittämään, mistä on kyse. Voimalaprojektin pitää jatkua ja tuloksia pitää syntyä, rahoittajat eivät pidä viivästyksistä. Aikataulu on kireä ja taloudelliset paineet ankarat. Uuden teknologian tuotto-odotukset ovat korkealla mutta riskitkin ovat suuret. Ja nyt yksi riskeistä näyttää toteutuneen tutkimattomassa maastossa.

Uutta sukellusta valmistellaan ja Camilla palkkaa uutta miehistöä selvitysmatkalle, sukeltamaan syvyyksiin, jotta tuhoutuneen sukellusaluksen kohtalo selviäisi.

Kaikki ei mene tälläkään kertaa suunnitelmien mukaan. Pientä sukellusalusta ohjaa Martti Ritolan nuoruuden rakastettu Isabella Valencia, joten tarinaan punoutuu myös tunnepuolen jännitteitä Camillan ja Isabellan ja Martin välille.

Tarinan teknologiaosiossa on Norrstrand-yhtiöiden kehittämä sukelluslaite, SuperWasp. Laite on yhden hengen ulkoisella robottirungolla, eksoskeletonilla, varustettu komposiittivalmisteinen mielikuvituksellinen sukelluspuku, jolla päästään jopa 2500 metrin syvyyteen. Tämä laite esiteltiin jo Isomäen edellisessä kirjassa "Viimeinen erämaa".

Tämäkin kirja kuulunee "Lauri Nurmi" -trillereiden sarjaan, sillä Martti Ritola kutsuu ystävänsä Laurin apuun tilanteen kiristyessä äärimmilleen.

‐-----
Sanoin jo aiemmin ja sanon jälleen, että Risto Isomäen parasta antia tieteis- ja ekotrillerikirjoissa on kirjailijan loppulauseissa käymä pohdinta niistä ideioista ja havainnoista, joiden oohjalta kirjan jännityskertomus on rakennettu.

On helppo arvata ne kirjan elementit, mitkä ovat puhdasta mielikuvitusta. Mutta merten ja mannerten ekologiaan ja ihmiskunnan energian tarpeeseen pohditut ratkaisuehdotukset käyvät oppitunniksi siitä, miten monitahoisista asioista on kyse.

Pohdinta ihmisen asemasta lajina maapallolla on aina terveellistä luettavaa, itse kullekin. Siitä kiitos!


Arvio toisaalla:

torstai 12. helmikuuta 2026

Julija Iljuha: Minun naiseni

Tarinakokoelma Ukrainan naisista sodan keskellä


Julija Iljuha on 1982 syntynyt ukrainalainen toimittaja, runoilija ja kirjailija.

Tässä kirjassa kuvataan naisten kokemuksia sodan puhjettua Ukrainassa. Erilaiset elämänkohtalot tulevat näkyviksi kauheissa ja absurdeissa kohtauksissa, joita sodan mielettömyys synnyttää.

Ihmiset ovat urheita ja pelkureita, vihaisia ja turhautuneita. Sukulaiset ja ystävät pettävät. Nälkä, kylmä ja unettomuus vaivaavat. Sairaalat täyttyvät ja hajoavat. Vihollisen tankit vyöryvät kyliin.

----

Kirja on tärkeä muistutus siitä, mitä sota on. Nyt vuonna 2026 kun sota jatkuu ja USA:presidentti painostaa Ukrainan presidenttiä, on hyvä lukea, millaista rikosta ihmisyyttä vastaan hän puolustaa asettuessaan Venäjän ja Putinin puolelle.

Ruohonjuuritason katsaus toiseen todellisuuteen ja sodan raadollisuuteen on hyvä muistutus siitä, miten tärkeäö rauhantyö on.

lauantai 7. helmikuuta 2026

Richard Powers: Alkumeri

Romaani


Richard Powersin tarina kertoo ystävyydestä ja sen rikkoutumisesta. Se kertoo myös ihmiselämän hauraudesta. Lisäksi se kertoo ihmisen leikkisyydestä ja  kekseliäisyydestä. 

Ennen kaikkea kirja on kuitenkin nimensä mukaisesti kunnianosoitus meren eliöstön monimuotoisuudelle ja muistutus maapallon ekosysteemien haavoittuvuudesta. 

Tämä kirja olisi saanut olla vielä enemmänkin huuto luonnonsuojelulle ja ekosysteemien haavoittuvuudelle, nyt se on sitä mielestäni liian varovasti. Koen, että kirjan mahdollinen luonnonsuojelun sanoma hukkuu jossakin määrin tarinankerronnan koukeroihin!

‐-------
Rafi ja Todd ovat lukiossa ystävystyneet kaverukset. Rafi on köyhästä perheestä Chicagon mustien asuma-alueelta lähtöisin oleva poika ja Todd on rikkaan pörssimeklarin poika valkoisten asuma-alueelta. Rafin isä vaatii poikaansa pienestä pitäen opiskelemaan ja sinnikkyydellään ja lahjakkuudellaan loistanut poika saa paikan Ignatius Loyola -lukiosta, eliittilukiosta valkoisten alueelta. Rafin oikea isä on musta palomies, joka on kiivas ja väkivaltainen. Rafin äiti erosi tästä miehestään ja meni uusiin naimisiin miehen kanssa, joka ei osaa arvostaa Rafia ja tämän sisarta.

Kaverukset Rafi ja Todd ovat syntyneet vuonna 1970. Todd on loistava shakin pelaaja, pörssimeklari-isä on koulinut hänestä kunnianhimoisen ja voitontahtoisen pelaajan. Todd haastaa Rafin pelaamaan ja voittaa ensimmäisissä peleissä mennen tullen kokemattoman Rafin. Mutta Rafi haluaa oppia ja tulla yhtä hyväksi kuin valkoisetkin...

‐‐----
Toddista tulee sosiaalisen median ja tekoälyn kehittäjä. Rafi rakastuu yliopistossa Tyyneltä mereltä tulleeseen Inaan ja valmistuu kirjallisuuden ja kasvatustieteen tohtoriksi.

Kirjassa kerrotaan myös merentutkija Evelynin tarinaa. Hän sai 12-vuotiaana koekäyttää isänsä kehittämää sukelluslaitetta vuonna 1947. Tämä muutti hänen elämänsä suunnan: hänestä tuli meren tutkija, joka suoritti tutkimustyötään sukellusretkillään maailman merillä. Kirjan meren eliöstön kuvaukset ja visiot ovat hänen kertojanäänensä kuvaamia. Kaikki, mikä meressä on suurta ja valtavaa ja ainutlaatuista tulee lukijalle selkeästi esiin niiden kokemusten kautta, joita Evelynin elämästä kerrotaan.

Kirja ottaa myös kantaa ihmisen asemaan sosiaalisessa mediassa js digitaalisessa maailmassa tekoälyjen aikakaudella. Voiko tekoälyn luoma simulaatio herättää muistot niin eläviksi, että olisimme kuolemattomia tarinoinemme?

‐----
En ole aiemmin lukenut muuta Richard Powersin tuotantoa, mutta kiinnostaisi lukea hänen kehuttu teoksensa "Ikipuut".


perjantai 6. helmikuuta 2026

Anssi Asunta: Kolmas aikakirja

Romaani/scifi/spekulatiivinen fiktio


Anssi Asunta on kirjoittanut huikean tieteistarinan. Kirja ilmestyi vuonna 2005. Kirjailija on kuvataiteilija ja kuvaamataidon opettaja, syntynyt vuonna 1938.

Kirjan alkuosaa lukee kuin Dan Brownin tarinoiden tai Indiana Jonesin seikkailujen sekoitusta. Mutta pian käy ilmi, että tässä Asunnan kirjassa on ihan oma kertojanotteensa eikä mistään pastissista voi puhua. 

Tulevaisuudessa 2030-luvulla Messinansalmeen muinoin uponneesta roomalaiskaleerista nostetaan liitonarkku. Amerikkalainen, suomalaissyntyinen ydinfyysikko ja fuusioreaktoein kehittäjä Andy Coppola huomaa liitonarkun osissa tuttuja piirteitä ja ihmettelee 2000 vuotta vanhaa muinaismuistoa, voiko se itse asiassa sisältää teknologiaa, jonka valmistamiseen he tähtäävät.

Tuo löydetty liitonarkku siirrettiin tarinassa Vatikaaniin ja pidetään siellä kristikunnan kalleimpana aarteena. Jotta amerikkalaiset tutkijat saisivat tutkia sen salaisuuksia täytyy arkku varastaa salaisessa operaatiossa Mossadin kanssa. Alkaa hurja seikkailu.

Fuusiorektori valmistuu NASAn tutkijoiden ja tiedemiesten työn tuloksena ja sillä varustetulla avaruusaluksella suoritetaan lento, jonka seuraukset ovat historialliset, sananmukaisesti. Alus joutuu aikavääristymään, menettää yhteyden lennonvalvontaan ja miehistö evakuoituu pelastuskapseleilla. Pelastuskapselit paiskautuvat muinaiseen lähi-itään.

Raamatun kertomukset saavat uuden tulkinnan, mutta kaikki ei suju, kuten vanhoissa kirjoissa.

Suomalaisessa tieteiskirjallisuudessa löytyy joitakin aikamatkustusta sisältäviä tarinoita. Tämä on yksi hulvattomimmista!

Lukuiloa!



sunnuntai 1. helmikuuta 2026

Ito Ogawa: Paperikauppa Tsubaki

Romaani

Ito Ogawan romaani on herkkä kurkistus japanilaiseen sielunmaisemaan.

Hatoko palaa kotikaupunkiinsa Kamakuraan, missä ankara isoäiti opetti hänet pienestä pitäen pitäen kirjuriksi. "Edeltäjä" on Hatokon nimitys kirjakaupassa isoäidilleen, sillä Hatoko ottaa hoitaakseen paperikaupan, joka isoäidiltä jäi perinnöksi. Hatoko muistelee miten "Edeltäjä" hoiti työtään ja muistaa "Edeltöjän" opit tehdessään nyt työtään perimässään paperikaupassa. Paperikauppa ja varsinkin kirjurintyö on vakavaa puuhaa, kirjeet, joita asiakkaat pyytävät Hatokoa laatimaan tehdään huolella asiakkaan ja saajan tarpeet huomioon ottaviksi, viestin tunteellisen sisällön oikealla tavalla välittäväksi. Paperin laatu, kirjainten tyyli ja perinteiset kirjoitustyylit sanojen kanssa muodostavat kokonaisuuden, joka välittää viestin herkällä tavalla. Ammattilaisen työnä kun on huolehtia siitä, että viesti toimii oikein.

Viestit ovat virallisia kirjeitä tai rakkauskirjeitä tai erokirjeitä. Mutta kirjuri tekee ne aina huolellisesti ja persoonallisesti. Jopa hääkutsut tai eronneen parin viestin häihin osallistuneille ystävilleen, viestin jossa kerrotaan, miksi 15-vuotias avioliitto päättyi eroon ja miten pari edelleen kunnioittaa toisiaan.

Paperikauppa elää neljä vuodenaikaa, ja Hatoko löytää uusia ystäviä. Kevään tullen myös onnen enteitä.



maanantai 26. tammikuuta 2026

Ian McEwan: Rannalla

Romaani

Lukupiirin helmikuun 2026 kokoontumisen aiheena oli Ian McEwanin teos "Rannalla".

Olen vuosikymmeniä aiemmin lukenut kirjailijan teokset "Sementtipuutarha" ja "Vieraan turva".

Tämä teos "Rannalla" on taitavasti rakennettu herkkä tarina ihmisen elämän satunnaisuudesta ja haavoittuvuudesta. Pieni hetki voi muuttaa koko loppuelämän suunnan toiseksi, eikä ihminen ole enää se sama ihminen toiveineen ja haluineen ja päämäärineen tuollaisen hetken jälkeen.

Florence ja Edward ovat vuonna 1962 juuri valmistumisen kynnyksellä olevia opiskelijoita, jotka ovat menneet naimisiin ja viettävät häidensä jälkeistä iltaa ja alkuyötä rantahotellin häähuoneistossa. Heillä ei kummallakaan ole kokemusta seksistä toisen ihmisen kanssa, Edwardilla tosin on kyllä kokemusta itsensä kanssa. Hän on kaksi viikkoa ennen häitä päättänyt paastota itsetyydytyksestä säästääkseen itseään hääyötä varten.
‐------

Nuo kaksi nuorta 22-vuotiasta ovat kovasti rakastuneita toisiinsa ja ovat harjoitelleet varovaisia helliä eleitä keskenään, mutta mitään vaatteet päällä hyväilyä pitemmälle menevää he eivät ole tehneet. Florence on eleillään torjunut Edwardin jos hyväilyt ovat käyneet liian vaativiksi ja intiimeiksi.

Florencen isä on liikemies ja äiti historianopettaja yliopistossa. Edwardin isä on opettaja maalaiskylässä ja hänen äitinsä on aivovamman seurauksena mihinkään keskittymätön kodin henki, jonka jäljiltä koti on kovin sotkuinen kaaos.

Florence on opiskellut viulunsoittoa ja on arka ja kömpelö, kaunis tyttö. Edward on kookas ja liikunnallinen historian opiskelija, jonka intohimo on blues ja rock&roll. Erilaisuudesta huolimatta nuoripari rakastuu toisiinsa silmittömästi, jopa niin paljon, että he päättävät mennä naimisiin.

‐----

Kirjassa hääyön herkkyydestä kerrotaan kaikki oleellinen: tunteiden vuoristorata odotuksen jännityksineen ja suorituspaineineen. Ja niin siinä käy: tunteiden vuoristorata heittää nuorenparin epäonnisesta häävuoteesta meren rannalle tilintekoon, johon liitto päättyy.

Kumpikin elää tuon lyhyeksi jääneen avioliiton jälkeen elämäänsä vuosikymmeniä koskaan enää toisiaan tapaamatta. Edward kokee naisseikkailuja ja muutaman vuoden avioliiton ja toimii pienyrittäjänä rock-musiikin parissa. Florencesta tulee menestyksekäs viulisti, jonka kvartetin esityksiä kuullaan ympäri maailman.

‐----
Hämmästyttävää, miten 180 sivun mittaisen kirjan tekstillä saadaan kuvattua rikkaasti kokonainen elämä.

Kirjailija on tehokkaasti fokusoinut nuorenparin elämän käännekohtaan kirjan kulminaatiopisteen, johon suuntaamalla saa lukijan odotuksen seuraamaan tarinaa, josta voi aueta monia suuntia.

1960-luku oli "rakkauden vuosikymmen", ehkäisypillerit ja uusi vapaa nuorisokulttuuri muuttivat ajattelutapoja suurissa metropoleissa, joukkoviestintä vei muutosta laajemmallekin. 

Aiempien vuosikymmenten moraaliset arvot lientyivät ja esimerkiksi homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista. Erilaisia parisuhteita saattoi syntyä. 

Kirjan nuorenparin tragedia on siinä, että he kumpikin rakastivat toisiaan kovasti, mutta seksuaaliset halut eivät kohdanneet. Kumpikaan ei voinut tai osannut sanoittaa oikein sitä mitä halusi, siten, että se lyhyessä hetkessä olisi korjannut tilanteen.





perjantai 23. tammikuuta 2026

Teemu Kaskinen: Yö ja usva

Romaani


Teemu Kaskinen on huikea tarinankertoja. Tässä kirjassaan hän käy pitkän kaavan mukaan suomalaisen metsäsuhteen kimppuun ja tulee samassa kuvanneeksi yleisemminkin mm tieteellisen tutkimuksen ongelmia, ihmissuhdeongelmia, organisaatioiden ongelmia ja luonnonsuojelun ongelmia. Ja sitä, miten nämä kaikki nivoutuvat yhteen.

Yli 600-sivuisen kirjan tarina kuvaa aikaa 1980-luvulta nykypäivään. 

Päähenkilöksi tai ainakin juonen kuljettajaksi tulee Veli Susi -niminen henkilö, nainen, joka kirjan tapahtumien aikana elää noin 30-vuotiaasta aina eläkevuosiin asti. Oikeastaan hän on nimeltään Sisko Hirvonen, os. Kettunen, mutta hänet tunnetaan työtoverien keskuudessa Veli Sutena. Hän on tilastomatematiikkaan ja tietokoneohjelmointiin syvällisesti perehtynyt luonnotieteen tutkija, joka on naimisissa Eero -nimisen mielisairaanhoitajan kanssa. 

Kirjan alussa Veli Susi saapuu vanhana naisena Imatran asemalle, josta hänet kuljetetaan entisten työkavereiden porukkkaan Ruokolahden metsiin. Siellä hän alkaa muistella entistä elämäänsä ja mitä tapahtui itse kullekin tutkijalle siinä innokkaiden nuorten tutkijoiden porukassa, joka rupesi tutkimaan metsien kasvua ja hakkuiden ja istutusten tekemisen tapaa ja rytmiä 1970-1980-luvuilla.

Kirja vie mukanaan seuraamaan sellaista metsäpolitiikkaa, jota ei oikeastaan haluaisi seurata. Mutta kirjailija vaan kirjoittaa niin hyvää ja mielenkiintoista tekstiä, että pakko on lukea, ilolla.

Metsätieteen gurut määrittelevät sen, mikä on "oikeaa" tiedettä ja sen he tekevät isänmaan ja sen teollisuuden etua silmälläpitäen. Väärät ajatukset tyrmätään ja niitä esittäneet tutkijat syrjäytetäön virkojen täytössä. Joten tutkimus junnaa paikoillaan, vaikka maailma muuttuu.

Tämä on huima satiiri. Se sisältää salaliittoteorioita, poliittisia suhmurointeja, ihmisten ahneutta ja toisten työpanoksen hyväksikäyttöä raa'asti, oman edun tavoittelua ja luonnon ja ympäristön hyväksikäyttöä.

Nyt en muista, että kirjassa olisi mainittu kertaakaan nykyään pinnalla oleva termi "biodiversiteetti", mutta suomalainen metsäteollisuus tämän kirjan kuvailemana ei ainakaan vahvista biodiversiteettiä.

Puupeltoja viljellään ja koitetaan selittää viljelyn tuloksia mekanistisilla malleilla. Metsänomistajia kusetetaan isojen organisaatioiden ja tehtaiden ryhmätyönä, valtavia hakkuuaukeita tehdään ja aurataan ja taimia istutetaan - kaikki vain epämääräisen arvauksiin perustuvan tiedon ja luulon varassa. 

Tämä on synkkä ja iloton joutsenlaulu suomalaiselle metsänhoidolle. Mutta samalla hauska satiiri.

Lukekaa itse. Upea kirja! 

maanantai 12. tammikuuta 2026

Anders & Anette de la Motte: Kuolema Caprilla

Romaani/dekkari


Anders & Anette de la Motte aloittavat kirjasarjan "Lomaparatiisimurhat" tällä teoksella.

Olen lukenut Anders de la Motten teknotrillereitä aiemmin, mutta tämä on ensimmäinen hänen yhdessä vaimonsa kanssa tekemä dekkari. Kyseessä on cosy crime -tyylinen tarinankerronta.

Lieneeköhän kirjailijaparin tarinankerrontaan vaikuttanut parityöskentely, sillä tarina etenee kahden kertojan ja ongelmanratkaisijan vuorottaisina teksteinä.

Leskimies, historianopettaja Hugo Lind saaouu seuramatkalle Caprille. Matkanjohtajana Italian Caprilla toimii Lara Belmonte. Matkaseurueeseen kuuluu kolme pariskuntaa ja myöskin äiti ja tytär -pari. 

------

Kirja on kuin aurinkoinen matka Caprille ja siinä saa tietoa Italian kulttuurista ja luonnosta ja nähtävyyksistä.

Murhamysteeri viritetäön hienovaraisesti ja tunnelma tihenee pikkuhiljaa tarinan edetessä. Amatöörietsivät Hugo ja Laura muodostavat sympaattisen parin, joiden sinnikkyys paljastaa lopulta miten ja kuka teki murhan.

Loppuratkaisu tapahtuu perinteiseen tapaan kutsumalla kaikki osalliset tilaisuuteen, jossa arvoitus selvitetään perusteelisesti.

Hyvänmielen dekkarien ystäville!

tiistai 6. tammikuuta 2026

Tiina Taipale: Nukketeatteri

Romaani/scifi


Kotimaisessa scifi-genressä löytyy uusia hyviä kirjoittajia tuon tuostakin. Tiina Taipale on uusi tuttavuus, joka kypsässä esikoiskirjassaan osoittaa loistavaa kykyä luoda muodoltaan täydellinen kirja erikoisesta skenaariosta.

Penelope ja Sue ovat synteettisiä keinoihmisiä, joiden isäntä on orgaaninen, siis oikea ihminen Oskar järjestää keinoihmisten ja orgaanisten tapaamisia liikehuoneistossaan. Tapaamisissa ihmisiä kaikin tavoin palvelemaan suunnitellut ihmiskopiot pyrkivät toteuttamaan ihmisten kaikkia mielihaluja ja myös herättämään ja provosoimaan noita mielihaluja.

Penelope on taiteelliseksi suunniteltu ja opetettu synteettinen seuralainen, joka Oskarin pyynnöstä luo piirustuksia ja maalauksia kaikesta kokemastaan ja keinoihmisten verkoston linkkien avulla myös  muiden keinoihmisten kokemasta ja näkemästä ja tallentamasta.

Oskar on kutsunut tuttavapariskuntansa jatkoille asuntoonsa, joka samalla toimii hänen liikehuoneistonaan. Pariskunnan mies tulee Penelopen huoneeseen ja Oskar antaa Penelopelle luvan tehdä kaikkea, mitä mies toivoo. Pariskunnan nainen jää toisaalle asunnossa keinoihminen Suen ja talon isännän Oskarin seuraan.

Miesvieras haluaa Penelopen kertovan hänelle tarinaa siitä, mikä tämä Penelope on ja mikä on tämä asunto.

Syntyy kiehtova monologi, jonka litteraatti tämä kirja on. Keskustelu sisältää vain Penelopen lausumat asiat, miehen kommentteja ei tarvita. Penelopen kertomista asioista tulee esiin kuvaus tekoälyllä varustetuista ihmisen kaltaisista nukeista ja niillä järjestetystä liiketoiminnasta, missä superrikkaat järjestävät salaisia "nukketeatteri-esityksiä" eri puolilla maailmaa. Nukeille voi tehdä mitä tahansa, myös sellaista, mitä ihmisille ei voi. Nuket ovat kuitenkin oppivia ja keräävät dataa tietokantoihin ihmisten käyttäytymisestä ja oppivat kaikkea herkillä superaisteillaan tarkkaillessaan ihmisiä.

Poikkeuksellisen ajankohtaisen kirjasta tekee tämä asetelma, jossa maailman superrikkaat pitävät salaisia paheellisia kokoontumisiaan ja juhliaan seksinukkeja käyttäen eri puolilla maailmaa. Tämä ei ole kovin kaukaa haettua, kun nyt juuri vuonna 2025 Yhdysvaltain presidentti yrittää peitellä osallisuuttaan entisen vankilassa kuolleen ystävänsä pedofiili Jeffrey Epsteinin toimintaan. Epstein kuljetti alaikäisiä tyttöjä yksityissaarelleen maailman rikkaiden hyväksikäyttöä varten, mahdollisesti tarkoituksenaan luoda suhteita ja hankkia kiristysmateriaalia saadakseen valtaa ja rahaa. Ainakin entinen prinssi Andrews Englannista ryvettyi skandaalissa ja menetti kuninkaallisen nimensä.

Kirja on julkaistu 2024, jolloin tuota Epstein kohua ei vielä tunnettu niin syvästi kuin nyt.

Kirjan lopussa esitetyt tulevaisuusvisiot maapallon kohtalosta luontokadon edetessä ovat hyytävää luettavaa.

Aihetta sivuavia juttuja netissä:




Rajankäynti ihmisten ja keinoihmisten välillä on ollut kiehtovaa luettavaa aina Mary Shelleyn "Frankenstein" -romaanista asti. Kotimaisia viime aikojen isoja elämyksiä on ollut myös Marisha Rasi-Koskisen "Kesuura" ja Anu Holopaisen "Salome" sekä virtuaalitodellisuuden ja reaalitodellisuudrn törmäyksestä ja syövereistä kertova Emilia Suvialan "'Laakso".  Edellämainituista kirjoista on arviot myös tässä blogissa, ne löytyvät kirjailijanimellä oikean laidan listauksesta.

Kaikissa näistä kirjoista on ollut aina jokin uusi näkökulma ihmisyyteen ja siihen, mikä meistä tekee ihmisiä. Upeita kirjoja kaikki, suosittelen.