Kirjaston poistolöytö tämäkin teos.
Andreï Makine on jälleen ihmisenä olemisen perusarvojen äärellä. Romaani kertoo lentäjä Jacques Dormen uskomattoman elämän ja lyhyen rakkauden ajan toisen maailmansodan pyörteissä sotavankina ja Alaskan-Siperian ilmasillan lentäjänä.
Andreï Makine kertoo tarinaa tässä romaanissaan 1960-luvulla orpokodissa kasvaneen pojan kuulemana, sellaisena kuin Alexandra -niminen vanhempi nainen hänelle tarinaa muistelee. Kaikki on muistelua, unelmia ja kuvitelmaa. Ihmisiä kantavat eteenpäin sodan raaalla näyttämöllä jaetun rakkauden onnenhetket.
‐------
Jälleen erittäin hieno teos suosikkikirjailijaltani. Siperian arojen luonto kuvautuu taustalla kaikessa karuudessaan: kesän kuumassa hehkussa ja talven helvetillisissä pakkasissa. Kirjailija vaihtaa näkökulmaa vankileirien karuista ihmiskohtaloista ja Stalinin valtarakennelman ihmisiä tuhoavasta järjestelmästä luontokuvauksiin ja ihmisten helliin kohtaamisiin.
Ihminen on ihmiselle susi - tai vaihtoehtoisesti kallein lemmitty tai uskollinen toveri.
Pienen ihmisen elämän kuvaus historian myllerryksessä vertautuu kansojen sotien mielettömyyteen.
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti