Andrei Kurkovin vuonna 1996 ilmestynyt satiiri kertoo Kiovassa asuvasta Viktorista ja hänen hoidossaan olevasta pingviinistä.
Viktor haluaisi olla kirjailija, joka kirjoittaa novelleja ja romaaneja, mutta päätyy hieman pienimuotoisemman tekstin pariin. Hänet palkataan sanomalehteen laatimaan muistokirjoituksia poliitikoista, yhteiskunnan valtaapitävistä, teollisuuspampuista ja julkkiksista.
Hänelle tuodaan aineistoa, jonka perusteella hän laatii muistokirjoituksia elävistä ihmisistä etukäteen. Mutta kun aikaa kuluu, alkavat muistokirjoitusten kohteet kuolla.
Pingviini asuu Viktorin luona ja sillä tulee olemaan merkittävä osa: se halutaan jossakin vaiheessa mukaan hautajaisiin, onhan sillä värityksenään kuin surupuku mustavalkoinen.
Aivan yksin ei Viktor asu, lohtua tulevat tuomaan hänen luokseen asettuvat pikkuinen Sonja-tyttö ja hänen hoitajakseen palkattava parikymppinen Nina.
------
Surumielinen satiiri leikkii salaliittoteorioilla. Enrisen Neuvostoliiton poliittinen järjestelmä ja sen jäänteiden sekavat käytännötkö Ukrainassa 1990-luvulla ovat innoittaneet tällaiseen satiiriin? Kirja sisältää mustaa huumoria ja tihentyvää jännitystä sellaisella kertojanotteella, jonka Kurkov osaa. Pieni ihminen, antisankari, kohtalon pyörteissä, joita hän ei hallitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti