Novellikokoelma edustaa mielestäni maagista realismia. Kirjan novellit kuvaavat pääasiassa elämää La Defence -alueen kerrostalossa Pariisissa 13-vuotiaan Anatole-pojan tarkkailemana. Poika elää isänsä kanssa, äiti ja isä ovat eronneet ja äiti asuu maaseudulla elämäänsä vapaamielisine miesystävineen.
Kirjassa kerrostalon asukkaat omine tapoineen muodostavat melko kirjavan joukon ihmistyyppejä, joiden elämät traagisine ja koomisine sattumuksineen avautuvat Anatole pojalle.
Kirjan tyylistä tulee jossakin kohtaa mieleen Italo Calvino ja hänen Marcovaldo -tarinansa. Mutta täysin omalla tyylillään ja äänellään Väisänen kertoo tässä novellikokoelmassaan tarinoitaan. Lämpö ja huumori, kohtelias uteliaisuus ja armollinen katse ihmiselämää kohtaan välittyy keetomuksista.
Arvio kirjasta:
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti