Clive Cussler (1931-2020) kirjoitti jännärinsä Nostakaa Titanic! vuonna 1976. Sen kirjan tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen tulevaisuuteen vuonna 1987. Ja nyt kun kirjaa lukee vuonna 2023, huomaa toki miten se on vanhentunut. No, hymyhän nousee huulille, kun astuu vaikkapa retrohuonekaluilla ja tapeteilla sisustettuun 1970-luvun asuntoon. Vähän sama tunnelma tulee tätä kirjaa lukiessa. Nostalgiaa ja menneen maailman kaihoa toisaalta, vintage-valtakuntaa ja poikakirjojen lumoa tai jotain.
Miksi tartuin kirjaan? No, viime viikolla koko maailma seurasi turistimatkaa Titanicin hylylle. Matka päättyi onnettomasti, sillä varmaan jo sukellusaluksen laskeutumisvaiheen aikana valtavan veden paineen rutistaessa aluksen kasaan rakenteiden lujuuden pettäessä noin 3 kilometrin syvyydessä miehistö menehtyi äkillisesti. Pelastus- ja etsintätoimet jatkuivat useamman päivän aluksen signaalin hävittyä. Maailman mielenkiinto suuntautui sukellusretken pelastusyritykseen, sillä tuo 5 hengen turistimatka oli miljonäärien seikkailu, jonka hinta osallistujaa kohti oli 250 000 dollaria. Ei siis mikään kenen tahansa turistimatka.
Sattumalta kirjojen kierrätyspisteellä oli viime viikolla Titanic-aiheinen jännäri, joten nappasin sen kesälukemisekseni.
Kirjan kuvaama maailma on ehtaa 1970-luvun jännärikaanonia. Clive Cussler, jolta en ole aiemmin lukenut mitään, on saman tapaista kirjailijakuntaa kuin Alistair MacLean tai Desmond Bagley. Tai varhaisempi Ian Fleming agenttitarinoineen. Bestseller-kirjailijoita kansan kyltymättömään viihdejännärien tarpeeseen.
Wikipedia-artikkeli kirjailijasta tietää kertoa, että kirjailijalla oli taustaa syvän meren tutkijana ja sotilasmaailmasta. Se selittänee osin kirjan kuvaamaa maailmaa.
Vanhan maailman miehinen armeijailjöö tai Yhdysvaltain presidentin ja kongressin edustajien törmäilyt kuvaillaan satiirisessa valossa. No, tuon ajan satiiri on aika lempeää, vaikka Nixon Watergate-skandaaleineen tuleekin mainittua. Kirjan naiskuva on se perinteinen, vaikkakin kirjan naispuolinen päähenkilö toimiikin aika estottomasti, on hän kuitenkin vain kulissi miesten tarinalle. Dirk Pitt -niminen "superseikkailija" on kirjan sankari, joka joutuu ahdinkoon ja pelastuu pinteestä kuin ihmeen kaupalla kerta toisensa jälkeen - ja pelastaa ryhmänsä ja maansa.
Teknologisessa mielessä kirjaa on hauska lukea. Taustatarinassa fiktiivinen erittäin kallis alkuaine bysanium on löytynyt 1900-luvun alussa ja epäillään, että sitä ainetta on vuonna 1912 uponneessa Titanicissa. Sekä alkuaineen louhiminen Venäjällä Novaja Zemljalla 1900 -luvun alussa ja salaliitto sen kuljettamiseksi potkaisevat tarinan käyntiin. Ja kun päästään vuoden 1987 maailmaan, on luvassa lisää salaliittoja ja vehkeilyä, kylmän sodan vakoojaoperaatioita ja salaisia sotilasoperaatioita. Loppuratkaisu kirjassa yllättää, niin kuin pitääkin tällaisissa tarinoissa.
Kirjan sijoittaminen vuoteen 1987, jolloin Titanic tarinan mukaan löydettäisiin, on hauska sattuma. Oikeasti Titanicin hylky löydettiin 1985.
Hylky ei ollut säilynyt syvyyksissä niin hyvässä kunnossa kuin seikkailukirjassa arveltiin, vaan se oli paikoitellen bakteerikasvuston syövyttämä.
Kirjailijan meille tarjoama mielikuvitusseikkailu on hauska esimerkki mielikuvituksen voimasta. 1976 kirjoitettu, sen ajan lähitulevaisuuteen sijoittuva tarina on hauska kuriositeetti ja muistutus siitä, että tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa ja haastavaa. Kannattaa pitää se mielessä kun lukee scifi-kirjallisuutta, viihdettähän ne ovat. Tosin parhaissa niistä on mainiota pohdintaa ihmisen ja elämän perusasioista.
Tämä kirja sopi hyvin kesäiseksi viihteeksi. Parhaillaan maailmassa on suurempia kriisejä kuin turistisukellusveneen tuho Titanicin luona. Ukrainan sota ja Venajän toimet ovat mielessä päivittäin. Viihdekirjassa kuvatun kylmän sodan haamut heräsivät henkiin helmikuussa 2022 ja muuttuivat kuumaksi sodaksi, Venäjä juonittelee ja levittää valeuutisiaan, Yhdysvalloissa republikaanipuolue aikoo panna uudestaan presidenttiehdokkaaksi vuoden 2024 vaaleihin talousrikoksissa ryvettyneen, naisen hyväksikäytöstä ja kunnianloukkauksesta tuomitun ja kapinasta ja vaalipetoksista tutkinnassa olevan Donald Trumpin. Ei ihme, että joskus pitää lukea kevyempääkin kirjallisuutta. Todellisuuspako on kuitenkin vain väliaikainen helpotus.
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti