Kirjailija Essi Kummu on kirjoittanut oudon kirjan Alaston lukupiiri.
Kirjan henkilöt ovat pääosin naisia, jotka toimivat kirjailijoina tai kustannusalalla. He kokoontuvat keskenään pienellä porukalla, jossa on neljä naista ja yksi mies viettämään aikaa lueskellen vähissä vaatteissa lojuen ja kommentoiden lukemaansa.
Naiset hellivät toisiaan viineillä ja naposteltavalla ja pohtivat olemistaan, joka keskittyy lähinnä siihen, miltä tuntuu ja mitä ulkonäkö viestittää ja mitähän tuo toinen minusta ajattelee. Tätä vatvotaan koko kirjan ajan, välillä huoneisto vaihtuu saaristolaismaisemasta yhden henkilön kotiin, jossa heittäydytään isoksi läjäksi nauttimaan ihokosketuksesta muu maailma unohtaen.
En kokenut kirjaa erityisen aistikkaana, satiirisena tai valloittavana. Pinnallista pähkäilyä ja pöhköilyä täynnä. Jos jonkun satiirisen piikin voisi löytää, ehkä se menee siihen kirjamarkkinoinnin suuntaan, missä kirjassa viitataan siihen, kuinka nimenomaan persoonallisimpia ja alastomampia ajatuksia ja kuvia pitäisi saada kirjailijasta someyleisölle käyttöön, jotta kirjat myyvät.
Mutta ei sekään oikein iske, kirjan ajatuksineen koen aika hajanaisena ja tyypit, joita kuvataan eivät ole kovin kiinnostavia.
Tämä ei ollut kirjailijan ensimmäinen teos. Pitäisiköhän minun lukea enemmän hänen teoksiaan, tämä ei oikein rohkaise jatkamaan, sen verran outo tämä oli - ja aikani on rajallista, en haluaisi tuhlata sitä...
Tuolla Helsingin sanomien arvio:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009481909.html
Essi Kummu wikipedia-artikkeli:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Essi_Kummu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti