tiistai 13. kesäkuuta 2023

Veikko Huovinen: Rasvamaksa

 Kevyttä kesään, pakinakirja viidenkymmenen vuoden takaa. 


Veikko Huovinen tuli tutuksi itselleni jo lukioikäisenä. Hänen teoksensa "Havukka-ahon ajattelija" on Suomen kansan rakastama klassikko. Myös Huovisen teos "Hamsterit" on tuttu jo nuoruudesta ja se pitää joskus aina syksyisin lukea uudestaan, marjojen ja sienten keräilyn ja säilömisen aikaan. Myös koulupoikana tuli tutuksi Huovisen teos "Lampaansyöjät",  missä kaksi miespuolista kaveria, Sepe ja Valtteri, toljailevat ympäri Suomen maaseutua kesälomallaan tarkoituksenaan tehdä rosvonpaistia, juoda viinaa ja puhua ja puhua maailman ilmiöistä, politiikasta ja naisista.  Suosikkini Huovisen tuotannosta on myös romaani "Koirankynnen leikkaaja". Tuttuja ovat myös "Joe-setä" ja "Veitikka", joissa Huovinen irvailee Josef Stalinille ja Adolf Hitlerille.

Veikko Huovinen siirtyi kirjoittamaan pakinoita, joissa kommentoi aikansa ilmiöitä. Päätin lukea kirjan "Rasvamaksa" saadakseni tuntumaa siihen, millaisena Huovinen maailman näki ja kommentoi 1970 -luvun alkupuolella. 

Kirjan kaksi ensimmäistä pakinaa kertoo ihmissyönnistä. Kehitysaputyöntekijä Suomesta, valkoihoinen kaveri eksyy ja tulee pelastetuksi kylään, jossa on musta pariskunta,  kaksi eurooppalaisissa yliopistossa tohtorin tutkinnon suorittanutta ihmistä, jotka valmistavat kehitysaputyöntekijän ateriakseen ja syövät mielihalulla.

Toisessa pakinassa Tampereella yhteiskunnallisessa korkeakoulussa opiskeleva musta mies "marinoi pystyyn" naisystävänsä, vaalean alkoholista tykkäävän nuoren naisen ja syö hänet. 

Eipä varmaan menisi läpi nykykirjallisuudessa tuollaiset muukalaiskuvaukset, mutta Huovinen sanoo pakinoissaan "neekeri" -sanan estottomasti, kuten se tuolloin sanottiin. Samaa tyylilajia, kuin Kari Suomalaisen piirrokset, mautonta ja groteskia hauskuutta tai sitten ei.

Kirjasta löytyy myös klassikkopakina "Jutta Grahnin mies", joka on varmaan kaikkein mieleen jäävin kirjan pakinoista. Suosittelen, typerä, hauska ja hillitön pakina. Jostain syystä tuon pakinan huumori kestää aikaa, en tiedä miksi. Tai no ainahan alapäähuumori ja pyllyn ja kikkelin mainitseminen saa hymyn huulille. Ja Jutta Grahnin tarinassa on erikoiset puitteet tälle.

Kirjassa on hassuttelua seksuaalisella sanastolla ja aiheilla esihistoriassa pakinassa "Heimojensa karkottamat".  "Ota tyttö ojasta" taas kertoo epätavallisesta parisuhteesta ja epätavallisesta onnellisesta tarinan lopusta. 

"Ruhtinaspari tunturihotellissa" on tarina, joka pilkkaa median tapaa rakentaa kuva kuninkaallisista ja suomalaisista, jotka aina kysyvät, mitä meistä ajatellaan. Entäpä, jos ne kertoisivat, mitä ne todella ajattelevat?

"Onko tukka kauniisti" koittaa irvistellä itseään kaunistaville miehille. 

"Ammattimainen puolueenhaukkuja " on ehkä toinen hyvin aikaa kestänyt pakina tässä kokoelmassa.

Muut tarinat ovat pääasiassa hassuttelua ihmisten nimillä, oudoilla ammateilla kuten "Sammakkomies", Tapaamme eräässä pakinassa kirjasta "Lampaansyöjät" tutut Sepen ja Valtterin, jotka pohtivat  armeijoiden kyvykkyyttä. Eräs pakina taas vinoilee maailmanpolitiikalla, sillä, voisiko Suomi hankkia omia siirtomaita ja miten se temppu tehtäisiin. Mielikuvitusta piisaa kirjailijalla, mutta jossakin kohdassa lukeminen alkaa puuduttaa, väkisin väännettyjä juttuja lukiessa. 

Kirja on nopealukuinen ja helppo, asenteellinen  ja vanhahtava. Mutta kannatti lukea taas.

Mutta yhtään en menisi kirjan tekstiä muuttamaan ja säätelemään nykyaikaan sopivammaksi. Meillä on oikeus tietää, miten Veikko Huovinen maailmaa koki ja kommentoi viisikymmentä vuotta sitten. 

Huovinen on myös julkaissut pakinakokoelman nimellä "Ympäristöministeri", missä hän irvailee ympäristöministeri -ajatukselle. Täytyisiköhän lukea sekin kirja, nyt kun tiedämme paremmin, miten tärkeää ympäristöstä huolehtiminen nykyään on. Kirjan kansikuvassa ympäristöministeri on linnunpelättimen kuvatus, kertonee sekin jotakin. Huh huh.

Alla vielä pari linkkiä lisätietoon Huovisesta ja teoksistaan. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Huovinen

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/01/21/veikko-huovisen-parodiat-otettiin-liian-usein-tosissaan

  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti