Olli Jaloselta julkaistiin 1990 romaani Isäksi ja tyttäreksi.
Olen lukenut myöhempää Jalosen tuotantoa ja pitänyt hänen kielestään ja kirjoistaan kovasti. Nyt tarjoutui tilaisuus tutustua varhaisempaan tuotantoon, kun kierrätyspisteeltä löytyi tämä kyseinen romaani.
Lukiessa kirjaa ihastuu Olli Jalosen taloudelliseen kielenkäyttöön. Hän on luonut tähänkin kirjaansa lauseita, joissa lukija joutuu täydentämään lauseen ajatuksen. Kirjan päähenkilöstä, Johan-Jouko -nimisestä miehestä käytetään kerronnassa nimitystä hän. Kaikki muut, ex-puoliso, tämän aviomies, joukon tytär ja monet muut kirjan henkilöt taas mainitaan sanalla "se".
Kirjassa on kaunista kuvausta Lähi-idän maisemista ja tarustosta sekä siitä, miten kirjan päähenkilö on päässyt sisään vieraaseen kulttuuriin. Hän on siellä kuin yksi monista kyläyhteisössä. Hän kirjaa ylös ja kuulee legendoja aina raamatullisilta ajoilta muinaisuudesta. Hän kuuntelee suullista perinnettä ja painaa sitä mieleensä.
Sitä vastoin tyttärensä elämässä Jouko on täysi muukalainen. Hänen ex-vaimonsa ei ole halunnut Joukoa omaansa eikä tyttärensäkään elämään. Heidän välejään hiertää jokin, mitä ei kirjassa avata, kuin pikaisena näkynä. Luultavasti Jouko on sulkenut tuon pahan omasta mielestään, kuten ihminen tekee itseään suojellakseen.
Jouko tulee Suomeen ja haluaisi tutustua tyttäreensä, mutta ex-vaimo ja tämän uusi mies eivät kovin suopeasti suhtaudu asiaan. Jouko päättää ryöstää tyttären, toteuttaa suunnitelmansa ja pakenee Eurooppaan ja eksyttää jäljittäjät kulkemalla reittejä, joissa menevät maasta toiseen epävirallisia kulkutapoja noudattaen. Hän luo itselleen ja tyttärelleen väärennettyjen passien avulla uudet henkilöllisyydet, hän haluaa tulla tyttärensä kanssa perheeksi, "isäksi ja tyttäreksi"
Tytär ja Jouko viettävät kuukausia eläen kahden hengen "perheenä" vieraassa ympäristössä kesän yli, kunnes tapahtuu muutos. Tytär katoaa.
Kirjan loppuosassa murhe tuntuu painuvan Joukon päälle. Lukija kokee näkyinä välähdyksiä Joukosta käpertymässä itseensä suomalaisessa metsässä talven tulleessa.
Kirja on eräänlainen surumielinen sairaskertomus. Ihmisen vääristynyt rakkaus ja halu pitää kiinni läheisestään ja sen järkyttävät seuraukset ovat nähdäkseni kirjan kantavana teemana.
Olli Jalonen punoo kertomukseen mukaan luonnontieteellistä kiinnostustaan eri ilmiöihin, havaintoja auringonpimennyksestä vuonna 1999, kulttuurisia väläyksiä eri maiden käytäntöihin ihmisten arjessa ja outoja näkyjä.
Lukuiloa!
Olen aiemmin lukenut Olli Jaloselta kirjat:
- Miehiä ja ihmisiä
- 14 solmua Greenwichiin
- Taivaanpallo
Aion jatkaa vielä monesti Olli Jalosen kirjojen parissa, nauttien hänen kertomistavastaan.
Tässä vielä eräs arvio romaanista Isäksi ja tyttäreksi:
Lisätietoa kirjailijasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti