Erkki Lepokorpi oli tamperelainen toimittaja ja kirjailija. Häneltä ilmestyi 1992 romaani Urkuparvelta pudonneen uusi tuleminen. Kotikuntani kirjaston poistokirjojen hyllystä pelastin luettavakseni tämän kirjan. Kirjailija ei ollut minulle tuttu ja kirjan aihepiirikin oli jonkin verran arveluttava.
Päähenkilö Usko ottaa lopputilin kirkonkylän kanttori-urkurin virasta jäätyään kiinni juopottelusta. Kirkkoherra Kaasalainen manaa helvetin lieskoja viinan kanssa lotraavalle työntekijälleen. Kappalainen Ossi on Uskon vanha koulukaveri ja koettaa tyynnytellä Uskoa, mutta Usko pitää päänsä ja ottaa lopputilin.
Tarinan sankarilla, 25-vuotiaalla Uskolla alkaa kiirastulimainen rämpiminen pohjan kautta pinnalle ja takaisin vanhaan ammattiinsa. Tampereen kaltaisena kuvatun kaupungin juoppojen piiri tulee tutuksi. Hanttihommana tehdään keikkaa ämpäri ja ikkunanpesuvehkeet kourassa keskustan liikkeiden näyteikkunoita putsaamassa, jotta saataisiin rahat viinapulloon. Yöt nukutaan likaisessa loukossa purkutalon vintillä.
Alkoholismi kuvataan romantisoimatta mutta myös addiktion kouriin joutuneita ymmärtäen. Uskolle tulee tutuksi tiilitehtaan raskaat työolot ja eronneen rouvan tarjoamat kiusakset matkalla itsensä voittamiseen. Vanha taito ja rakkaus musiikkiin tarjoaa selkärankaa ja siinä sivussa myös pultsarikaveri Ilpo saa otetta elämäänsä.
Surumielinen hymy huulillaan tätä lukee. Tämä kirja, vaikka onkin täynnä karikatyyrejä, ei ole mitään komediaa alkoholin kanssa läträämisestä. Mutta tämä kirja ei ole myöskään mikään raittiussaarna. Kirjassa asiat ja niiden kulku todetaan lakonisesti, elämä virtaa ja asioita tapahtuu. Tämä kirja on elämänmakuinen kertomus, suvaitsevainen ja salaviisas.
Tampereen tunnistaa tekstistä, vaikka paikannimet onkin muutettu.
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti