Colson Whitehead ei ollut minulle ennestään tuttu kirjailija. Kirja löytyi hyväkuntoisena kierrätyshyllystä ja oli sopiva kesän aloituskirjaksi.
Suomenkielinen nimi on hieman harhaanjohtava. Alkuperäinen nimi John Henry Days kuvaa kirjaa paremmin. Kirja julkaistiin USA:ssa vuonna 2001. Se kuvaa Yhdysvaltojen ilmapiiriä 1990-luvun lopulla.
Tarunomainen John Henry, voimamies, entinen orja, joka lekansa kanssa porasi kilpaa höyrykoneen kanssa, voitti koneen, mutta kuoli urotekonsa jälkeen välittömästi, on kirjan aiheena viitteellisesti. Kukaan ei tiedä, onko tällä tarinalla todellisuuspohjaa, oliko olemassa tällainen sankari rautatietunnelia tekemässä vuonna 1872.
Kirjassa keskitytään kuvaamaan toimittajia, jotka on lähetetty vuonna 1996 Länsi-Virginiaan pikkukaupunki Hintoniin ja Talcottiin, joissa järjestetään John Henry -päivät legendan sankarin kunniaksi. Tarkoituksena on myös herättää turismia uneliaisiin pikkukaupunkeihin, jotka omivat legendan sankarin kaupunkinsa suuren menneisyyden takuumieheksi. Päähenkilönä kirjassa on freelance toimittajs J. Sutter, joka keskittyy ilmaisiin aterioihin ja jonkin verran kirjoitustyöhön.
Kirjassa kuvataan John Henryn tarinaa kyllä, mutta nykyajassa keskitytään seuraamaan siis ilmaisten aterioiden ja viinan perässä parveilevaa toimittajaporukkaa. J. Sutter on tekemäisillään urotyön: ilmaisen viinan ja aterioiden putki, joka kestää kuukausia, enemmän kuin kukaan koskaan on onnistunut siipeilemaan. Js nyt ennätys on syntymäisillään kaverien kannustaessa.
Kirjassa virnuillaan vanhan sankaritarinan varjossa nykyajan antisankareille.
Myös amerikaanaan kuuluvat epämääräiset sankarit historiasta ja kansakunnan suullisesta ja kansanlauluperinteestä muistetaan: tukkijätkä Paul Bunyan ja cowboy Pecos Bill muiden muassa, naurettavine legendaarisine urotekoineen.
Colson Whiteheadin tyylissä on hiukan John Irwingin tyyliä, satiirissa on myös ripaus Vonnegutin tyylistä virnuilua. Mutta ihan omanlaistaan tekstiä kirja kokonaisuudessaan on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti