Minna Rytisalolta olen lukenut aiemmin kirjan "Lempi". Siitä olen tehnyt blogikirjoituksen myös, panen linkin tämän blogitekstin alle.
"Jenny Hill" kertoo naisesta tekemässä irtiottoa entisestä elämästään, jota ovat rajoittaneet itse aiheutetut ja kulttuuriset rooliodotukset.
Jenni Mäki on 48-vuotias juuri eronnut nainen. Aviomies Jussi jäi Espooseen ylelliseen merenrantataloon Jennin muuttaessa Helsinkiin eräältä elokuvaohjaajalta vuokraamaansa asuntoon. Jennillä ja Jussilla on kaksi täysi-ikäistä lasta Oona ja Olli-Pekka.
Jennin vuotta nuorempi sisar Johanna on matkustellut ympäri maailmaa ja vetää nyt kursseja, joiden tarkoitus on rohkaista ja voimaannuttaa naisia ottamaan voimavaransa käyttöön ja elämään täyttä elämää.
‐------
Jenni Mäki muuttuu Jenny Hill -nimiseksi, ainakin ajatuksissaan. Aivan kivutonta muuttuminen ei ole, Jenni käy terapiassa. Hänen muuttumistaan valvoo toisesta ulottuvuudesta Ajattarien joukko: Lumikki, Tuhkimo, Ruusunen, Tähkäpää, Greta ja Punahilkka. Nämä satujen naishahmot edustavat erilaisia naiskuvan kulttuurisia ilmentymiä, joita ympäristö on Jennin ajatuksiin istuttanut. Tässä kirjassa nuo satuhahmot irtautuvat satujen roolihahmoista ja painolastista ja kertovat omat arkiset tarinansa.
Terapeutin ansiosta Jenni purkaa ajatuksiaan myös kirjeisiin kuuluisalle naishahmolle, Brigitte Macronille Näitä kirjeitä ei lähetetä, niillä Jenni vain terapoi itseään, ajattelee ääneeen, eräänä terapeutin ehdottamama ajattelun selkiyttämistapana.
------
Minulle lukijana tämä naisen irtautumisen kuvsilun vatvonta vähän uuvutti. Mieskuvat ja naiskuvat ovat kirjassa karkeita karikatyyrejä, huumoria kirjassa toki on, mutta ei mitään naurunremakkaa herättävää, pikemminkin surumielistä hiljaista hymyilyä. Oikein selkeäksi satiiriksi tässä ei ole aineksia minun makuuni
Erilaista Rytisalon tekstiä kuitenkin, kuin aiemmin lukemani. Ja se on tietysti hyvä. Kirjailija ei jämähdä paikoilleen!
Kirsin bookclubin arvio:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti