Kirjastosta tarttui käteeni hieno löytö. Shankari Chandran on minulle ennestään tuntematon kirjailija, jonka vuonna 2022 julkaisema kirja on suomennettu vuonna 2024.
Kirjan leppoisa nimi saattaa tuudittaa lukijan odottamaan herttaista ja hiljaista kuvausta vanhainkodista. Alussa kirja toki myös vie lukijan vanhsinkodin tunnelmaan, ennen kuin henkilöhahmoja aletaan syventää.
Kanelilehto on vanhainkoti Sydneyn laitamilla. Sitä ovat rakentaneet ja hoitaneet vanha rouva Maya ja miehensä Zakhir, jotka olivan muuttaneet 1980-luvulla Srilankasta sotaa pakoon Australiaan. Zakhir oli muinaisten temppelierakennusten ja kulttuurin tutkija, alansa tohtori. Alunperin Zakhirin ystävä Cedric piti vanhainkotia, mutta myi yrityksen Mayalle ja Zakhirille. Maya alkoi hoitaa taloutta ja muutti toimillaan yrityksen kannattavaksi, siinä työssä hän sai tuloja paitsi asukksilta myös kirjoitusprojekteistaan.
Ja vanhainkoti näytti olevan erittäin moderni, asukkaita kohdeltiin yksilöllisesti kunkin asukkaan uskonnolliset ja ruokavaliot sekä liikunnan ja viihteen ja kulttuurin tarpeet huomioiden.
Kirjan tapahtumat tapahtuvat useassa aikatasossa, 1980-luvulla, 2000- luvun alussa, 2010 ja 2018 sekä nykyajassa.
Nykyajassa Maya on vanha rouva ja itsekin jo vanhainkodin asukas. Hänen tyttärensä Aniliya toimii paikan johtajana. Aniliyan aviomies Nathan toimii koulupsykologina. Aniliya on lääkäri ja myös hänen ystävänsä ja lapsuuskaverinsa Nikki on lääkäri, joka työskentelee Kanelilehdossa. Nikkin mies Gareth on mukana politiikassa ja tarinassa kerrotaan Nikkin ja Garethin välien rikkoutuneen heidän oienen Florence-tyttönsä kuoleman jälkeen.
Tärkeä henkilö Kanelilehdossa on hoitaja Ruben, jolla on taustallaan rajun elämänkohtalon varjo, josta muistona arvet ympäri kehoa.
Kirjan pääteema on tänä päivänä erittäin tärkeä suvaitsevaisuus. Rasismi ja siirtolaisten kohtelu, kulttuurien törmääminen usealla tasolla tekevät kirjan tarinasta hurjaa luettavaa.
Populistinen ja rasistinen ajattelu ja mediassa lietsottu väkivalta ovat tätä päivää Australiassa, Euroopassa, Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa.
Kirja keskittyy kuvaamaan tamiliperheen kohtaamaa syrjintää ja väkivaltaa ja rasismia ja sotaa Ceylonilla/Srilankassa. Sama perhe joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja myös Australiassa.
Kirja kuvaa hyvin ihmisten väärinkäsityksistä syntyvän ja sitten tarkoitushakuisesti mediassa lietsotun populistisen rasismin synnyn.
Kirjan loppuluvut läpi käytyään tämä lukija liikuttuneena kiittää saamastaan oppitunnista historiasta ja suvaitsevaisuudesta.
Suosittelen!
Minäkin suosittelen. Kirjassa on hienoja ja tärkeitä aihepiirejä.
VastaaPoista