8.12.2011 oli vuorossa Pirkko Saision esikoisromaani Elämänmeno.
Helsingin Sanomat arviossaan kuvaa kirjaa sanoin: ”Elämänmeno on täyteläinen romaani, joka yksinkertaisen ’arkisesta’ kuviostaan kasvattaa kiitollisesti merkityksiä ja joka jo lupaavan ammattitaidon ohella paljastaa myös näkemyksellistä vahvuutta ja eheyttä.” Tuukka Kangasluoma, Helsingin Sanomat 23.12.1975"
Ja tällainen kirja todella on. Kirja on päähenkilönsä Marjan kasvukertomus lapsuuden varhaisvuosista läpi 50 -luvun aina 60 -luvun alkuun nuoreksi naiseksi työläisperheessä, mutta se on myös kertomus tuosta ajasta ja sen henkisestä ilmapiiristä Suomessa. Kirja kuvaa Marjan äitiä Eilaa sekä Marjan havainnoimana ankarana ja tiukkana ja vaativana ja painostavana hahmona ja toisaalta se avaa Marjan äidin Eilan maailmaa omissa kappaleissaan kuvaten sitä, mitä ja miten Eila ajattelee ja millainen hätä hänellä on pärjäämisestään, millaiset asiat ja tapahtumat ovat hänet kovettaneet sellaiseksi kuin hän on.
Kirja tuo tiiviissä paketissa esille tarinan joka imaisee lukijan mukaan ja jos itse on elänyt noita aikoja, kenties herättää myös muistot ja omatkin kokemukset eloon. 26 -vuotiaan esikoiskirjailijan teksti on sujuvaa ja helppolukuista ja rikasta. Marjan äidin Etelä-Karjalan murteen käyttö dialogissa ja tekstissä oli myös vaivatonta ja sujuvaa.
Lukijan tehtäväksi jää pohdiskella, kuinka paljon jo esikoisromaani oli omaelämäkerrallinen, nyt kun aikaa esikoisromaanista on jo kulunut (kirja julkaistiin 1975) ja uusia kirjoja ja näytelmiä on syntynyt. Joka tapauksessa esikoisromaanista varmaan jo tuolloin sen ilmestyttyä saattoi huomata, että tässä on alku melkoiselle kirjailijanuralle. Tämä on hieno kirja lukea vielä tänäkin päivänä vuonna 2011. Klassikko!
Kirjasta Elämänmeno tehtiin myös sovitus televisioon, tässä linkissä arkistonäytteitä TV:n historista:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/elamanmeno_31718.html#media=31741
Pirkko Saisiosta Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkko_Saisio
perjantai 9. joulukuuta 2011
torstai 1. joulukuuta 2011
Kirjallisuus-Finlandia Rosa Liksomille
Rosa Liksom on saanut tämänvuotisen Finlandia -palkinnon kirjastaan "Hytti nro 6".
Helsingin Sanomien artikkeli asiasta: http://www.hs.fi/kulttuuri/Rosa%20Liksom%20voitti%20kirjallisuuden%20Finlandia-palkinnon/a1305550478542?ref=fb-share
Kirjailijan esittely Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rosa_Liksom
Helsingin Sanomien artikkeli asiasta: http://www.hs.fi/kulttuuri/Rosa%20Liksom%20voitti%20kirjallisuuden%20Finlandia-palkinnon/a1305550478542?ref=fb-share
Kirjailijan esittely Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rosa_Liksom
lauantai 5. marraskuuta 2011
10.11.2011 Kari Hotakainen: Jumalan sana
Marraskuun10.2011 käsittelemme Kari Hotakaisen uusinta kirjaa "Jumalan sana".
Kirjailijan haastattelu löytyy YLE:n Areenasta:
http://areena.yle.fi/video/1314257014770
Kirja "Jumalan sana" on nyt marraskuussa tänä syksynä ehkä ajankohtaisempi kuin se olisi ollut pari kuukautta sitten, jolloin se julkaistiin. Ja se kirjan jumala, markkinavoimat, joka tuossa kirjassa on se tapahtumia liikutteleva harmaa eminenssi, on nykyään selvästi nähtävillä vaikutuksiltaan vaikkapa euron kriisissä, Kreikan lainatilanteessa ja koko tämän syksyn vallinneessa talouden epävarmuudessa. Ja sen vaikutuksen on huomannut päivittäin. Joten tunnelma ja virittäytyminen tämän kirjan aaltopituudelle on helppoa.
Kirjailija osoittaa tekstissään lukijoille ihmisyyden, joka talouden päättäjissä on, ja hän näyttää sen hyvin. Päättäjät ovan ihmisiä, raadollisia jokamiehiä ja jokanaisia, jotka joutuvat antamaan oman osansa markkinainformaatioon, on sitten kyseessä rocktähti tai johtaja tai tietotekniikkaguru ja Applen johtaja Steven Jobs.
Kovasti tutun oloisia hahmoja ovat kirjan henkilöt, Jukka Hopeaniemi, investointipankkiiri, sekä tapahtumien eräänä moottorina toimiva aamuTV-toimittaja Leena, joka on kutsunut Hopeaniemen televisiostudioon kertomaan itsestään, tai niin ainakin on sovittu.
"Vanhan rahan" staattisuus ja nykyisen uuden "vapaan" rahan dynaamisuus esitellään ja kuvataan vanhan liiton miesten kauppatapoja ja hyväveliverkostoja kosteine viinanhuuruisine saunailtoineen ja venäjänkauppamatkoineen. Ja nykymaailma taas näyttäytyy sellaisena, missä rahalla ei ole kotimaata ja halvimpien tuotantokustannusten metsästys saa tuotannonkin singahtamaan maailman kolkalta toiselle nopeassa tahdissa.
Koko kirja kuvaa yhtä vuorokautta, pitkää automatkaa Saariselältä Helsinkiin Pasilaan televisiostudiolle, keskusteluita autonkuljettajan kanssa sekä monia henkilöitä, joiden elämään voivat vaikuttaa mahdollisesti televiopuheesta saatavissa tai aistittavissa olevat tiedot. Hopeaniemen pelkoa kuvataan koko kirjan ajan, pelkoa minkä televisioesiintyminen ja ramppikuume aheuttaa siihen tottumatomalle. Ja kirja kasvaa olemaan enemmän kuin noiden osiaen summa.
Eräissä kohdin kirjaa lukiessa ihmetytti hieman se, että raha kuvattiin konkreettisena, seteleinä, kolikkoina jne, kun se on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut väin sähköisiä sykäyksiä pankkien tietokannoissa, tietokoneverkoilla välitettävää dataa, informaatiota transaktioista ihmisten ja organisaatioiden tilien välillä. Eihän se raha niin nopeaa ja kodoionta olisi, jos se myös ei olisi informaatiota luonteeltaan. Rahahan on mittari ihmisten luottamukselle toisinsa ja markkinoilta saatuun tieoon asioiden ja merkitysten arvosta, sen tutun asian kirja kertoo kyllä.
Hotakainen tekee "road-movien"! Ainakin itseni oli lukiessa helppo kuvitella kirjan tapahtumat kuin elokuvaan, jonka alku lähtee käyntiin Saariselällä ja päätös sitten kaikessa dramatiikassaan ja yllätyksissään, punoen tarinan langat yhteen siellä tarinan päätepisteessä, televisiostudion suoran lähetyksen seitsemän minuutin pituisessa piinapenkissä, joka muuttaa melkein kaikkien kirjan tapahtumiin osallistuneiden henkilöiden elämän.
Tarina piti otteessaan hyvin, kirjaa ei malttanut laskea käsistään, kun tarina vei eteenpäin. Ja sarkastinen huumori pilkahteli siellä täällä yksittäisissä lauseissa ja heitoissa, antaen lukijalle mukavasti oivalluksia.
Hotakaisesta wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Hotakainen
Kirjailijan haastattelu löytyy YLE:n Areenasta:
http://areena.yle.fi/video/1314257014770
Kirja "Jumalan sana" on nyt marraskuussa tänä syksynä ehkä ajankohtaisempi kuin se olisi ollut pari kuukautta sitten, jolloin se julkaistiin. Ja se kirjan jumala, markkinavoimat, joka tuossa kirjassa on se tapahtumia liikutteleva harmaa eminenssi, on nykyään selvästi nähtävillä vaikutuksiltaan vaikkapa euron kriisissä, Kreikan lainatilanteessa ja koko tämän syksyn vallinneessa talouden epävarmuudessa. Ja sen vaikutuksen on huomannut päivittäin. Joten tunnelma ja virittäytyminen tämän kirjan aaltopituudelle on helppoa.
Kirjailija osoittaa tekstissään lukijoille ihmisyyden, joka talouden päättäjissä on, ja hän näyttää sen hyvin. Päättäjät ovan ihmisiä, raadollisia jokamiehiä ja jokanaisia, jotka joutuvat antamaan oman osansa markkinainformaatioon, on sitten kyseessä rocktähti tai johtaja tai tietotekniikkaguru ja Applen johtaja Steven Jobs.
Kovasti tutun oloisia hahmoja ovat kirjan henkilöt, Jukka Hopeaniemi, investointipankkiiri, sekä tapahtumien eräänä moottorina toimiva aamuTV-toimittaja Leena, joka on kutsunut Hopeaniemen televisiostudioon kertomaan itsestään, tai niin ainakin on sovittu.
"Vanhan rahan" staattisuus ja nykyisen uuden "vapaan" rahan dynaamisuus esitellään ja kuvataan vanhan liiton miesten kauppatapoja ja hyväveliverkostoja kosteine viinanhuuruisine saunailtoineen ja venäjänkauppamatkoineen. Ja nykymaailma taas näyttäytyy sellaisena, missä rahalla ei ole kotimaata ja halvimpien tuotantokustannusten metsästys saa tuotannonkin singahtamaan maailman kolkalta toiselle nopeassa tahdissa.
Koko kirja kuvaa yhtä vuorokautta, pitkää automatkaa Saariselältä Helsinkiin Pasilaan televisiostudiolle, keskusteluita autonkuljettajan kanssa sekä monia henkilöitä, joiden elämään voivat vaikuttaa mahdollisesti televiopuheesta saatavissa tai aistittavissa olevat tiedot. Hopeaniemen pelkoa kuvataan koko kirjan ajan, pelkoa minkä televisioesiintyminen ja ramppikuume aheuttaa siihen tottumatomalle. Ja kirja kasvaa olemaan enemmän kuin noiden osiaen summa.
Eräissä kohdin kirjaa lukiessa ihmetytti hieman se, että raha kuvattiin konkreettisena, seteleinä, kolikkoina jne, kun se on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut väin sähköisiä sykäyksiä pankkien tietokannoissa, tietokoneverkoilla välitettävää dataa, informaatiota transaktioista ihmisten ja organisaatioiden tilien välillä. Eihän se raha niin nopeaa ja kodoionta olisi, jos se myös ei olisi informaatiota luonteeltaan. Rahahan on mittari ihmisten luottamukselle toisinsa ja markkinoilta saatuun tieoon asioiden ja merkitysten arvosta, sen tutun asian kirja kertoo kyllä.
Hotakainen tekee "road-movien"! Ainakin itseni oli lukiessa helppo kuvitella kirjan tapahtumat kuin elokuvaan, jonka alku lähtee käyntiin Saariselällä ja päätös sitten kaikessa dramatiikassaan ja yllätyksissään, punoen tarinan langat yhteen siellä tarinan päätepisteessä, televisiostudion suoran lähetyksen seitsemän minuutin pituisessa piinapenkissä, joka muuttaa melkein kaikkien kirjan tapahtumiin osallistuneiden henkilöiden elämän.
Tarina piti otteessaan hyvin, kirjaa ei malttanut laskea käsistään, kun tarina vei eteenpäin. Ja sarkastinen huumori pilkahteli siellä täällä yksittäisissä lauseissa ja heitoissa, antaen lukijalle mukavasti oivalluksia.
Hotakaisesta wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Hotakainen
torstai 22. syyskuuta 2011
V.S.Naipaul: "Talo mr Biswasille"
Tätä kirjaa käsittelimme kokoontumisessamme 16.10.2011.
Kirjan Trinidadilainen elämä ja toisaalta kirjan kuvaamien ihmisten ja perheiden elämä oli kovin värikästä. Kansallisuutena intialaisuus ja siihen liityvät perinteet sekä sitten maaseudun elämä Trinidadissa ja kaupunkilaiselämä Port of Spainissa ovat puitteita kirjan tapahtumille. Päähenkilön elämää vaivaa koko ajan huoli toimeentulosta ja toisaalta siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Päähenkilä, mr Biswas oli jo varhain lapsuudessaan saanut elämäänsä ennusteen, jonka mukaan hän on pahan ilman lintu...
No, elämä osoittautuu kuitenkin toisenlaiseksi. Koskaan se ei mene suunnitelmien mukaan, mutta silti se menee eteenpäin.
Tässä linkki wikipwdiaan, josta voi tarkastaa Port of Spain -kaupungin historiaa ja tilastotietoa nykyisestä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Port_of_Spain
Seuraavaa kokoontumista odotellessa voi tutustua vaikkapa Oulun kirjailijaseuran Stiiknafuulia -nimiseen lehteen, jota on juuri alettu julkaista:
http://www.oulunkirjailijaseura.fi/Stiiknafuulia.htm
Kirjan Trinidadilainen elämä ja toisaalta kirjan kuvaamien ihmisten ja perheiden elämä oli kovin värikästä. Kansallisuutena intialaisuus ja siihen liityvät perinteet sekä sitten maaseudun elämä Trinidadissa ja kaupunkilaiselämä Port of Spainissa ovat puitteita kirjan tapahtumille. Päähenkilön elämää vaivaa koko ajan huoli toimeentulosta ja toisaalta siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Päähenkilä, mr Biswas oli jo varhain lapsuudessaan saanut elämäänsä ennusteen, jonka mukaan hän on pahan ilman lintu...
No, elämä osoittautuu kuitenkin toisenlaiseksi. Koskaan se ei mene suunnitelmien mukaan, mutta silti se menee eteenpäin.
Tässä linkki wikipwdiaan, josta voi tarkastaa Port of Spain -kaupungin historiaa ja tilastotietoa nykyisestä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Port_of_Spain
Seuraavaa kokoontumista odotellessa voi tutustua vaikkapa Oulun kirjailijaseuran Stiiknafuulia -nimiseen lehteen, jota on juuri alettu julkaista:
http://www.oulunkirjailijaseura.fi/Stiiknafuulia.htm
torstai 1. syyskuuta 2011
Leonie Swann: Murha laitumella
Entäpä jos lampaat osaavatkin kommunikoida keskenään. Entä jos lampaat olisivat lähes yhtä älykkäitä kuin ihmiset, mutta olisivat kuitenkin lammasmaisia, laumaeläimiä kuten nytkin. Ja kuitenkin niillä olisi hyvä kuulo ja hajuaisti ja niitä kiinnostaisi laiduntaa. Ja ne osaisivat ratkaista rikoksen ollessaan juuri kuvatunkaltaisia. Hieman tulee mieleen Disneyn eläintarinat, mutta ihan niin söpöä kerrontaa tässä kirjassa ei ole.
Tarinaan tarvitaan toki neiti Maple, lauman ja ehkä koko lammasmaailman viisain lammas. Ja tavitaan voimakkaita lampaita, itsepäisiä lampaita, kaiken muistava lammas. Ja uteliaita karitsoja. Ja kaiken käynnistää ihmisten maailmassa tapahtunut murha. Kuinka lampaat sen voisivat selvittää?
Kirjailija on näistä lähtökohdista tehnyt kirjan, jossa kerronta on niin vetävää, että kirjan hahmoina esiintyviin lampaisiin kiintyy, koska ne ovat niin persoonallisia ja herkullisia luonteita. Ja toki kaikkien kirjassa esiintyvien ihmistenkin piirteet ovat sellaisia, että he erottuvat ja jäävät lukijan mieleen. He muodostavat yhteisön, jota lampaat tarkkailevat omasta laidunperspektiivistään koettaen selvittää mitä heidän hyvälle paimenelleen Georgelle oikein tapahtui. Ja koska tapahtumapaikkana on Irlanti, jossa on kirjan mukaan paikkakunta Glennkill, on myöskin tällaiseen Irlantiin sijoittuvaan tarinaan saatu mahtumaan juurevia maaseutukuvauksia kirkkoineen ja kyläkapakoineen, jotka tuovat lampaiden maailmaan outoja seikkailuja, kun ne lampaat joutuvat noitakin paikkoja tutkailemaan selvittäessään arvoitusta. Onhan se hieman kliseistä ja matkailumainostyyppistä turisti-Irlantia, mutta sellaisenahan Irlantilaiset itsekin meille vihreää saartaan esittelevät. Sihen on helppo ihastua.
Kirja on saanut jo jatko-osan, .(Garou -ein Schaf-Thriller) joka on suomennettu nimellä: "Ihmissutta ken pelkäisi"
Kirjasta löytyy Helsingin Sanomissa ollut arvio vuodelta 2008.
Seuraavaksi lukupiiri siirtyy lukemaan V.S.Naipaulin kirjaa Talo mr Biswasille. (A house for mr Biswas, 1961)
Kirjailijan esittely Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/V._S._Naipaul
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)