Joululukemiseksi valikoitui kirjaston uutuushyllystä itselleni ennestään tuntemattoman Sayaka Muratan teos Maan asukit.
Kyseessä on vinksahtanut tarina naisesta, joka vieraantuu yhteiskunnasta. Hän itse selittää itselleen olevansa vieraalta planeetalta ja vain sattumalta joutunut maapallolle. Kirja kertoo Naganon lähellä vuorilla asuvasta suvusta, sukulaisten kireistä ja oudoista suhteista ja asenteista toisiinsa, sekä lapsuudesta, johon lankeaa synkkä varjo.
Tämä synkkä varjoko sitten on se, mikä suistaa henkisesti kirjan päähenkilön raiteiltaan, sadun, taikuuden ja väkivallan maailmaan. Päähenkilön perhesuhteet sisältävät henkistä väkivaltaa ja koulu tai preppauskoulu ja sen perverssi opettaja ovat viimeinen niitti. No, selvitä pitää kuitenkin - maailma on sellainen.
Ja selviäminen on näennäistä, pinta kovetetaan ja eristäydytään maailmasta, joka vaatii omia sääntöjään. Mutta vieraan planeetan asukkaallahan ei noita sääntöjä ole, näin kuvitelmissaan ajattelee kirjan päähenkilö. Hän suistaa myös puolisonsa ja serkkunsa outoon maailmaansa perversseine sääntöineen, jotka eivät ole tästä maailmasta. Loppuratkaisu päähenkilön, aviomiehensä ja päähenkilön serkun kolmestaan suorittamana kokeiluna olla muukalaisia päättyy rajusti jättäen lukijan ihmettelemään kirjan päättyessä, mitä tulikaan luettua ja koettua. En spoilaa tässä. Lukekaa itse. Groteskia ja perverssiä rituaalia odotettavissa roppakaupalla.
Jossakin tämä kirja oli luokiteltu scifi-kirjaksi. Enemmänkin kuvailisin tyyliä maagiseksi realismiksi tai oikeastaan myös jotakin goottilaista kauhua siinä on. Ulkopuolisuus ja outous ovat pääteemoja. Patrick Süsskindin Parfyymi ja Johanna Sinisalon Vieraat voisivat olla vertailukohtia. Ja lukijoille, jotka ovat noiden kirjailijoiden äärellä viihtyneet, suosittelen Kyllä Sayaka Muratan: Maan asukit -teosta. Kirja on kevyt lukea, mutta tarina on raju, häiritsevä ja voi mennä uniin.