Heikki Seppälä: Kalifi myy mustaa valoa

Poikien seikkailukirja

Heti sotien jälkeen 1945 ilmestynyt seikkailukirja on poikien lukemisto menneiltä ajoilta. 

Pojat ja poliisit ovat kunnollisia ja rehellisiä, roistot kieroja ja juonikkaita. Kirjassa on jännitystä ja täpäriä tilanteita ja pelastumisia. Pojat selvittävät outoa tapahtumien kulkua, ja loppuratkaisu on yllättävä.

Tarina on kuon Outsiderin Pekka Lipposen ja Väinö Riikkilän Pertsan ja Kilun risteytys. 

Nostalgiaa

Lukuiloa

Linnea Kuuluvainen: Metsänpeitto

Romaani, dystopia, fantasia

Esikoisromaanissaan "Metsänpeitto" Linnea Kuuluvainen kertoo Turusta ja lähiympäristöstä kuvitteellisessa tulevaisuudessa vuosina 2060 ja 2084.

Turku ei ole enää kaupunki vaan Valtio. Metsä on vallannut kaiken ulkopuolella olevan ja Valtio on eristetty muurilla ympäristöstään. Ilmastonmuutos on tapahtunut, joki kuivunut ja ihmiset elävät tarkassa kontrollissa fasistisessa valtiossa.

Murros olosuhteissa tapahtui vuonna 2060, sitä aikaa kuvataan Edlan ja hänen selviytymistaistelunsa kautta.

Vuotta 2084 kuvataan Ingridin tarinan kautta. Hän pääsee tai joutuu osaksi tutkijaryhmää, joka selvittää, voiko ihmisasutus levitä metsän valtaamille alueille, Raisioon, Ruskoon, Vahtoon, Lietoon...

Kirjailija kuljettaa kumpaakin tarinaa eteenpäin kahden sivun mittaisissa jaksoissa, joissa vuoron perään loikataan vuodesta 2060 vuoteen 2084. Tarinassa jännitys kohoaa loppua kohden ja päähenkilöiden kohtalonyhteys selviää viimeisissä luvuissa.

Metsänpeitto jää lukijalle mieleen kummittelemaan ja hyvä niin. Näinkin voi ekologisen jännitystarinan kertoa, fantasian kautta. Kovaa teknologiaa etsivät ekologisten jännärien ystävät löytävät Risto Isomäen kirjat, fantasiatarinalle Linnea Kuuluvaisen tyyliin on oma lokeronsa.

Kiitos lukuhetkistä,

Lukuiloa!

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Linnea_Kuuluvainen

Risto Isomäki: Pimeää jäätä

Romaani/scifi

Risto Isomäki jatkaa tässä 2024 ilmestyneessä kirjassaan romaaninsa "Pimeän pilven ritarit" maailmassa. Lukijalle tuttu sankari Johnny Kororo rekrytoidaan taas Spaceguardin projektiin epätoivoisessa yrityksessä pelastaa maapallo kohti aurinkoa syöksyvien komeettojen uhkalta.

Kirjan maailmassa uhka on todellinen ja maapallon valtamerien rantakaupungit ovat kokeneet komeettojen meriin iskeytymisen seurauksena valtavia tsunameja ja pyyhkiytyneet raunioiksi. Mantereille iskeytyvät komeetat ja niiden sirpaleet moukaroivat ihmisasutusta ja maailman kansalaiset elävät maailmanlopun tunnelmissa: juhlivat ja elämöivät kuin viimeistä päivää.

Kirja vie lukijan seikkailulle aurinkokunnan rajoille, mistä on tehty löytö muukalaisten sinne jättämistä lukuisista artefakteista. Löytyisikö niistä ratkaisu, jolla komettojen uhka torjutaan.

Jännittävä tarina sisältää jälleen Isomäen oivalluksia ja muistutuksia siitä, miten valtavia etäisyydet ovat. Tähtimatkustuksen problematiikkaa esitellään sekä kirjan juonellisessa osuudessa että kirjailijan jälkisanoissa.

Kirja on lähes pakollista luettavaa scifin ystäville ja luonteva jatko Pimeän pilven ritareille.

Lukuiloa!

Elisabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Romaani

Elisabeth Strout julkaisi vuonna 2016 romaanin "Nimeni on Lucy Barton". Kirja suomennettiin vuonna 2018. Lukupiirimme kirjana se on nyt elokuussa 2024. 

Kirja koostuu kertojan muistelmista eletystä elämästä iloineen ja suruineen. Kirjassa äidin ja tyttären keskustelut avaavat näkymän siihen, mitä jäi sanomatta tyttären kasvaessa aikuiseksi pikkukylässä köyhissä oloissa. Kertojan äiti muistelee kylän ihmisiä ja tarinoita viitenä päivänä vieraillessaan new yorkilaisessa sairaalassa, missä tytär on potilaana toipumassa leikkauksesta yhdeksän viikon ajan.

Kirjassa kerrotaan lyhyin väläyksin tarinoita kertojan kasvusta kirjailijaksi, kertojan miehestä ja tyttäristä, hänen isästään ja veljestään ja sisarestaan ja näiden elämästä. Naapurit ja ystävät ja satunnaiset tuttavat palaavat muistumina mieleen.

Kirja on täynnä suvaitsevaa rakkautta ihmiselämää kohtaan.

Yllä oleva ote kertoo kirjasta kaiken olennaisen.

Tämä kirja on hieno tarina, eräs parhaista tänä vuonna lukemistani. Lohtukirja ja ihmiselämää ymmärtävä teos, joka ei makeile. Kirjasta jää hyvä mieli.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Elizabeth_Strout

Kirjailija kertoo teoksestaan:

https://youtu.be/uBwOE7T-7Vs?feature=shared

Aina laadukas blogi Kirsin book club arvioi kirjan:

https://kirsinbookclub.com/kirjat/elizabeth-strout-nimeni-on-lucy-barton-pieni-kirjahelmi-jossa-on-paljon-pohdittavaa/

Toinen arvio:

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/nimeni-on-lucy-barton/

Ja vielä eräs arvio:

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/nimeni-on-lucy-barton/

Suosittelen!

Lukuiloa!

Joel Haahtela: Katoamispiste

Romaani

Joel Haahtela julkaisi vuonna 2010 kirjan katoamispiste. 

Kirja on kuin laajennettu novelli. Päähenkilö joutuu siinä kirjailija Raija Siekkisen elämän ja arvoituksen äärelle.

Kirjan päähenkilö kohtaa Helsingin kadulla ulkomaalaisen naisen, joka koittaa selvittää minne puolisonsa on kadonnut. Nainen, Magda,  on ranskalainen ja hänellä on vain muutama vinkki siitä, missä hänen miehensä voisi olla. Yksi vihjeistä on Raija Siekkisen ranskannettu teos.

Kirjan teksti on hienoa, tarina on kuin unennäköä ja tapahtumat ja siirtymät paikoista toisiin impressionistisen oloista kerrontaa.

En oikein syttynyt kertomukselle, jokin keinotekoinen asetelmallisuus häiritsi lukiessa.

Eräs toinen arvioija on kirjan ilmestymisaikaan saanut kirjasta paljon enemmän irti:

https://luminenomena.blogspot.com/2012/02/joel-haahtela-katoamispiste.html?m=1

Ehkä kyse on siitä, että tällä hetkellä kesällä 2024 elämme erittäin levotonta aikaa, jolloin minä en lukijana onnistunut sukeltamaan tämän kirjan mielenmaisemaan, se jätti kylmäksi ja etäiseksi. Kirjailija maalailee tekstissään näkymiä Helsingistä, Kotkasta, Pariisista ja Nizzasta, mutta teksti ei ota imuunsa.