Romaani/scifi
Anu Holopainen on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Netistä lisätietoa hänestä hakiessani huomasin, että hän on ollut erittäin tuottelias kirjailija, useita lasten- ja nuortenkirjoja sekä muutaman aikuisten kirjan kirjoittanut tekijä.
Scifi, tieteiskirjallisuus, on minua kiinnostanut jo teini-iästä asti. Kaikenlainen muukin kirjallisuus toki, mutta tieteiskirjallisuuden villit visiot ja spekulaatiot siitä, mitä voisi olla tai tapahtua pistää lukijan mielikuvituksen liikkeelle ja tarjoaa elämyksiä.
Actionviihdettä riittää, mutta myös rauhallisempia tarinoita. Aina ei tarvita mitään eksoottisia maailmoita tai kaukaisia planeettoja tapahtumien näyttämöksi. Usein riittää, että nykytodellisuutta nyrjäytetään ja tuodaan tarinaan vieraita elementtejä ja katsotaan mitä siitä syntyy tai kehittyy.
Anu Holopainen on tuonut lähitulevaisuuden Suomeen ja arkeen ihmisille robottipartnereita inhimillisen parisuhteen korvikkeeksi.
Kirja "Salome" siis kertoo tekoälypersoonasta, joka on ihmisen kaltainen oppiva tekoäly. Maailma, jota kirjassa kuvataan on kovin tavallisen oloinen Suomi. Jotkut ihmiset vain hankkivat ihmismäisiä robotteja seurakseen. Joillekin "aippi" AI-persoona on seksilelu, joillekin puoliso. Ja AI-persoonaan kytkeytyvä "oppiva tekoäly" on tämän tarinan kannalta oleellinen. Robotti ei ole vain ennalta ohjelmoitu, vaan se kehittää itse itseään ja oppii ympäristöään havaitsemalla ja käsittelemällä havainto- ja kokemustietoa koko ajan.
Santeri Valonen on kiintynyt tuohon Salome -nimiseen "aippiinsa", jopa niin paljon, että haluaa perustaa lapsiperheen tämän kanssa. Kohdunvuokraajaksi ja sijaissynnyttäjäksi palkataan Milja.
Ihmisten parisuhteet ja perhesuhteet sekä omistamisen halu nousevat lähempään tarkasteluun, kun Santerin, AI-persoona Salomen ja Miljan suhteet lapsen syntymän lähestyessä kiristyvät. Väestö ylimalkaan suhtautuu tekoälypersooniin karsaasti, eikä Santerinkaan onnistu vakuuttaa lähiomaisiaan, äitiänsä, isäänsä tai siskoana siitä, että hänen tyttöystävänsä olisi jotain muuta kuin seksilelu.
Alussa Santeri kuvataan entisissä parisuhteissaan pettyneeksi ylemmäksi toimihenkilöksi, joka on kiinnostunut teknologiasta. Ja teknologiaahan "aipin" omistaminen on. Salome tekee kodin yleiskoneen virkaa, hoitaa kotia ja palvelee omistajaansa pyyteettömästi, palvelijana vailla omaa tahtoa. Se mukautuu kaikkiin Santerin vaatimuksiin, lukee ilmeitä ja eleitä aina paremmin ja oppii lisää ja parantaa suoritustaan koko ajan. Sillä on käytössään herkät aistinsa mutta myös internetin rajattomat tietovarannot, josta se löytää tietoa eri aiheista. Myös lapsenhoidosta...
Milja on tahtoihminen! Hän ryhtyy kohentamaan talodellista tilannettaan kirjautumalla kohdunvuoraajaksi ja sijaissynnyttäjäksi noita palveluita tarjoavaan verkkopalveluun. Paremmin Miljan luonne välähtää näkyviin kappaleessa, jossa hän tavattuaan kahvilassa Santerin ja Salomen pohtii miksi oikeastaan ryhtyisi kohdunvuokraajaksi. Onko Milja narsisti? Vai onko hän vain muuten parisuhteissaan pettynyt ja katkera?
Ote kirjasta:
"Miljan ajatukset palasivat Tomiin. Saatanan paska, Miljan mielessä kiehahti, kädet puristuivat nyrkeiksi. Lähti vain yhtäkkiä ilman mitään syytä, ja kehtasi syyttää erosta Miljaa. Että hän oli niin vaikea kumppani
Tomi se hankala oli, pahoitti joka asiasta mielensä, yliherkkä nyyhky. Silti piikitteli Miljaa milloin mistäkin ja perään teeskenteli, ettei ymmärtänyt miksi Milja suuttui, piti häntä kai tyhmänä. Ja vielä muka ahdistui, kun Milja halusi selvittää tilanteen pohjia myöten ja vaati sinnikkäästi vastauksia, tarvittaessa vaikka läpi yön, koska riidan päälle ei saanut antaa auringon laskea. Mutta itsepä Tomi aina aloitti eikä koskaan myöntänyt syyllisyyttään."
-------
Voiko robotti tulla tietoiseksi ja ihmisen kaltaiseksi, uteliaaksi ja itseään kehittäväksi itsenäiseksi olennoksi?
Salomelle kehittyy oma tahto. Se lähtee oma-aloitteisesti kodin ulkopuolelle ja alkaa tehdä asioita spontaanisti.
Ulkopuolisessa yhteisössä löytyy valtavasti vierastamista ja vastustusta tekoälypersoonia kohtaan. Mediassa Jonesy Meyer -niminen miljonääri toimii oman tekoälypartnerinsa kanssa rohkaisijana ja edelläkävijänä niille ihmisille, jotka haluavat parisuhteen robotin kanssa.
Kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen kuitenkin päähenkilöiden välillä muodostuu tahtojen ja tahtoihmisten taisteluksi. Siitä kirjailija kirjoittaa satiiria ihan parhaaseen ihmissuhdekomedian tyyliin! Mikä on uuden syntyvän ihmisen asema tässä oudossa vaikutuspiirissä, missä yhteen ottavat vanhat perhearvot, suhteet isään, äitiin ja siskoon sekä suhde oikean biologisen äidin ja keinoihminen Salomen välillä. Kaikilla on oma vahva tahtonsa ja mielipiteensä asiasta.
Enpä kerro enempää, jotta en pilaa loppuratkaisua kirjan lukijoilta
Anu Holopainen kysyy mielenkiintoisia kysymyksiä tässä teoksessaan.
Lukuiloa!
Viime aikoina on tullut luettua eräitä hyviä tieteiskirjoja, joissa kussakin on oma lähestymistapansa robottien tai keinoihmisten problematiikkaan. Tekoälysovelluksia esitellään netissä ihmistyön korvaajina monelle alalle. Robottiaiheisia tarinoita on kirjallisuudessa ollut jo pitkään. Sana "robotti" tulee tsekinkielestä, kertoo wikipedia:
Isaac Asimov jo 1940-luvulla omissa kirjoissaan esitti "robotiikan lait".
Tässä Anu Holopaisen kirjassakin noita sääntöjä sivutaan, esim. robotti ei saa vahingoittaa ihmistä.
Kazuo Ishiguron romaanissa lukupiirimme tutustui robottitytön kokemaan ja näkemään maailmaan robotin silmien ja mielen kuvaamana.
Kotimainen kirja, Marisha Rasi-Koskisen mestarillinen teos "Kesuura" kuvaa myös dystooppista maailmaa tietoisuuteen heräävän robotin näkemänä ja kokemana.
Hurjempi kuva maailmasta, jossa seuralaisnukkebisneksellä pyöritetään maailmaa on kotimaisen kirjailijan Tiina Taipaleen "Nukketeatteri". Siinä seuralaisnuket toimivat viihdyttäjinä maailman superrikkaiden synkissä leikeissä.
Suosittelen!
