maanantai 27. kesäkuuta 2011

Leonie Swann: Murha laitumella

http://wsoy.fi/yk/products/show/27850




Seuraavaksi käsittelemme tätä teosta 1.9.2011.


Sitä ennen vietämme runon ja viinin iltapäivää maanantaina 25.7.2011 puutarhassamme. Samalla voimme muistella Vanhan kirjallisuuden päiviä ja kuulla millaista oli Volter Kilpi -päivillä: http://www.vkkustavissa.fi/


Leonie Swannin teos "Murha laitumella" on nyt tilattu ja odotamme sen saapumista. Tässä vielä linkki kirjailijasta kertovalle sivulle:

http://en.wikipedia.org/wiki/Leonie_Swann


Kaipa se nyt sitten minunkin pitää tarttua vieroksumaani kirjallisuudenlajiin, dekkariin...no, onneksi porukassa on kokeneita, etten sanoisi paatuneita dekkaristeja, joiden kanssa voi sitten purkaa tuntojaan tuon lukemisen jälkeen...hyvää loma-aikaa kaikille.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Kati Saurula: Koiruohon kaupunki

Nyt kävi niin, että tästä kirjasta Kati Saurula: Koiruohon kaupunki tuli ajankohtaisempi, kuin kirjailija varman osasi kuvitella kirjaa kirjoittaessaan. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tuli viime keväänä 26.4.2011 kuluneeksi 25 vuotta. Neuvostoliittoa ei enää ole, on Venäjä. Thernobylin ydinvoimala kuuluu Ukrainalle ja sen hoito ja valvonta myös. Tämän päivän ydinvoimaloiden turvallisuus puhuttaa yhä: keväällä 11.3.2011 tapahtunut Japanin maanjäristys ja sen tuhot Fukushiman voimalassa ovat nostaneet ydinvoman turvallisuuden huolenaiheeksi kansainvälisesti. Jopa niin, että Fukushiman voimalan tuho miltei tyystin jätti varjoonsa mediassa sen, että maanjäristyksen nostattama tsunami surmasi yli 25 000 ihmistä Japanin rannikolla. Saksa on harkinnut uudestaan ydinvoimaloiden asemaa energian tuotannossaan ja kaikkialla maailmassa ollaan kiristämässä ydisnvoimaloiden turvallisuusvaatimuksia.

Mutta mikä oli se Tshernobylin onnettomuuden perussyy ja mitä tapahtui ihmisille, jotka sen kokivat. Miten kävi Prypjatin kaupungin, joka evakuoitiin. Ja millainen maailma on nyt, onko se turvallisempi? Samat ihmisethän tätä maailmaa asuttavat, ja ihminen on ihminen ominen polittisine, sotilaspoliittisine ja muine valtapeleineen. Tämä Kati Saurulan kirja pitää lukijaa otteessaan tehokkaasti juuri siitä syystä, että elämme maailmassa jossa tapahtuu asoita, joita emme toivo tapahtuvan asioissa, joiden luulemme olevan turvallisia. Yhteiskuntajärjestelmät vaihtuvat, eikä sekään takaa ihmisten rakentamien järjestelmien kestävyyttä.

Kirja jakaantuu kahteen erilliseen jaksoon. Alkuosa kirjaa kertoo ajasta ennen ydinvoimaonnettomuutta vuonna 1986 ja loppuosa taas keskittyy päähenkilön elämään 2000 -luvun alussa. Tällä tavoin voidaan valottaa maailman muutostä viimeisten 25 vuoden aikana ja esittää se oleellinen kysymys: missä ovat ne Prypjatin ihmiset, mitä niille tapahtui? Olemmeko oppineet mitään? Pidin lukemastani ja toivotan kirjailijalle kaikkea hyvää. Jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollisia seuravia teoksia häneltä.

Yle Areenalla kirjailijan haastattelu:
http://areena.yle.fi/video/1303974457325

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Margaret Atwood: Sokea surmaaja

Seuraava tapaaminen 20.6. ja silloin käsittelemme Margaret Atwoodin kirjaa. Lisään tänne tekstiä kunhan olen tutustunut kirjaan. Kirja on tilattu netistä, ja se saapui eilen 4. toukokuuta 2011. Illan tohinassa sen aloittaminen vielä jäi, ehkäpä jo tänään pääsen aloittamaan tuon lukemisen.

Päivitys 8.6.2011: No nyt on kirjan lukeminen lähtenyt etenemään. Alussa kirjassa hämmentää se, että kirjan luvut tapahtuvat usealla tasolla: päähenkilön ajassa 30-luvun keskivaiheilla, sitten taas hänen vanhuudessaan 90 -luvulla sekä taas fiktiivisessä kertomuksessa kertomuksen sisällä, nuorena kuolleen kirjailijasisaren tarinoimassa luomuksessa. Kirja kuitenkin selkeytyy ensimmäisten 80 sivun jälkeen ja kerronta asettuu sukukertomukseksi, missä entisajan tehtailijasuvun erään sukupolven vaiheet ja ihmissuhteet lapsuudesta vanhuuteen asettuvat 1900 -luvun elämänmuodon muutoksen taustaa vasten. Olen lukenut hieman yli puolenvälin ja kirja etenee ok.
Päivitys 11.6.2011:
No nyt sain kirjan päätökseen. Kirjailija säästää muutamia yllätyksiä kirjan lopulle. Keskustellaan näistä ja kirjasta sitten lisää lähitapaamisessa 20.6.2011.

Päivitys 9.12.2011: Kirsin kirjanurkka -blogi esittelee ja arvioi kirjan hienosti, suosittelen! 

Tässä tietoa kirjailijasta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Margaret_Atwood

Ote kirjasta The Blind Assassin:




Margared Atwood lukee kirjaa "Sokea surmaaja":
http://www.youtube.com/watch?v=cZ_rq1v_toE

-Seppo

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Haruki Murakami: Sputnik rakastettuni

Huhtikuun kotiläksynä oli Haruki Murakamin: Sputnik rakastettuni. Kirjaa ei ollut enää saatavilla kirjakaupoista eikä antikvariaateistakaan silloin kun sistä etsimme. Onneksi lähikirjastomme hyllyltä se oli saatavissa lainaksi, joten tilasin sen samantien ja saimme sen luettavaksemme melkoisen nopeasti.

En tiedä kertooko se kirjan vaikea saatavuus juuri nyt kirjan vähäisestä suosiosta vai kertooko se enemmän nykyajasta ja kirjan lyhyestä elinkaaresta kirjamarkkinoilla. Voi olla että jälkimmäisestä, mitä pidän valitettavana.Ehkä tämänlainen kerronta ei ole sellaista, mitä ostetaan koteihin, onneksi sitä kuitenkin löytyy kirjastoista ja onneksi sellaistakin suomennetaan meille lukijoille.

Kirja oli miellyttävä lukukokemus. Odotin japanilaisuutta ja jotain itämaista asennetta tai filosofiaa mutta sainkin luettavakseni jotakin, minkä tunnistin perin länsimaiseksi ja oikeastaan kosmopoliittiseksi. Juuri maaliskuussa tiedotusvälineissä ollut Japanin tsunami ja Fukushiman ydinvoimala innoittivat meidät tutustumaan japanilaiseen kertomakirjallisuuteen ja japanilaisuuteen. Siksi valitsimme edellisessä lukupiirin istunnossa maaliskuussa internetin www-sivuja selaamalla itsellemme ennestään tuntemattoman kirjailijan ja kirjan. Mutta kuten sanoin, en tunnistanut tyypillistä japanilaisuutta kirjassa. Kirjassa viitataan paljon länsimaisiin taiteisiin, mm. Mozartin musiikkiin. Se, mihin kirjassa ei viitata paljoa on elokuvat ja radio. Ainakaan päähenkilöt eivät vietä aikaansa näitä informaatiokanavia kuunnelllen ja seuraillen, vaikka muuten nykyaika ja nykyajan kommunikaatio Internetin avulla ja kirjoittaminen tietokoneella ovat esillä kirjan tekstissä.

Kirjaa ja kirjailijan tyyliä on verrattu Italo Calvinon kirjoituksiin. Olen lukenut Italo Calvinon kirjoja nuorena, mutta en myöskään vertaisi Murakamia Calvinoon, heillä on kummallakin tyystin omanlaisensa kertojan ääni. Kirja "Sputnik rakastettuni" on rakkauskertomus, mystinen sellainen ja se antaa lukijan melikuvitukselle tilaa. Kirja vie meidät paikkohin ja tunnelmiin jotka ovat nykyajassa liikennevälineineen, mutta myös taas ihmisuhteiden tasolla toki ajattomaan - onhan ihmisten kiintymys toisiinsa ja toisltaan saamansa vastakaiku niitä perimmäisiä ikuisuusaiheita kertomakirjallisuudessa, elokuvissa ja tarinoissa.

No, kirja on innoittanut tutustumaan lisää, toinen Murakamin teos odottaa tuossa pöydällä, sillä on jännittävä nimi: "Suuri lammasseikkailu". Tästä on hyvä jatkaa!