Huhtikuun kotiläksynä oli
Haruki Murakamin: Sputnik rakastettuni.
Kirjaa ei ollut enää saatavilla kirjakaupoista eikä antikvariaateistakaan silloin kun sistä etsimme. Onneksi lähikirjastomme hyllyltä se oli saatavissa lainaksi, joten tilasin sen samantien ja saimme sen luettavaksemme melkoisen nopeasti.
En tiedä kertooko se kirjan vaikea saatavuus juuri nyt kirjan vähäisestä suosiosta vai kertooko se enemmän nykyajasta ja kirjan lyhyestä elinkaaresta kirjamarkkinoilla. Voi olla että jälkimmäisestä, mitä pidän valitettavana.Ehkä tämänlainen kerronta ei ole sellaista, mitä ostetaan koteihin, onneksi sitä kuitenkin löytyy kirjastoista ja onneksi sellaistakin suomennetaan meille lukijoille.
Kirja oli miellyttävä lukukokemus. Odotin japanilaisuutta ja jotain itämaista asennetta tai filosofiaa mutta sainkin luettavakseni jotakin, minkä tunnistin perin länsimaiseksi ja oikeastaan kosmopoliittiseksi. Juuri maaliskuussa tiedotusvälineissä ollut Japanin tsunami ja Fukushiman ydinvoimala innoittivat meidät tutustumaan japanilaiseen kertomakirjallisuuteen ja japanilaisuuteen. Siksi valitsimme edellisessä lukupiirin istunnossa maaliskuussa internetin www-sivuja selaamalla itsellemme ennestään tuntemattoman kirjailijan ja kirjan. Mutta kuten sanoin, en tunnistanut tyypillistä japanilaisuutta kirjassa. Kirjassa viitataan paljon länsimaisiin taiteisiin, mm. Mozartin musiikkiin. Se, mihin kirjassa ei viitata paljoa on elokuvat ja radio. Ainakaan päähenkilöt eivät vietä aikaansa näitä informaatiokanavia kuunnelllen ja seuraillen, vaikka muuten nykyaika ja nykyajan kommunikaatio Internetin avulla ja kirjoittaminen tietokoneella ovat esillä kirjan tekstissä.
Kirjaa ja kirjailijan tyyliä on verrattu
Italo Calvinon kirjoituksiin. Olen lukenut Italo Calvinon kirjoja nuorena, mutta en myöskään vertaisi Murakamia Calvinoon, heillä on kummallakin tyystin omanlaisensa kertojan ääni. Kirja "Sputnik rakastettuni" on rakkauskertomus, mystinen sellainen ja se antaa lukijan melikuvitukselle tilaa. Kirja vie meidät paikkohin ja tunnelmiin jotka ovat nykyajassa liikennevälineineen, mutta myös taas ihmisuhteiden tasolla toki ajattomaan - onhan ihmisten kiintymys toisiinsa ja toisltaan saamansa vastakaiku niitä perimmäisiä ikuisuusaiheita kertomakirjallisuudessa, elokuvissa ja tarinoissa.
No, kirja on innoittanut tutustumaan lisää, toinen Murakamin teos odottaa tuossa pöydällä, sillä on jännittävä nimi: "Suuri lammasseikkailu". Tästä on hyvä jatkaa!
