Romaani
Keräyspisteeltä pelastin tämän kirjan, jonka ajattelin lukea nostalgian nälkään. Ajatuksissani lukemisesta muodostui hyppy menneeseen Suomeen vuoteen 1970.
Aulikki Oksanen on monipuolinen taiteilija, joka on kirjoittanut runoja, novelleja, romaaneja ja näytellyt elokuvissa ja teatterissa. Hän on myös tehnyt sarjakuvia ja toiminut kuvataiteilijana. Hänen lauluteksteistään on tullut eräitä klassikoita mm Kaj Chydeniuksen säveltämänä.
Tartuin kirjaan hieman epäileväisin odotuksin, koska olin edellisenä päivänä lukenut Antti Heikkisen satiirin "Maaseudun tulevaisuus". Pääsisinkö enää 1970-luvun tunnelmaan ja YYA-Suomen sielunmaisemiin, joita Aulikki Oksasen kirjassa varmaan olisi. Kirjan alku oli kuin olisi katsonut 1960-luvun kotimaista elokuvaa, yhteiskunnallista varovaista kerrontaa, jossa miehen ja naisen rooleja korostetaan asenteilla, jotka lienevät jo jääneet historiaan.
Pankkineitinä töissä oleva Irene on tuonut kotiinsa miehen yöksi ja nukkumista teeskentelevä poika Mika (Miksu) kannetaan yksiön keittiöön, jotta aikuinen pariskunta pääsisi viettämään öistä lemmenhetkeä. No, eihän se mikään romanttinen lemmenhetki olekaan, mies kohtelee naista tylysti ja nainen keskittyy vain varomaan, että lapsi ei herää. Romantiikka loistaa poissaolollaan. Niinhän se taisi tehdä tuon ajan mieskertojienkin kirjoissa pääosin, esimerkiksi Hannu Salama tai Jussi Kylätasku tulee mieleen.
Kirja kuitenkin muuttuu tyyliltään melkein lyyriseksi kerronnaksi, kun noin sivulla 65 alkaa Irenen ja Miksun oloa maaseudulla kuvaava jakso, missä maaseudun ihmiset kohtaavat kaupungista lomalle tulleen Taunon. Tauno on kutsunut mokilleen viikoksi Irenen, joka tuo mukanaan poikansa, josta Tauno ei tiedä mitään.
Maaseudun ihmiset esitellään ja maaseudun ja kaupungin elinkeinojen murros näkyy siinä, miten maalla asuvat vanhukset ja sinne jääneet nuoret.
Irene haluaisi löytää miehen, joka turvaisi hänen elämänsä. Hän käy huvittelemassa ravintoloissa ja kadehtii paremmin elämässä menestynyttä siskoaan.
Ravintolassa Irene kohtaa Eilan, joka on vanhempaa sukupolvea, työläisnainen, jolla ei ole enää kiirettä naimisiin. Hänen elämäntarinansa on järkyttävää luettavaa. Uusia henkilöitä liittyy tarinaan ja kirjan lopun järkyttävät tapahtumat yllättävät.
Kirja toimii dokumenttina vuoden 1970 suomalaisesta sielunmaisemasta. Moni ajatus ja aate tuolta ajalta on vanhentunut ja jäänyt historiaan ja oudoksumme ehkä sitä näin vuonna 2023 Nato-Suomessa. Naisten asema on toinen kuin tuolloin. Maaseutu on toisenlaista kuin tuolloin, samoin poliittinen elämä ja ilmapiiri. Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa ja Venäjä syntyi ja muuttui Putinin diktatuuriksi 2000-luvun alussa ja aggressiiviseksi sotavaltioksi 2022. Sitä ei voitu tietää tuolloin, kun jotkut epäröivät tuomita Neuvostoliiton tankkien vyörymistä Tsekkoslovakiaan 1968.
Kirjailija elää ajassaan. Ja kirjoittaa siitä miten asiat kokee.
Lukuiloa!
Linkki Ylen sivuille, Ammattina kirjailija: Aulikki Oksanen https://areena.yle.fi/1-2092699
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti