Tässä esikoisteoksessaan kirjailijalla on päähenkilönä nuori nainen Elina, joka on rikki henkisesti. Hän on nuorena jo sairastunut alkoholismiin ja kirja alkaa 25 -vuotiaan Elinan kännitoilailuilla. Hän uskottelee kavereilleen olevansa taiteilija ja koittaa päteä baaritutuilleen. Häneltä ovat alkoholin takia jääneet kesken filosofian opinnot yliopistossa. Lapsuuden maalaismuistojen innoittamana hän koittaa kuitenkin irtautua ryyppyporukasta ja hakeutuu opiskelemaan maatalousoppilaitokseen Osaraan Ikaalisiin.
Ryhtiliike onnistuu ja hän kouluttautuu maatalousammattiin. Hän pääsee töihin kartanoon, joka on samalla karja- ja sikatila. Tilaa omistaa nuori Tuomas, sukupolvenvaihdos on tehty, mutta vanhaisäntä Ove ei päästä irti tilan töiden ohjailusta ja tekee piikana toimivan Elinan ja isäntänä ensiaskeleita ottavan Tuomaksen elämän hankalaksi.
Itselleni tuo maaseutuolojen kuvaus oli kirjassa pätevän oloista. Kartanon karjanhoitotyön kuvailu toi minut mummolamuistoista 1960-70 -luvulta "nykyaikaan", 2000 -luvun alkuun. Omat muistot maaseudusta ovat mummolani pientilalta, missä oli vain kolme-neljä lehmää. Kirjassa kuvatun kaltaisen suurtilan karjan hoito on koneellisena jotain ihan muuta. Mutta kirjassa kuvatut lehmän ja navetan hajut ja lehmien olojen parantamiseen tähtäävä toiminta kyllä nostavat tunteet pintaan lukijalla. Arkinen työ ja sen kuvaus viehättää. Työpaikan myrkyllisyys ja vanhanisännän otteet ja kuri sekä työntekijää että viattomia eläimiä kohtaan ovat kylmäävää luettavaa.
En ole lukenut aiemmin naisen alkoholismista noin realistista kuvausta kuin tässä kirjassa. Se, miten viina tai olut vie, miten addiktio ohjaa ihmisen toimintaa, on kuvattu arkisen raadollisesti ja kaunistelematta. Kirjassa ei mielestäni liikaa psykologisoida alkoholistia eikä osoitella sormella, mitkä ne syyt alkoholismiin ovat ja hyvä niin. Mutta toivoa löytyy myös, Elina pystyy pysymään raittiina kartanolla työskentelynsä ajan. Kirjassa on toiveikas loppu, ihminen pystyy muuttumaan ja pääsemään toteuttamaan unelmiaan, mutta tie ei ole helppo. Sankaritarina tämä on, loppujen lopuksi.
Kirjan tapahtumapaikat Tampereella on helppo kuvitella mielessään siellä itsekin asuneena.
Kirjailijan haastattelu Piika -teoksen tiimoilta löytyy Kirjakävelyllä -podcastista (28 minuuttia):
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti