Esikoisteoksessaan Pölynimurikauppias kirjailija/toimittaja Sari Pöyliö ravistelee rajusti äitimyyttejä ja äitien, isoäitien ja tytärten suhteita. Osansa saavat kyllä myös isät ja vävytkin, tosin pienemmän osan eikä tarinoissa juurikaan esiinny poikia.
Alaotsikkona teoksella on "... ja muita äitien erehdyksiä". Kirjaa lukee kuin Rosa Liksomin novelleja ilman mäenkieltä tai Hesan slangia. Toisaalta mieleen tulee tarinoiden hurjuudesta myös Roald Dahl absurdeine kertomuksineen. Tai Matti Ijäksen elokuvat. Tarinoiden äidit ja tyttäret eivät ole mitään hiljaisia hissukoita vaan rajuja ja eloisia anarkistisia hahmoja. (Lisäys: Matti Ijäs on tehnyt Pölynimurikauppias -novellikokoelmasta kuunnelmia Yleisradioon, luin juuri hakiessani tietoa kirjailijasta nettisivuilta.)
Tarinoiden absurdi huumori viehättää. Viimeisessä novellissa kootaan tarinat yhteen surrealisisessa sairaala/kuolema/terapia -tarinassa, jossa aiempien tarinoiden hahmot kommentoivat elämäänsä ja elämöimistään. Tyylilajissa on jotakin Italo Calvinon tapaista. Hykerryttävä kirja, jos tykkää päästää ajatukset vapaaksi kirjailijan tarjoamaan karnevaaliin. Kehdosta hautaan ja takaisin.
Lukuiloa!
Seura-lehdessä juttu kirjailijasta:
https://seura.fi/ilmiot/tarinat/kirjailija-sari-poylio-koki-olevansa-turvassa-mummolass/
https://seura.fi/ilmiot/tarinat/kirjailija-sari-poylio-koki-olevansa-turvassa-mummolass/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti