Johanna Sinisalo on kirjoittanut jälleen loistavan teoksen. Se sopii jännityksen ystäville ja scifi-tarinoiden ystäville, mutta on silti jalat maassa ja ihmisten arkikokemuksia lähellä. Tarina sisältää sellaisia elementtejä, jotka lukijana tunnistan mainiosti omastakin elämästäni. Mutta mukaan on otettu ripaus taruja ja mystiikkaa ja luotu kertomus, joka vie mennessään. Tämä kirja on jälleen sellainen, jota ei malta laskea käsistään.
Kirjan alkuluku on kuin historiallisen romaanin pastissi, kuin silmänisku Mika Waltarin tarinoille. Kielenkäyttö ja tarinankerronta on herkullista. Ihmiskuvaus ja muinaisen maailman yhteisöjen hierarkiat orjista aina käsityöläisiin ja kauppiaisiin tulevat tutuksi. Aramealaisen Joonan seikkailut saavat uuden tulkinnan. Jospa tapahtuikin, mitä kirjailija kuvaa... sillä se voisi merkitä todella mielenkiintoisia asioita. Näin asioiden kertominen spekulatiivisessa fiktiossa menee. Lukija ymmärtäköön. Kirjailija luo maailman, virittää säännöt ja noudattaa niitä - tarpeen mukaan!
Muinaismaailmasta hypätään seuraavaksi nykyaikaan. Säätieteilijä Leena saa helsinkiläisen työnantajayrityksen henkilökunnan kanssa kutsun kokoukseen. Siellä ilmoitetaan uusista yritysjärjestelyistä, joiden päätteeksi olemassa oleva henkilökunta aiotaan irtisanoa. Kaikille tarjotaan eropakettia, mikä ei ole kovin ruusuinen kädenpuristus erotetuille. Eropaketti on vain neljän kuukauden palkka. No, sehän johtaa akateemiseen työttömyyteen ja aktiivimallin kurjuuteen. Leena saa päähänsä lähteä työpaikkarakkauden kanssa seikkailemaan etelän aurinkorannoille erorahojen turvin. Mutta erorahat kuluvat nopeaan ja uuden työn syrjään pitäisi päästä. Aktiivimallin kurittamana Leena ottaa vastaan palkattoman työharjoittelupaikan yrityksestä, joka kehittää sään ennustamiseen pohjautuvia tuotteita eri aloille. Tämä hänen on tehtävä, että ei menetä peruspäivärahaa, jolla hän koittaa elää kitkutella päivästä toiseen.
Leena ei aio jäädä lopuksi ikää akateemiseen prekariaattiin vaan miettii pääsyä vakinaiseen toimeen. Hänellä on lapsi, 6-vuotias tytär Leia huollettavanaan. Ja hänellä on salaisuus, jonka avulla hän voisi toteuttaa pääsyn pois kurjuudesta.
Leena pitää nimimerkillä "Säätyttö" blogia, jossa on syvällisempää pohdintaa säästä, ihmisestä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Kultajyviä lukijalle nuo rauhaisat blogitekstit tarinan jännityksen kiristyessä.
Enpä kerro enempää, ukkoshuilu vie mennessään. Kirjassa on taivasta tarkkaileville loistavaa tekstiä. Tähtitieteen harrastajana oli myös mukava lukea tekstiä. Ja erityisen antoista oli palata Tampereen maisemiin, Tammelantorin tienoille, jossa itsekin olen viettänyt parikymmentä ensimmäistä elinvuottani.
Johanna Sinisalo on mestari keksimään jännittäviä tarinoita, joissa törmäytetään arki johonkin mystiseen. Hän luo maailmoita, joissa vain vähän muutetaan nykymaailman sääntöjä ja luodaan omia lainalaisuuksia. Noista sitten punotaan tarinoita, joissa on perinteisten jännärien tapaan salajuonia ja petoksia vainoharhaksi ja kauhuksi asti, mystiikkaa mausteeksi ja rakkautta ja huolenpitoa ja lämpöä myös. Hieno kirja lukukevään 2024 aluksi.
Suosittelen!
Lukuiloa!
Tähtivaeltaja-blogissa on Toni Jermanin arvio tästä kirjasta. Tuohon arvioon on helppo yhtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti