Fritiof Nilsson Piraten (1895-1972) oli ruotsalainen humoristi, joka kirjoitti vuonna 1933 teoksen Bock i örtagård. Tämä suomennettiin 2007. Suomentajat Päivi Lindroos, Anni Paavola, Anna Skogster, Sari Suuronen ja Heli Vauhkola ovat tehneet kulttuuriteon.
Tarina on hulvaton kertomus patruuna Jon Espingistä, joka lyö rikkaiden isäntien kanssa vetoa, että hän pääsee kotikylänsä kirkkoväärtiksi. Hänellä ei ole aavistusrakaan, mitä se merkitsee, mutta se kuulostaa hienolta. Esping on lukutaidoton öykkäri, laskemaan hän on kuitenkin oppinut lähinnä kortinpeluulla ja pienillä osto- ja myyntihommillaan. Hän on kerännyt mittavan omaisuuden ja haluaa olla arvostettu.
Ja se kirkkoväärtin viran saaminen onnistuu sattumien oikusta. Enää pitäisi selvittää mitä kirkkoväärti tekee!
Tarina etenee melkoiseksi komiikaksi, nousukasmaisen öykkärin "auttaessa" jumalanpalveluksessa ja kolehdinkeruussa. Siitä on nöyryys ja vaatimattomuus kaukana. Entä kun alustalaistensa, susipareina elävien torppareiden ja heidän lastensa nimet pitäisi saada kirkonkirjoihin ja synnissä eläminen loppumaan kylässä.
Melkoisten kommellusten kautta päästään suureellisiin häihin, missä ei puutetta ja kurjuutta tunneta ja olut ja viini virtaa ja musiikki raikaa. Kunnialaukauksista puhumattakaan.
Varsinainen hyvän tuulen romaani on siis kyseessä. Kirjan koomiset ja rehevästi kuvatut henkilöhahmot ovat hulvattomia karikatyyrejä. Tapahtumat paisuvat melkoiseksi riemusaatoksi. Kirja tarjoaa monet hymyt ja raikkaat naurut lukijalleen. Löysin tämän kirjaston poistohyllystä ja pelastin luettavakseni. Kirjailija oli minulle ennestään tuntematon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti