Esko Luostarinen: Eikä ole hautani täällä

Omaelämäkerta

Kierrätyspisteellä käsiini osui mielenkiintoinen siisti kirja. Esko Luostarinen kertoo siinä järkyttävän elämäntarinansa. Hän syntyi Itä-Suomessa 1924 ja joutui jo nuorena mukaan Suomen sotaponnistuksiin. Hän auttoi evakuoimaan kotiseutujaan talvisodan jälkeen. Jatkosotaan hän joutui 18-vuotiaana ja jäi sotavangiksi 19-vuotiaana.

Kirjassa hän kertoo erittäin eloisasti sotakokemuksistaan ja raskaista ja kauheista ajoista nuovostoliittolaisten sotavankina, nälän vilun ja tautien runtelemana.

Kotiinpaluu sotavankeudesta oli vuosien kestämien tautien parantelua ja kuntoutumista.

Kirjassa käydään sotavuosien jälkeen myös Luostarisen siviilielämää ja työmaita läpi. Huikea katsaus Suomen sotien jälkeiseen nousukauteen.

Kirja on kirjoitettu vuonna 2000 Fuengirolassa. Kirjailija kuoli 2003.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tehnyt tämänkin kirjan sanoman tärkeäksi. 

Richard Wrangham: Tulella kypsennetty - miten keittotaito teki meistä ihmisiä

Tietokirja

Kierrätyspisteeltä löytyi tietokirja, joka aiheensa puolesta kiinnostaa. Wrangham esittää teorian, että kypsennetty ravinto on ollut syynä siihen, että meistä on tullut ihmisiä. 

Ihmisillä on monia ominaisuuksia, jotka eroavat eläinten ja jopa ihmisapinoiden vastaavista. Pääasiassa eläimen ravinnosta saama energiatase on erilainen verrattuna ihmisen energiataseeseen. Jos ajatellaan juureksia tai hedelmiä tai lihaa, raakana suoraan luonnosta niistä ei saada metsästäjä-keräilijä ihmiselle riittävästi energiaa, jotta mahdollistuisi ihmisen aivojen kasvu ja lisääntyminen. Kypsennetty ravinto, tulella kuumennettu ja pehmennyt sen sijaan on riittävän hyvin ruumiillemme sopivaa ja takaa riittävän energian saannin.

Kirjassa kerrotaan, miten ihmisen ruumis ja ihmisyhteisöt ovat hyötyneet tulesta ja miten kypsennetty ruoka on muokannut meitä parin viimeisen vuosimiljoonan aikana.

Kirjan varsinainen 'teoriaosa" argumentointeineen on 150 sivun mittainen. Kirjan  lopussa on teorian tueksi paljon lähdeviittauksia ja selityksia ja hakemisto. Kaikkiaan kirjassa on 223 sivua.

Kirja on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä puheenvuoro kiinnostavasta aiheesta. Ihmisen evoluutiosta on kirjoitettu paljon, mutta tässä esitetyt tiedot avasivat ainakin itselleni uutta näkökulmaa asiaan.

Suosittelen

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Richard_Wrangham

Joël Egloff: Edmond Ganglion ja poika

Pienoisromaani/hirtehishuumori

Kirjailija on minulle ennestään tuntematon. Hänen romaaninsa ei ole koolla pilattu, se on nopeaa luettavaa.

Kirjailija on tehnyt elokuvakäsikirjoituksia ja muutaman romaanin. Tässä kirjassa tarinan kerronta on viitteellistä, yksityiskohdilla ei mässäillä, vaan lukija saa kuvitella tarinan ja maiseman aukkopaikat mielessään.

Edmond Ganglion pitää hautaustoimistoa pienessä kuihtuvassa kylässä. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että bisnes ei oikein suju, kun haudattavia tulee todella harvoin. Tämä ajatus kirjan ensi sivuilta asti luo surumielistä tunnelmaa, joka jatkuu koko kirjan ajan. Hautaustoimistossa on töissä kaksi työntekijää omistajan lisäksi. Kylässä on pieni kapakka, jossa omistaja myy kotipolttoista luumuviinaa, parempia viini- tms juomalaatuja on turja kysellä. 

Sitten tulee asiakas hautaustoimistoon, eräs herra on kuollut. Sukulaiset järjestävät hautajaiset siunaustilaisuuksineen ja pitoineen, minkä jälkeen vainaja pitää kuljettaa arkussa hautausmaalle. Silloin kaikki alkaa mennä pieleen. 

Koko kirja on kuin yhtä pitkitettyä makaaberia vitsiä. Se joko naurattaa tai itkettää. 

Minulle se ei tehnyt kumpaakaan, väkisin kerrottu vitsi ei sitä tee ja tämä tarina sopisi ehkä vieläkin enemmän rajaten ja tekstiä tiivistäen jonkun standup -koomikon suuhun. No, nämä ovat mietteeni kirjan luettuani, mielipiteeni ovat omiani!

Kirjailijasta wikipediassa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Jo%C3%ABl_Egloff

Jeff Matthews: Halality

Romaani

Huumesekoilua ja viina- ja krapulatoikkarointia ja tolkutonta jengiväkivaltaa täynnä on tämä Jeff Matthewsin nuorisokuvaus tanskalaisesta kaupunkielämästä 2000-luvun alusta.

Löysin kirjan kierrätyshyllystä ja kirjan vähäinen sivumäärä ja takakannen esittely houkutteli lukemaan kirjan.

Kirja koostuu ajatuksenvirrasta ja tekstiviestin kaltaista tekstipätkistä ja päähenkilö Phoenisin havainnoista ja aistimuksista. Viinan, kusen, paskan ja kaikkien eritteiden hajut, etniset mausteet ja macdonaldsien rasvanhaju sekä huumeet ja seksi, väkivalta ja mustasukkaisuus kuvaavat kirjan maailmaa. Päähenkilö on kyyninen paskapää, joka tekee inhottavia temppuja ex-tyttöystävälleen ja suree muslimijengin pomon satunnaisesti teurastamaa kaveriaan. 

Kirjassa on uusnatseja ja maahanmuuttajia törmäyskurssilla. Kirjailija ei ota kantaa poliittisesti Tanskan siirtolaisongelmaan, hän tekee sen kertomuksen henkilöiden ajatusten kautta. Kirjaa on masentavaa ja inhottavaa lukea. Onneksi se ei ole liian pitkä. 

https://anunihmeellisetmatkat.wordpress.com/tag/jeff-matthews/

Fritiof Nilsson Piraten: Pukki yrttitarhassa

Romaani/satiiri/huumori

Fritiof Nilsson Piraten (1895-1972) oli ruotsalainen humoristi, joka kirjoitti vuonna 1933 teoksen Bock i örtagård. Tämä suomennettiin 2007.  Suomentajat Päivi Lindroos, Anni Paavola, Anna Skogster, Sari Suuronen ja Heli Vauhkola ovat tehneet kulttuuriteon.

Tarina on hulvaton kertomus patruuna Jon Espingistä, joka lyö rikkaiden isäntien kanssa vetoa, että hän pääsee kotikylänsä kirkkoväärtiksi. Hänellä ei ole aavistusrakaan, mitä se merkitsee, mutta se kuulostaa hienolta. Esping on lukutaidoton öykkäri, laskemaan hän on kuitenkin oppinut lähinnä kortinpeluulla ja pienillä osto- ja myyntihommillaan. Hän on kerännyt mittavan omaisuuden ja haluaa olla arvostettu.

Ja se kirkkoväärtin viran saaminen onnistuu sattumien oikusta. Enää pitäisi selvittää mitä kirkkoväärti tekee!

Tarina etenee melkoiseksi komiikaksi, nousukasmaisen öykkärin "auttaessa" jumalanpalveluksessa ja kolehdinkeruussa. Siitä on nöyryys ja vaatimattomuus kaukana. Entä kun alustalaistensa, susipareina elävien torppareiden ja heidän lastensa nimet pitäisi saada kirkonkirjoihin ja synnissä eläminen loppumaan kylässä.

Melkoisten kommellusten kautta päästään suureellisiin häihin, missä ei puutetta ja kurjuutta tunneta ja olut ja viini virtaa ja musiikki raikaa. Kunnialaukauksista puhumattakaan.

Varsinainen hyvän tuulen romaani on siis kyseessä. Kirjan koomiset ja rehevästi kuvatut henkilöhahmot ovat hulvattomia karikatyyrejä. Tapahtumat paisuvat melkoiseksi riemusaatoksi. Kirja tarjoaa monet hymyt ja raikkaat naurut lukijalleen. Löysin tämän kirjaston poistohyllystä ja pelastin luettavakseni. Kirjailija oli minulle ennestään tuntematon.

Lukuilloa
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Fritiof_Nilsson_Piraten

Britt Karin Larsen: Finnskogen -kiven kiilto

Romaani

Finnskogen -sarjan kolmas osa syventää saagaa. Suomalaismetsien elämä laajenee suuremmaksi kertomukseksi ihmisten asutuksesta ja uudisasutuksesta. Haaveet paremmasta elämästä ajavat erään äidin ja pojan Amerikkaan. 

Pelimanni, joka hurmasi äidin ja tyttären suomalaismetsissä elää juopotellen Christianiassa. 

Taneli palaa vankilasta Linan luo. Lapset kasvavat ja tarttuvat talojen ja pirttien töihin. 

Isojen talojen isännät eivät koe onnea elämässään, eivät osaa kohdella puolisoitaan ja se johtaa melkoisiin muutoksiin. Pappi löytää uusia puolia itsestään ystävänsä ja opiskelukaverinsa seurassa.

Kertomus etenee lyhyinä kuvaelmina valottaen kirjan henkilöiden näkökulmia tapahtumiin. Elämä on kuin kaleidoskooppi, valoja ja varjoja ja värejä täynnä.

Hengästyttävän hienoa luettavaa.

Lukuiloa!

Britt Karin Larsen: Finnskogen - Taivaankarhun metsä

Romaani

Norjalaisen Britt Karin Larsenin kirjasarja Ruotsin ja Norjan metsäsuomalaista jatkuu. Tämä "Taivaankarhun metsä" on seitsenosaisen sarjan toinen teos.

Tuolla eräs arvio kirjasta:

https://kirjailujakirjablogi.blogspot.com/2022/06/britt-karin-larsen-finnskogen-1-2l.html?m=1

Jotenkin taas kirjan maailmaan uppoutuu kokonaan, se on melko immersiivinen kokemus. Kirjailijan taito kuljettaa lukijaa vieraaseen aikaan ja ympäristöön ihastuttaa. 1800-luvun metsäsuomalaisten elämä liikuttaa lukijaa. Uskomusten ja kansanviisauden avulla omaa opittua selviytymistaitoaan harjoittaen kansa elää arkeaan savupirteissään. Isommissa kartanoissa ja tuvissa ja kylissä oleva kansa elää maanviljelyksellä. Kylän ruukille tarvitaan hiiltä. Sitä saadaan miilunpolttajilta. Kaupungissa Christianiasss taas on monia porvarisammatteja. Vanhat ja nuoret ihmiset kuvataan värikkäinä ja elävinä. Kaiken yllä on ihmisyyden henki. Armo ja anteeksianto ja toisten kunnioittaminen nousevat suurimmiksi hyveiksi, kun Taneli kärsii tuomiotaan vankilassa ja puoliso  Lina lapsineen odottaa häntä kotiin.

Lukuiloa!

Roy Jacobsen: Näkymättömät

Romaani

Mielenkiintoinen kertomus elämästä Norjan rannikon pienellä saarella 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 

Barrøyn perhe elää elämäänsä pienellä saarellaan Norjan rannikolla. Elämä on niukkaa, saari on kilometrin pitkä ja puoli kilometriä leveä. Talossa asuu äiti Maria ja isä Hans, sekä Hansin isä Martin ja sisar Barbro. Marialla ja Hansilla on tytär Ingrid, jonka kasvukertomuksena luin tätä kirjaa. karjasuojassa on muutama lammas ja kolme lehmää. Elantoa saadaan perunamaalta ja kalastuksesta. Isä Hans viettää kolme-neljä kuukautta talvesta Lofooteilla kalastamassa veljensä kalastusaluksella.

Kertomuksen alussa Ingrid on vielä pieni tyttö, mutta parisataasivuisen kirjan aikana hänestä tulee rippikoulun käynyt nuori nainen, joka joutuu ottamaan vastuuta perheestään kuin aikuinen. 

Tarinankerronta on niukkaeleistä, mutta tarina on rikas ja henkilöt on kuvattu erittäin hienosti. Luonnonvoimat saarella ja toimeentulon niukkuus ja jatkuva kamppailu sykähdyttävät. Ingrid haluaisi päästä pois saarelta huomattuaan koulussa ja rippikoulussa, että maailmassa voi olla hauskaa, josta hän on jäänyt osattomaksi saarellaan, jossa asuu vain hänen oma perheensä. Mutta rikkaaseen kalatehtaan perheeseen lastenhoitajaksi ja kotiavuksi pääseminen tuokin vain lisää vastuuta elämään, tavalla, jota ei voinut ottaa huomioon.

Elämä ja kuolema saarella, koko elämän kiertokulku vuodesta toiseen ja lapsuudesta aikuisuuteen on tämän kirjan ja kertomuksen suolaa. Merilevän ja merituulen makuista suolaa sanoisin. Lukeminen on kuin laskeutumista toiseen maailmaan, jonka kuvaamisesta taitava kertoja pitää huolen vähäeleisesti mutta lämpimin äänenpainoin.

Lukuiloa!

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/nakymattomat/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Roy_Jacobsen

Iain M. Banks: Pelaaja

Romaani/scifi

Iain M. Banks oli tuottelias scifi-kirjailija. Hän kertoo monissa scifi-kirjoissaan avaruuteen sijoittuvasta koneiden ja tekoälyjen ja ihmisten ja humanoidien kansoittamasta Linnunradasta. Linnunrataa hallinnoi Kulttuuri, joka koostuu ihmisyhteisöistä ja tekoälyistä ja niiden ohjailemista avaruusaluksista. Kulttuurin tehtävänä on luoda sopusointua eri kolonisaatioiden välille etupäässä rauhanomaisin keinoin.

Pelaaja-romaanissa Gurgeh on poikkeusyksilö, taitava pelaaja, joka hallitsee valtavia määriä eri pelejä. Hänellä on tarve voittaa peli kuin peli, mutta ilman vilppiä. Kunnes näyttämölle astuu nuori ja taitava pelaaja, joka voisi kukistaa hänet tutussa pelissä taidollaan. Tämä johtaa tapahtumasarjaan, jonka jälkeen Gurgeh kuljetetaan Kulttuurin avaruusaluksella Eä -planeettakunnalle Linnunradan lähellä sijaitsevalle pienelle galaksille nimeltä Pilvi. 

Planeettaa hallitseva kolmineuvoinen asutus on rakentanut vuosisatojen tai tuhansien aikana Azad-nimisen pelin, joka määrää asukkaiden aseman heidän yhteiskunnassaan. Pelaaja Gurgeh joutuu mukaan peliin, joka tulee määrittämään planeettakuntaa hallinnoivan Imperiumin tulevaisuuden.

Paljastuu, että planeetan hallintomuoto perustuu järjestelmälliselle sorrolle ja korruptiolle. Planeetan asukkaat ja heidän yhteiskuntansa raadollisuus esitellään puistattavan hyytävässä jaksossa, jossa Gurgehin robottiapulainen vie hänet laitakaupungille ennen ratkaisevia pelin otteluita.

Mikä on Kulttuurin tarkoitus kaiken tämän pelaamisen takana? Kuinka käy pelaajan yhä vaikeammiksi käyvien vastustajien astuessa mukaan peliin? 

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Iain_Banks

https://taikakirjaimet.blogspot.com/2011/12/iain-m-banks-pelaaja.html?m=1

Iain M. Banks kirjoittaa huimia seikkailutarinoita 10 000 vuotta vanhasta linnunradan sivilisaatiosta, jossa valtavilla kymmenien klometrein mittaisilla suurjärjestelmäaluksilla on Mieli, eräänlainen tekoäly, osa rauhanomaisen Kulttuurin valtarakennetta. Alusten nimet on keksitty kieli poskessa ja lukijalla on hetkittäin hyvinkin hauskaa niitä ihmetellessään.

Tarinat ovat silti moraalisia ja niissä on filosofista pohdintaa keveässä muodossa kyllin, jotta lukeminen ei ole pelkkää kevyttä ajanvietettä.

Aiemmin olen lukenut kirjailijalta teokset

• Aseiden käyttö
• Muista Flebasta
• Pintakuvio

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

Romaani/jännitys/spekulatiivinen fiktio

Johanna Sinisalo on kirjoittanut jälleen loistavan teoksen. Se sopii jännityksen ystäville ja scifi-tarinoiden ystäville, mutta on silti jalat maassa ja ihmisten arkikokemuksia lähellä. Tarina sisältää sellaisia elementtejä, jotka lukijana tunnistan mainiosti omastakin elämästäni. Mutta mukaan on otettu ripaus taruja ja mystiikkaa ja luotu kertomus, joka vie mennessään. Tämä kirja on jälleen sellainen, jota ei malta laskea käsistään.

Kirjan alkuluku on kuin historiallisen romaanin pastissi, kuin silmänisku Mika Waltarin tarinoille. Kielenkäyttö ja tarinankerronta on herkullista. Ihmiskuvaus ja muinaisen maailman yhteisöjen hierarkiat orjista aina käsityöläisiin ja kauppiaisiin tulevat tutuksi. Aramealaisen Joonan seikkailut  saavat uuden tulkinnan. Jospa tapahtuikin, mitä kirjailija kuvaa... sillä se voisi merkitä todella mielenkiintoisia asioita. Näin asioiden kertominen spekulatiivisessa fiktiossa menee. Lukija ymmärtäköön. Kirjailija luo maailman, virittää säännöt ja noudattaa niitä - tarpeen mukaan!

Muinaismaailmasta hypätään seuraavaksi nykyaikaan. Säätieteilijä Leena saa helsinkiläisen työnantajayrityksen henkilökunnan kanssa kutsun kokoukseen. Siellä ilmoitetaan uusista yritysjärjestelyistä, joiden päätteeksi olemassa oleva henkilökunta aiotaan irtisanoa. Kaikille tarjotaan eropakettia, mikä ei ole kovin ruusuinen kädenpuristus erotetuille. Eropaketti on vain neljän kuukauden palkka. No, sehän johtaa akateemiseen työttömyyteen ja aktiivimallin kurjuuteen. Leena saa päähänsä lähteä työpaikkarakkauden kanssa seikkailemaan etelän aurinkorannoille erorahojen turvin. Mutta erorahat kuluvat nopeaan ja uuden työn syrjään pitäisi päästä. Aktiivimallin kurittamana Leena ottaa vastaan palkattoman  työharjoittelupaikan yrityksestä, joka kehittää sään ennustamiseen pohjautuvia tuotteita eri aloille. Tämä hänen on tehtävä, että ei menetä peruspäivärahaa, jolla hän koittaa elää kitkutella päivästä toiseen. 

Leena ei aio jäädä lopuksi ikää akateemiseen prekariaattiin vaan miettii pääsyä vakinaiseen toimeen. Hänellä on lapsi, 6-vuotias tytär Leia huollettavanaan. Ja hänellä on salaisuus, jonka avulla hän voisi toteuttaa pääsyn pois kurjuudesta. 

Leena pitää nimimerkillä "Säätyttö" blogia, jossa on syvällisempää pohdintaa säästä, ihmisestä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Kultajyviä lukijalle nuo rauhaisat blogitekstit tarinan jännityksen kiristyessä.

Enpä kerro enempää, ukkoshuilu vie mennessään. Kirjassa on taivasta tarkkaileville loistavaa tekstiä. Tähtitieteen harrastajana oli myös mukava lukea tekstiä. Ja erityisen antoista oli palata Tampereen maisemiin, Tammelantorin tienoille, jossa itsekin olen viettänyt parikymmentä ensimmäistä elinvuottani. 

Johanna Sinisalo on mestari keksimään jännittäviä tarinoita, joissa törmäytetään arki johonkin mystiseen. Hän luo maailmoita, joissa vain vähän muutetaan nykymaailman sääntöjä ja luodaan omia lainalaisuuksia. Noista sitten punotaan tarinoita, joissa on perinteisten jännärien tapaan salajuonia ja petoksia vainoharhaksi ja kauhuksi asti, mystiikkaa mausteeksi ja rakkautta ja huolenpitoa ja lämpöä myös. Hieno kirja lukukevään 2024 aluksi.

Suosittelen!

Lukuiloa!

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Johanna_Sinisalo

Tähtivaeltaja-blogissa on Toni Jermanin  arvio tästä kirjasta. Tuohon arvioon on helppo yhtyä.

https://tahtivaeltajablogi.com/2021/09/22/kirjat-johanna-sinisalo-ukkoshuilu/