Kari Hotakaiselta olen lukenut useita kirjoja, mutta tämä kyseinen Tarina ei lähtenyt etenemään tyypilliseen tapaan.
Kirjan alussa ihastelin kerrontaa, missä kuvailtiin kaupungistumita ja maaseudun muuttumista autioksi Virkistysalueeksi.
Kirjailija ikään kuin lähtee luomaan dystopiaa, missä kaupunki on kaupungin irvikuva ja maaseutu maaseudun. Valtava muutto kaupunkiin saa aikaan paineen löytää keino asuttaa väki, joka kansoittaa kaupunkia
Koska kaupunkia rakennettaessa vallitsevat ankarat talouden ja politiikan ja talouspolitiikan lait, täytyy teettää tutkimus ja keksiä keino, miten väestö asutetaan. Päätetään tehdä pilottitutkimus pienimuotoisena yhden kerrostalon väestä huono-osaisten alueella. Toteuttajaksi valitaan Nuhruiset, akateemisia työttömiä, joille ei tarvitse maksaa paljoa.
Hotkakaisen teksti rönsyilee ensimmäisen puolen kirjasta melkoisesti ja ainakaan itseäni teksti ei napannut otteeseensa.
Kun kirjassa aletaan saada tekstejä talon asukkaista, "tarinoita", kirja alkaa edetä hiukan luettavammin. Monenlaisia ihmiskohtaloita, unelmia ja valheita tulee tutkimuksen lomakkeille, joita tutkimusta kokoava psykologi kerää ja kommentoi.
Tämä Tarina ei ollut minulle parasta Hotakaista. Teksti haahuili ja oli väkisin väännetyn oloista suurilta osin. Veikko Huovinen, Heikki Turunen ja Arto Paasilinna tulivat lukijan mieleen tätä dystopia-satua lukiessa, mutta Hotakaisen Tarina on pirstaleinen ja hankala lukukokemuksena. Ärsyttävä.
Pari positiivisempaa arviota toisaalla, varo juonipaljastuksia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti