Tommi Kinnunen saa 203 sivun kirjaansa mahtumaan koko ihmiselämän. Ja useammankin elämän: yhden perheen traagiset vaiheet talvisodassa kuolleesta nuoresta isästä jatkosodan kauheuksiin siviileille pohjoisen kylissä.
Martti on pyytänyt sisarensa Eevan ja Marjan kotikylään 2000 -luvun alussa, heidän äitinsä Laina makaa saattohoidossa viimeisillään, dementoituneenä loppuaan odottaen.
Sisarusten välinen vuorovaikutus ei ole kitkatonta, vaikka jokainen on jo yli 60-vuotias. Kaksostytöt Eeva ja Marja ovat jo nuoruudessaan muuttaneet kotoa pois tyytyväisinä, kun pääsivät äksyn ja arvaamattoman äitinsä kotoa muualle opiskelemaan. Sota on jättänyt jälkensä Laina-äitiin, henkiset arvet, jotka ovat tuskaisina vaikuttamassa elämän kulkuun. Hänen uusi miehensä, sodan loppuessa löytynyt Antti on fyysisesti ja henkisesti vammautunut, alkoholiin murheitaan ja kauhujaan hukuttava raunio.
Kiltti Martti-poika koittaa pitää perheen yhdessä ja on palannut reissuiltaan maailmalta kotikylään.
Nöistä asetelmista Tommi Kinnunen on kirjoittanut hienon teoksen. Sodanvastainen sanoma tulee tekstistä läpi. Kirjan tarinaa lukiessa ei voi välttyä muistamasta, mitä kauheaa Venäjä tekee Ukrainassa aloittamassaan laittomassa rikollisessa hyökkäyssodassa.
Järkyttävä, hyvä kirja tämä Kaarna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti