Camille Laurens: Mieheni

Romaani

Kierrätyspisteeltä löytyi tämä ennestään minulle tuntemattoman ranskalaisen naisen romaani. Kirja on julkaistu vuonna 2000, suomennos vuodelta 2001.

Kirjailija kuvaa kirjassa elämäänsä miestensä kautta. Isä, isoisä, isosetä, aviomies, rakastajat ja haavekuvat esiintyvät kirjailijan, jonka nimi on Camille, tekstissä. Siinä hän tilittää suhdettaan elämänsä miehiin terapeutilleen.

Terapeuttikin tietysti on mies, kuinkas muuten, ja miehistä kiinnostunut kirjailija valitsee hänet terapeutikseen juuri sen takia, että ilmeisesti tämä on kiinnostava mies.

Kirja koostuu ikään kuin dialogista, jossa kirjailija kertoo jostakin elämänsä miehestä ja mitä hän teki miehelle, jos teki tai mitä mies teki Camillelle, jos teki.

Naisten ja miesten suhdetta vatvotaan läpi kirjan naisen eri elämänvaiheiden kautta. Kaikenlaista tapahtuu, hyvää ja pahaa. Löytyykö rakkautta ja tunnistaako Camille rakkauden, jos luulee sen löytyneen.

Kirja on henkevä tai "henkevä" ja kepeä ranskalaiseen tapaan. Miesten hyvät ja huonot piirteet ruoditaan ja kirjoittajan tekstiä lukiessa pohtii kyllä moneen kertaan, onko kyseessä peitelty miesviha vai aito kiinnostus mieheen, nimenomaan sius suhteessa naiseen. Hmmm, huomaanko tekstin kuvaavan narsistia?

Romaanin alussa kuvataan vielä kirjailijan Camillan tapaamista kustantajan kanssa, jolle kirjan tekstiä kirjoitetaan. Kirjailija koittaa "myydä" ajatuksen kirjasta, joka kertoo miehistä hänen elämässään kustantajalle tapaamisessa. Kirjan lopussa palataan vielä parin sivun verran kustantajan tapaamiseen, kirjan ollessa lopuillaan. Siis sen kirjan, jota kirjan päöhenkilö kirjoittaa tilittäessään miessuhteitaan terapeutilleen.

-----

Kirja oli kevyt lukea ja tulee hakematta mieleen muutama ihmissuhteita käsittelevä ranskalainen elokuva.

https://en.wikipedia.org/wiki/Camille_Laurens

Ps: Camille Laurensin tekstiin perustuva elokuva "Olen kuka haluat" on ollut digiboksillani tallennettuna. Ehkä katson sen jossakin välissä. Arvio elokuvasta seurailee omia tuntojani tästä kirjasta ja sen herättämistä tunteista. Tuo elokuvan käsikirjoitus perustuu eri tekstiin kuin tämä "Mieheni" kirja, jotakin samoja teemoja on kuitenkin käsittelytavassa.

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-elokuva/proffa-loytaa-vaarallisen-some-suhteen-juliette-binoche-nostaa-olen-kuka-haluan-elokuvan-katsottavaksi/

Asko Sahlberg: Irinan kuolemat

Romaani

En ole ennen Asko Sahlbergin kirjoja lukenut. Tämä 156 sivua pitkä kertomus "Irinan kuolemat" on hurja tarina erään suomalaisen sotalapsen elämästä.

Sahlberg kuvaa lapsen kokemuksia sodasta ja menetyksistä tavalla, joka jää lukijan mieleen. Kauniit lauseet ja vertaukset ja rinnastukset luonnonilmiöistä sekoittuvat sodan siviiliväestölle aiheuttamaan julmuuteen kirjailijan viedessä tarinaa eteenpäin.

Koti-Helsinki jää taakse sotalapset siirtyvät uuteen kotiin Ruotsiin. Elämä Ruotsissa muodostuu painajaismaiseksi kokemukseksi tavalla, jota ei voi arvata.

Irina kokee ja näkee monta kuolemaa, kuten kirjan otsikko lupaa.

Tämä tuskin on viimeinen Asko Sahlbergin kirja, jonka luen.

Eräs arvio kirjasta:

https://kirjahyllyssablogi.blogspot.com/2021/01/asko-sahlberg-irinan-kuolemat.html?m=1

Kirjailijan esittely wikipediassa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Asko_Sahlberg

Friedrich Dürrenmatt: Kapinallinen - Kuunpimennys

Kaksi kertomusta

Kirjailija on kirjoittanut omaa elämäänsä

pohtivat esipuheet tämän teoksen kertomuksille.

Hän kertoo suhteestaan uskontoon ja filosofiaan ja kirjallisuuteen ja kirjoittamiinsa näytelmiin ennen kuin päästää lukijan kertomustensa ääreen.

Kertomukset ovat viihdyttäviä ja niiden mahdollinen syvällisyys  aukeaa kirjailijan tekemien alustusten jälkeen ihan mainiosti. 

Kapinallinen -kertomuksen alustuksena oleva 1900-luvun filosofien sjatusten ja kirjailijan niiden kanssa käymän dialogin seuraaminen oli itselleni hiukan raskasta, kun en ole noita filosofien ajatuksia itse lukenut. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_D%C3%BCrrenmatt

Alex Capus: Lėon ja Louise

Romaani

Kirjaston poistokirjoista tarttui matkaani tämä ihastuttava tarina. Huomaan itsessäni asuvan parantumattoman romantikon olevan altis tämän kaltaisille tarinoille.

Alex Capus on sveitsinranskalainen kirjailija, syntynyt v.1961. Kirjan esittelytekstissä kannen liepeessä kerrotaan, että kirja perustuu kirjailijan isoisän tarinaan.

Kirjassa on samanlaista romantiikkaa ja huumoria kuin Jacques Tatin elokuvissa, tragiikkaa kuin "Jules ja Jim" -elokuvassa ja omasta takaa elämäniloa ja positiivista asennetta siinä mitassa, että tarinan lukemisen alettuaan kirjaa ei malta laskea käsistään.

Kirja toimii Ranskan esittelynä kuin turistioppaana pienen ihmisen näkökulmasta 1900-luvun alusta aina 1960-luvulle.

Léon ja Louise ovat tarinan alussa 17-vuotiaita nuoria, jotka tapaavat sattumalta pojan tultua töihin juna-aseman sähköttäjön apulaiseksi pieneen kylään vuonna 1918. He ystävystyvät ja rakastuvat ja rakkaus kestää läpi Léonin avioliiton ja kahden maailmansodan. He elävät elämänsä erillään toisistaan, mutta koko ajan toistensa ajatuksissa, vain silloin tällöin kohdaten toisensa ja muistaen erityisen nuoruuden rakkauden, eläen uudestaan nuo rakkauden hetket.

Oikea hyvän mielen kirja. Ranskan maaseutu hehkuu värikkäänä tarinassa, Pariisin kadut ja puistot 1920-1960 ovat epookin mukaisena näyttämönä kirjan tapahtumille.

Lukuiloa!

https://www.kirsinkirjanurkka.fi/2012/05/alex-capus-leon-ja-louise.html?m=1

Gabriel García Márquez: Rojumyrsky

Romaani

Kirjaston poistokirjojen joukosta löytti tämä pieni romaani, vain 138 sivua.

Kirjailija on Nobel-palkittu kertoja, jonka tuotannosta olen lukenut "Kukapa everstille kirjoittaisi". Tuon luin noin 50 vuotta sitten. Kirjailijan pääteoksena pidetty "Sadan vuodrn yksinäisyys" on minulla vielä lukematta, muutama vuosikymmen sitten aloitin, mutta jätin kesken. Ehkä vielä joskus sen luen, kukaties.

Tässä "Rojumyrsky" -teoksessa on tuttu kylä Macondo, jonka tapahtumia seurataan eri kertojien havaitsemana. Lukijalta vaaditaan tarkkaavaisuutta, jotta huomaa kertojanäänien vaihtumisen. Sitä tapahtuu samassa kirjan luvussa kesken kaiken uuden tekstikappaleen alkaessa. 

Kirjan kertojanäänien tarinat koostuvat kylän lääkärin ruumisarkun luona tehdyistä havainnoista ja muistoista ja takaumista, joissa valotetaan kylän kehittymistä ja rappiota ja sen asukkaiden välisiä suhteita.

Kirjailija julkaisi teoksen vuonna 1955. Suomennos on Pentti Saaritsan vuodelta 1993.

H.P. Lovecraft: Väri avaruudesta ja muita Cthulhu-mytologian tarinoita

Kauhunovellikokoelma

H.P. Lovecraft on ollut muistikuvissani kauhunovellien mestari Cthulhu-tarinoineen. Niissä tarinoissa suuret muinaiset kohoavat meren syvyydestä piinaamaan ihmiskuntaa ja noita myyttisiä hahmoja palvovat raa'at ja villit eri mantereiden alkuperäisasukkaat. Palvontamenoissaan he lausuvat loitsuja ja harrastavat villejä ekstaattisia menoja jne.

Nyt lukiessani täytyi kirja jättää kesken parin ensimmäisen tarinan jälkeen sivulle 67. Ei pysty, ei kykene lukemaan. Kirjailijan teksti toistelee sanoja kauhea js hirveä ja iljettävä. Kaikki alkuperäiskansat ovat alhaisia ja iljettäviä js tyhmiä raakalaisia. Limainen ja kostea ja epäjumala ja kauhu, joka saa järjiltään ei vaan nyt kyllä uppoa. Joskus 20-vuotiaana noita tarinoita luki viihteekseen, kuten James Bond- tai Tarzan- tarinoita. Nyt ei enää pysty, ei kykene.

Panen kirjan pois ja palautan kirjastoon, haen parempaa luettavaa...

Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset

Romaani

Ukrainalainen kirjailija julkaisi vuonna 2018 Donbasin miehityksen ajasta kertovan kirjan Harmaat mehiläiset. Suomenkielisenä tarina ilmestyi vuonna 2023.

Kirja kertoo  Sergei Sergeitš -nimisestä mehiläishoitajasta joka on jäänyt rintamalinjojen välisellä harmaalla alueella olevaan pikkuiseen kylään, josta kaikki muut ovat paenneet paitsi hänen kouluaikainen vihollisensa Paška. He elelevät ennen muutaman sadan asukkaan kylää kahdestaan omissa taloissaan talven kylmyyttä kaminan lämmöllä karkottaen kurjissa mökeissään. Välillä he tapaavat toisiaan, juovat teetä ja votkaa, jos sattuu olemaan ja kuuntelevat peläten harvakseltaan tapahtuvia räjähdyksiä ja tykkitulta.

Kevään kallistuessa maaliskuulle Sergeits päättää viedä mehiläispesänsä sotaa pakoon ja lähtee vihrällä farmariladalla pois sotatoimialueelta kohti Zaporizjaa ja Krimiä.

Krimillä hän toivoo tapaavansa mehiläiskasvattajatuttavansa Krimin tataarin Ahtemin. Tarkoituksena on saada mehiläispesät kesäksi Ahtemin mehiläistarhan oheen hunajaa tuottamaan ja mehiläiset pois sota-alueen stessistä.

‐------

Matkalla tapahtuu monenlaista ihmeellistä ja hämmentävää. Tavataan ukrainalaisia miehiä ja naisia, erilaisia kyliä ja kaupunkeja ja kulkuneuvoja. Rajalinjoja ylitettäessä törmätään venäläisiin ja kuulustelijoiden hämmentäviin käytäntöihin. Sankari kokee pelkoa ja ystävyyttä ja inhimillistä lämpöä. Ihminen on ihmiselle susi mutta myös lammas ja ihminen. Mehiläisten surinaan on hyvä nukahtaa.

‐------

Tämä on ajankohtainen kirja, vaikka se on kirjoitettu ennen vuotta 2018, jolloin itäisessä Ukrainassa sodittiin, tunnuksettomat venäläiset joukot toteuttivat tehtäviään alueen venäläistämiseksi. Krimin niemimaan Venäjä valtasi 2014 heti Sotshin olympialaisten jälkeen. 

Vuonna 2022 helmikuun 24. alkaneen sodan kauheus nostaa lukijalla palan kurkkuun. Mariupolin tuho samana vuonna, Butshan raa'at joukkosurmat, Zaporizhjan ydinvoimalan moukarointi, Thernobylin alueen valtaus, Kahovkan padon räjäyttäminen sekä jatkuvat ohjus-ja droinihyökkäykset Ukrainan kaupunkeihin olivat kirjaa kirjoitettaessa mahdottomia ennustaa. 

Kirjan inhimillisyys, pienen ihmisen kohtalo koskettaa siitä huolimatta. Sodan varjo on kamala missä olosuhteissa tahansa.

Lukuiloa!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_Kurkov

https://kirsinbookclub.com/2024/06/ukrainalainen-andrei-kurkov-suomen-vierailulla-sodan-aikana-en-ole-pystynyt-kirjoittamaan-fiktiota/

Michelle Obama: Minun tarinani

Elämäkerta

Olen lukenut aiemmin Michelle Obaman kirjan "Valo meissä kaikissa". Siinä hän kertoo samoja asioita elmästään kuin tässäkin kirjassa, mutta sen kirjan tyyli on kuin elämäntaito-oppaan. Tämän "Minun elämäni" -teoksen hän kirjoitti ensin. Se ilmestyi nimellä "Becoming" marraskuussa 2018.

Omaelämäkerrassa ja varsinkin poliittisessa omaelämäkerrassa on ongelmansa, kirjailija kertoo yhden totuuden asioista ja usein poliittisista tarkoitusperistä. Tässä kirjassa lukijalle ei hetkeksikään tule sellaista tunnetta, sillä Michelle Obama on saavuttanut enemmän kuin koskaan osasi toivoa ja joitakin asioita jopa liikaakin.

Kirja jakautuu muutamiin jaksoihin. Esipuheen jälkeen tulee jakso Minuksi. Siinä kirjailija kertoo lapsuusperheensä elämästä ja koulunkäynnistä ja yliopistosta ja työelämän alusta lakiasiaintoimistossa aina puolisonsa Barack Obaman tapaamiseen asti.

Sivulla 137 alkava jakso Meiksi kertoo kuinka Michelle ja Barack rakastuivat ja millaista heidän yhteiselämänsä oli. Barackin luonteen ja haaveiden ja toiveiden ja Michellen haaveiden ja toiveiden yhteensovittamista ja myöhemmin lapsiperheeksi tulemisen vaikeutta - ja lasten synnyttyä lapsiperheenä elämistä.

Jakso Enemmäksi sivulta 339 eteenpäin kertoo poliittisesta elämästä, osavaltion senaattoriksi tulemisesta ja presidenttivaalien kampanjoinnista kohti vuoden 2008 vaaleja. Sen jälkeen kerrotaan mitä White Housen kulissien takana tapahtuu arjessa ja juhlassa. 

Epilogissa sivulta 498 eteenpäin kerrotaan muutamin sanoin niistä saavutuksista, joita kahdeksan vuoden presidentin valtakausi toi Yhdysvaltoihin Barack Obaman kaudella ja millaisia projekteja Michelle sai käynnistettyä ja läpivietyä.

‐------

Yhdysvaltojen yhteiskuntaa tulee kirjassa valotettua monelta taholta. Republikaanien ja demokraattien jyrkkä vastakkainasettelu estää tai hidastaa järkevien uudistusten läpimenoa monella sektorilla.  ACA eli affordable care act oli ehkä eräs tärkeimmistä uudistuksista, jonka Obaman hallinto sai aikaan sisäpolitiikassa. Se takasi köyhemmille ihmisille pääsyn terveyspalvelujen piiriin.

Tänä päivänä, maaliskuussa 2026 kirjaa lukiessani mielen valtaa valtava pettymys Yhdysvaltain nykeiseen presidenttiin Donald Trumpiin ja hänen hallintoonsa. Obama teki kaiken korrektisti ja toimi lakien mukaan, perustuslakia kunnioittaen.

Trump on mobilisoinut ICE-joukot terrorisoimaan kauounkien katuja. Kyseisten joukkojen tarkoitus olisi toimia laittomien siirtolaisten etsimisessä ja karkottamisessa. He toimivat kuitenkin täysin naamioituneena aseistettuna joukkona ja ovat jo surmanneet sivullisia Yhdysvaltain kansalaisia.

Trump on pyrkinyt kumoamaan kaikkea Obaman rakentamaa yhteiskunnan rakennetta ja hän on kääntänyt oikeuslaitoksen omaksi puolueelliseksi järjestelmäksi Putinin Venajän tyyliin. Lisäksi Trump jatkaa jo ensimmäisellä kaudella aloittamaansa valehtelua kansalle  yli 30 000 valhetta ensimmäisellä kaudella. Trump pyrkii eliminoimaan poliittiset vastustajansa ja kostamaan niille, jotka ovat eri mieltä. Sananvapaus on uhattuna.

Uskoisin, että myös henkikökohtaisella tasolla Obaman pariskuntaa kohtaan on Trump kohdistanut älyttömyyksiään, koulukiusaajan mentaliteetin omaava narsisti kun on. Valkoisen talon ruusutarha on revitty, Michelle Obaman perustama kasvimaa on hävitetty ja Valkoisen talon itäsiipi, tyypillisesti presidentin puolison asuintilat on revitty maan tasalle, kun Trump toivoi rakentavansa tanssiaissalin presidentin palatsin yhteyteen.

Michelle Obaman työ naisten ja tyttöjen oikeuksien ja koulutuksen suhteen on vaarassa kun evankelikaaliset kristityt lahkot, joita Trump suosii ovat rajouttamassa naisten oikeuksia osavaltiotasolla ja liittovaltiotasolkakin, aborttioikeus, yliopistojen tasa-arvoasiat ja moni muu on vaakalaudalla.

Maailmanrauha on uhattuna Trumpin toimien seuraksena, Venezuelaan on USA hyökännyt, samoin Iraniin, siivilejä on kuollut pommituksissa. Iran ja USA ovat sodassa keskenään, Ukrainalle annettu aseapu on jäissä. Nato-liittolaiset on vieraannutettu... listaa voi jatkaa.

Minulla on ikävä aikaa, jolloin USA on vakaa. 

Haikeana luen Michelle Obaman todistusta heidän ajastaan presidenttiperheenä.

Alla linkki videoon, jossa talkshow-juontaja Stephen Colbert haastattelee Michelle Obamaa:

https://youtu.be/x1UW3iZGTNI?is=RoVfvcmYv63FD3v_

Wikipedia-artikkeli:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Michelle_Obama

Mia Couto: Plumeriaveranta

Romaani/maaginen realismi

Mia Couto kirjoittaa tarinaa kuin runoa. 

Kuollut puuseppä makaa levottomana haudassaan plumeriapuun alla. Muurahaiskarhu tulee herättelemään häntä selvittämään vanhainkodin kuolleen johtajan mysteeriä.

Puuseppä ei suostu nousemaan ruumiittomaksi haamuksi vaan asettuu elävän poliisin ruumiiseen ja saapuu helikopterikyydillä tutkimaan kuolemantapausta, jonka selvittämiseen hänellä on kuusi vuorokautta. Vanhainkodin tyrannimainen johtaja on siis kuollut epämääräisissä oloissa ja hänen kuolinsyynsä ja mahdollinen murhaajansa olisi saatava selville.

Kuolemaa tutkiva poliisi eli hänen sisällään asuva haamu haastattelee vanhainkodin asukkaita ja henkilökuntaa. Kullakin vanhainkodin asukilla on oma tarinansa ja käsitys siitä, miksi ja miten johtaja kuoli. Kertomuksiin ei välttämättä ole luottamista. Outoja asioita tapahtuu tai kerrotaan tapahtuneen. 

Vanhainkoti sijaitsee Mosambikin rannikolla ja kertomuksen ohella paljastuvat myös sisällissodan kauhut ja siviiliväestön barbaarinen kohtelu. 

Kirjan loppu on yhtä maaginen kuin sen alkukin. Mia Couto osaa runollisen maagisen realismin. 

Hieno kirja!

Lukuiloa.

https://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2014/11/mia-couto-plumeriaveranta.html?m=1

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mia_Couto

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maaginen_realismi

Alberto Fuguet: Elämäni elokuvat

Romaani

Alberto Fuguetin romaanissa chileläinen seismologi Beltrán Soler on matkalla Santiagosta Tokioon. Matka keskeytyy välilaskupaikassa Los Angelesissa, jossa hän on viettänyt lapsuutensa. Hän ryhtyy kirjoittamaan ja muistelemaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Viitekehystä muistelmille muodostavat hänen 1960- ja 1970-luvuilla näkemänsä elokuvat.

Lapsuutensa kirjan päähenkilö vietti Los Angelesissa Kaliforniassa. Sieltä perhe muutti Chileen Santiagoon ja Beltránin ja pikkusiskonsa Manuelan elämä muuttui. Yhteiskunta ympärillä oli erilainen, arvot ja arvostukset jouduttiin opettelemaan uudestaan. Isoisä ja isoäiti Chilessä ja kalifornialainen isoisä ja isoäiti ovat pojan elämän tukipisteet niin paljon kuin osaavat ja voivat. Se ei ole paljon. Taata Chilessä on seismologian professori, jonka elämä pyörii tieteen parissa, ei niinkään perheen.

Pojan isä ja äiti etääntyvät toisistaan ja poika kasvaa lapsuudesta murrosikään ja kokee noihin vuosiin liittyviä tuntoja.

Taustalla Chilen sotilasjuntan vallankaappaus ja Pinochetin hallinnon vuodet Allenden murhan jälkeisinä vuosina.

Tutut elokuvat ja muutama tuntemattomampikin taustoittaa viitteellisesti tapahtumia.

Tunnelma on kuin Cinema Paradiso -elokuvassa, missä aikuinen mies vuoden 2001 alussa muistelee sitä millainen hänestä on tullut kaikkien vuosien jälkeen.

Hieno, haikea kirja.

Lukuiloa!

Eräs arvio kirjasta:

https://tarukirja.blogspot.com/2014/09/alberto-fuguet-elamani-elokuvat.html?m=1

Kirjailijasta lisätietoa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Alberto_Fuguet

Jori Reijula: Museokilvet

Romaani/huumori

Jori Reijula jatkaa "Lattesamurai" Jan-Petterin (Jiipee) testoteronivajaata ja älyvapaata seikkailua suomalaisten parisuhteiden alkutaipaleiden karikoista.

Jiipee on päässyt Raijansa kanssa taas yhteen ja haaveilee perheenlisäyksestä. Tytär Iida saisi seurakseen nuoremman sisaruksen tai useampiakin.

Uudessa työpaikassa tehdään uuden työkaverin Ramin kanssa suurprojektia jonka päätyttyä työkaverit painuvat kolmen viikon lomalle Los Angelesiin, kehonrakennuksen mekkaan.

Siellä kaveruksista kuoriutuu uusia miehiä.

-----

Reijulan kirjan huumori jatkaa Veikko Huovisen ja Arto Paasilinnan tyylistä seikkaikukertomusten perinnettä, antisankari Jiipee on kuin televisiosarjasta "Ou nou" tempaistu feminiinisen stereotypian empatialla varustettu herkkä mies. Huumoria siis revitään miehisistä kliseistä ja henkilöhahmojen galleria on kuin Putoushahmojen esittelyä. Tutuilla vakiohokemilla varustetut henkilöt esitellään eri kohtauksissa ja törmäytetään eri tilanteisiin punttisaleilla, saunassa, kapakoissa lentokentillä ja kotisohvilla. Hahmojen mielentiloja ja niiden vaihteluita saadaan syntymään ja tarina ottaa dynamiikkansa siitä, millä tavoin joko puoliso tai kaverit ohjaavat antisankaria toimimaan. Omaa vapaata tahtoa edustaa yritys kasvaa ihmisenä vastuuta ja muita huomioon ottavaksi yksilöksi. Erityisesti kirjailijan satiirin kärki osuu myös liike-elämän organisaatioissa esimies-alaissuhteiden epäterveisiin dynamiikkoihin.

Lukuiloa!

Jori Reijula: Tähtipylly

Romaani

Jori Reijula jatkaa "Lattesamurai" -tarinan viitoittamaa tietä.

Tämä kirja vie Jan-Petterin (Jiipee) syvemmälle avioelämän haasteisiin ja ylikin, sillä parisuhteen arki kaatuu päälle, vaimo Raijan ja Jiipeen aikataulut yhteiselämälle ja lastenhoidolle ovat haasteellisia ja ihana tytär Iida tarvitsee myös osansa vanhempien ajasta ja huomiosta.

Esimies Allu, narsisti ja selkäänpuukottaja tanssittaa Jiipeetä sellaisen koreografian mukaan koti- ja ulkomaisilla työmatkoilla, joihin Jiipeen henkinen eikä fyysinenkään kantti riitä.

Tilanteet kiristyvät äärimmilleen. Voiko avioliiton pelastaa kun kaikki näyttää romahtavan.

‐-----

Kirjailija jatkaa aikuisten lastensatuaan kieli poskessa. Menoa riittää, mutta myös ajatuksia itse kullekin joko parisuhteissaan kipuilevalle tai kipuilut taakseen jättäneille.

Ehkäpä luen trilogian kolmannenkin osan...

Lukuiloa!

Jori Reijula: Lattesamurai

Romaani

Esikoisromaaninsa kirjoittanut Jori Reijula kirjoittaa sujuvaa huumoria pulppuavaa tekstiä tarinassaan nössön diplomi-insinööri Jan-Petterin (Jiipee) aikuistumisesta ja parisuhde-elämästä.

Jiipee on nykyajan vastine peräkammarin poika -käsitteelle. Hän käy tosin töissä, mutta vapaa-aika kuluu joko tietokone-tai videopelejä kotona pelaten tai epätoivoisissa pariutumisyrityksissä, kavereiden kanssa kännäämisessä tai alemman sarjan salibandytreeneissä ja peleissä. Noita hän harrastaa, koska kuvittelee, ettö niitä pitää harrastaa ollakseen sellainen mies, joka on hänen action-viihteestä opitun mieskuvansa mukainen.

Jiipee jää yksin kun Maija jättää hänet. Tämä on jo järjestyksessä toinen Maija, joka tekee näin. Jiipee lähtee veljensä Maxin luona käymään Kuopiosaa ja siellä ravintolakierroksella löytää elämänsä naisen Raijan. Tämä Raija on tahtoihminen, joka pistää Jiipeen ruotuun ja heidän yhteiselonsa käänteet vievät miehen avioelämän syvään päätyyn. Jiipee ei pääse helpolla. Kuten sananlasku sanoo: kannattaa varoa, mitä toivoo, sillä se voi toteutua.. 

‐-----

Kirjan teksti on vauhdikasta ja sujuvaa huumorikerrontaa. Tyylilaji on satiiri. Vertauksia viljellään ja kuvauksia väritetään kuin menneiden aikojen vauhdikkaimmissa jerrycottoneissa 1970-luvun alussa.

Onko Jiipee miespuoilinen vastine Bridget Jonesille? Kirjan tapahtumissa ja Jiipeen kovissa yrityksissä löytää itsensä ja kestävä parisuhde itselleen, hinnalla millä hyvänsä, riittää viihdettä koko kirjan mitalta aina seesteiseen loppuun asti.

Alla pari arviota kirjasta:

https://ammankirjablogi.blogspot.com/2022/06/jori-reijula-lattesamurai.html?m=1

https://mannilainen.blogspot.com/2022/07/jori-reijula-lattesamurai.html?m=1

Risto Isomäki: Krakenin saari

Ekotrilleri/teknotrilleri

Risto Isomäki vie lukijansa jälleen merelle teknologia- ja ekotrillerin piirteitä sisältävässä tarinassaan "Krakenin saari".

Meriteknologiayhtiö Norrstrand Group kehittää uudenlaista voimalaa Teneriffan luona. Sen yli 1000 metrin syvyydessä meren pohjaa luodannut tutkimusalus tuhoutui ja yhtiön johtaja Camilla Norrstrand kutsuu miesystävänsä Martti Ritolan selvittämään, mistä on kyse. Voimalaprojektin pitää jatkua ja tuloksia pitää syntyä, rahoittajat eivät pidä viivästyksistä. Aikataulu on kireä ja taloudelliset paineet ankarat. Uuden teknologian tuotto-odotukset ovat korkealla mutta riskitkin ovat suuret. Ja nyt yksi riskeistä näyttää toteutuneen tutkimattomassa maastossa.

Uutta sukellusta valmistellaan ja Camilla palkkaa uutta miehistöä selvitysmatkalle, sukeltamaan syvyyksiin, jotta tuhoutuneen sukellusaluksen kohtalo selviäisi.

Kaikki ei mene tälläkään kertaa suunnitelmien mukaan. Pientä sukellusalusta ohjaa Martti Ritolan nuoruuden rakastettu Isabella Valencia, joten tarinaan punoutuu myös tunnepuolen jännitteitä Camillan ja Isabellan ja Martin välille.

Tarinan teknologiaosiossa on Norrstrand-yhtiöiden kehittämä sukelluslaite, SuperWasp. Laite on yhden hengen ulkoisella robottirungolla, eksoskeletonilla, varustettu komposiittivalmisteinen mielikuvituksellinen sukelluspuku, jolla päästään jopa 2500 metrin syvyyteen. Tämä laite esiteltiin jo Isomäen edellisessä kirjassa "Viimeinen erämaa".

Tämäkin kirja kuulunee "Lauri Nurmi" -trillereiden sarjaan, sillä Martti Ritola kutsuu ystävänsä Laurin apuun tilanteen kiristyessä äärimmilleen.

‐-----

Sanoin jo aiemmin ja sanon jälleen, että Risto Isomäen parasta antia tieteis- ja ekotrillerikirjoissa on kirjailijan loppulauseissa käymä pohdinta niistä ideioista ja havainnoista, joiden oohjalta kirjan jännityskertomus on rakennettu.

On helppo arvata ne kirjan elementit, mitkä ovat puhdasta mielikuvitusta. Mutta merten ja mannerten ekologiaan ja ihmiskunnan energian tarpeeseen pohditut ratkaisuehdotukset käyvät oppitunniksi siitä, miten monitahoisista asioista on kyse.

Pohdinta ihmisen asemasta lajina maapallolla on aina terveellistä luettavaa, itse kullekin. Siitä kiitos!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Risto_Isom%C3%A4ki

Arvio toisaalla:

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/ehka-ihminen-ei-olekaan-luomakunnan-valtias-arviossa-risto-isomaen-krakenin-saari/

Julija Iljuha: Minun naiseni

Tarinakokoelma Ukrainan naisista sodan keskellä

Julija Iljuha on 1982 syntynyt ukrainalainen toimittaja, runoilija ja kirjailija.

Tässä kirjassa kuvataan naisten kokemuksia sodan puhjettua Ukrainassa. Erilaiset elämänkohtalot tulevat näkyviksi kauheissa ja absurdeissa kohtauksissa, joita sodan mielettömyys synnyttää.

Ihmiset ovat urheita ja pelkureita, vihaisia ja turhautuneita. Sukulaiset ja ystävät pettävät. Nälkä, kylmä ja unettomuus vaivaavat. Sairaalat täyttyvät ja hajoavat. Vihollisen tankit vyöryvät kyliin.

----

Kirja on tärkeä muistutus siitä, mitä sota on. Nyt vuonna 2026 kun sota jatkuu ja USA:presidentti painostaa Ukrainan presidenttiä, on hyvä lukea, millaista rikosta ihmisyyttä vastaan hän puolustaa asettuessaan Venäjän ja Putinin puolelle.

Ruohonjuuritason katsaus toiseen todellisuuteen ja sodan raadollisuuteen on hyvä muistutus siitä, miten tärkeäö rauhantyö on.

https://maailmankirjat.ma-pe.net/julija-iljuha-minun-naiseni/

Richard Powers: Alkumeri

Romaani

Richard Powersin tarina kertoo ystävyydestä ja sen rikkoutumisesta. Se kertoo myös ihmiselämän hauraudesta. Lisäksi se kertoo ihmisen leikkisyydestä ja  kekseliäisyydestä. 

Ennen kaikkea kirja on kuitenkin nimensä mukaisesti kunnianosoitus meren eliöstön monimuotoisuudelle ja muistutus maapallon ekosysteemien haavoittuvuudesta. 

Tämä kirja olisi saanut olla vielä enemmänkin huuto luonnonsuojelulle ja ekosysteemien haavoittuvuudelle, nyt se on sitä mielestäni liian varovasti. Koen, että kirjan mahdollinen luonnonsuojelun sanoma hukkuu jossakin määrin tarinankerronnan koukeroihin!

‐-------

Rafi ja Todd ovat lukiossa ystävystyneet kaverukset. Rafi on köyhästä perheestä Chicagon mustien asuma-alueelta lähtöisin oleva poika ja Todd on rikkaan pörssimeklarin poika valkoisten asuma-alueelta. Rafin isä vaatii poikaansa pienestä pitäen opiskelemaan ja sinnikkyydellään ja lahjakkuudellaan loistanut poika saa paikan Ignatius Loyola -lukiosta, eliittilukiosta valkoisten alueelta. Rafin oikea isä on musta palomies, joka on kiivas ja väkivaltainen. Rafin äiti erosi tästä miehestään ja meni uusiin naimisiin miehen kanssa, joka ei osaa arvostaa Rafia ja tämän sisarta.

Kaverukset Rafi ja Todd ovat syntyneet vuonna 1970. Todd on loistava shakin pelaaja, pörssimeklari-isä on koulinut hänestä kunnianhimoisen ja voitontahtoisen pelaajan. Todd haastaa Rafin pelaamaan ja voittaa ensimmäisissä peleissä mennen tullen kokemattoman Rafin. Mutta Rafi haluaa oppia ja tulla yhtä hyväksi kuin valkoisetkin...

‐‐----

Toddista tulee sosiaalisen median ja tekoälyn kehittäjä. Rafi rakastuu yliopistossa Tyyneltä mereltä tulleeseen Inaan ja valmistuu kirjallisuuden ja kasvatustieteen tohtoriksi.

Kirjassa kerrotaan myös merentutkija Evelynin tarinaa. Hän sai 12-vuotiaana koekäyttää isänsä kehittämää sukelluslaitetta vuonna 1947. Tämä muutti hänen elämänsä suunnan: hänestä tuli meren tutkija, joka suoritti tutkimustyötään sukellusretkillään maailman merillä. Kirjan meren eliöstön kuvaukset ja visiot ovat hänen kertojanäänensä kuvaamia. Kaikki, mikä meressä on suurta ja valtavaa ja ainutlaatuista tulee lukijalle selkeästi esiin niiden kokemusten kautta, joita Evelynin elämästä kerrotaan.

Kirja ottaa myös kantaa ihmisen asemaan sosiaalisessa mediassa js digitaalisessa maailmassa tekoälyjen aikakaudella. Voiko tekoälyn luoma simulaatio herättää muistot niin eläviksi, että olisimme kuolemattomia tarinoinemme?

‐----

En ole aiemmin lukenut muuta Richard Powersin tuotantoa, mutta kiinnostaisi lukea hänen kehuttu teoksensa "Ikipuut".

https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/arvio-richard-powers-on-vuosituhannen-tarkeimpia-kirjailijoita/

Anssi Asunta: Kolmas aikakirja

Romaani/scifi/spekulatiivinen fiktio

Anssi Asunta on kirjoittanut huikean tieteistarinan. Kirja ilmestyi vuonna 2005. Kirjailija on kuvataiteilija ja kuvaamataidon opettaja, syntynyt vuonna 1938.

Kirjan alkuosaa lukee kuin Dan Brownin tarinoiden tai Indiana Jonesin seikkailujen sekoitusta. Mutta pian käy ilmi, että tässä Asunnan kirjassa on ihan oma kertojanotteensa eikä mistään pastissista voi puhua. 

Tulevaisuudessa 2030-luvulla Messinansalmeen muinoin uponneesta roomalaiskaleerista nostetaan liitonarkku. Amerikkalainen, suomalaissyntyinen ydinfyysikko ja fuusioreaktoein kehittäjä Andy Coppola huomaa liitonarkun osissa tuttuja piirteitä ja ihmettelee 2000 vuotta vanhaa muinaismuistoa, voiko se itse asiassa sisältää teknologiaa, jonka valmistamiseen he tähtäävät.

Tuo löydetty liitonarkku siirrettiin tarinassa Vatikaaniin ja pidetään siellä kristikunnan kalleimpana aarteena. Jotta amerikkalaiset tutkijat saisivat tutkia sen salaisuuksia täytyy arkku varastaa salaisessa operaatiossa Mossadin kanssa. Alkaa hurja seikkailu.

Fuusiorektori valmistuu NASAn tutkijoiden ja tiedemiesten työn tuloksena ja sillä varustetulla avaruusaluksella suoritetaan lento, jonka seuraukset ovat historialliset, sananmukaisesti. Alus joutuu aikavääristymään, menettää yhteyden lennonvalvontaan ja miehistö evakuoituu pelastuskapseleilla. Pelastuskapselit paiskautuvat muinaiseen lähi-itään.

Raamatun kertomukset saavat uuden tulkinnan, mutta kaikki ei suju, kuten vanhoissa kirjoissa.

Suomalaisessa tieteiskirjallisuudessa löytyy joitakin aikamatkustusta sisältäviä tarinoita. Tämä on yksi hulvattomimmista!

Lukuiloa!

Ito Ogawa: Paperikauppa Tsubaki

Romaani

Ito Ogawan romaani on herkkä kurkistus japanilaiseen sielunmaisemaan.

Hatoko palaa kotikaupunkiinsa Kamakuraan, missä ankara isoäiti opetti hänet pienestä pitäen pitäen kirjuriksi. "Edeltäjä" on Hatokon nimitys kirjakaupassa isoäidilleen, sillä Hatoko ottaa hoitaakseen paperikaupan, joka isoäidiltä jäi perinnöksi. Hatoko muistelee miten "Edeltäjä" hoiti työtään ja muistaa "Edeltöjän" opit tehdessään nyt työtään perimässään paperikaupassa. Paperikauppa ja varsinkin kirjurintyö on vakavaa puuhaa, kirjeet, joita asiakkaat pyytävät Hatokoa laatimaan tehdään huolella asiakkaan ja saajan tarpeet huomioon ottaviksi, viestin tunteellisen sisällön oikealla tavalla välittäväksi. Paperin laatu, kirjainten tyyli ja perinteiset kirjoitustyylit sanojen kanssa muodostavat kokonaisuuden, joka välittää viestin herkällä tavalla. Ammattilaisen työnä kun on huolehtia siitä, että viesti toimii oikein.

Viestit ovat virallisia kirjeitä tai rakkauskirjeitä tai erokirjeitä. Mutta kirjuri tekee ne aina huolellisesti ja persoonallisesti. Jopa hääkutsut tai eronneen parin viestin häihin osallistuneille ystävilleen, viestin jossa kerrotaan, miksi 15-vuotias avioliitto päättyi eroon ja miten pari edelleen kunnioittaa toisiaan.

Paperikauppa elää neljä vuodenaikaa, ja Hatoko löytää uusia ystäviä. Kevään tullen myös onnen enteitä.

https://kirjasahkokayra.blogspot.com/2026/01/ito-ogawa-paperikauppa-tsubaki.html?m=1

Ian McEwan: Rannalla

Romaani

Lukupiirin helmikuun 2026 kokoontumisen aiheena oli Ian McEwanin teos "Rannalla".

Olen vuosikymmeniä aiemmin lukenut kirjailijan teokset "Sementtipuutarha" ja "Vieraan turva".

Tämä teos "Rannalla" on taitavasti rakennettu herkkä tarina ihmisen elämän satunnaisuudesta ja haavoittuvuudesta. Pieni hetki voi muuttaa koko loppuelämän suunnan toiseksi, eikä ihminen ole enää se sama ihminen toiveineen ja haluineen ja päämäärineen tuollaisen hetken jälkeen.

Florence ja Edward ovat vuonna 1962 juuri valmistumisen kynnyksellä olevia opiskelijoita, jotka ovat menneet naimisiin ja viettävät häidensä jälkeistä iltaa ja alkuyötä rantahotellin häähuoneistossa. Heillä ei kummallakaan ole kokemusta seksistä toisen ihmisen kanssa, Edwardilla tosin on kyllä kokemusta itsensä kanssa. Hän on kaksi viikkoa ennen häitä päättänyt paastota itsetyydytyksestä säästääkseen itseään hääyötä varten.

‐------

Nuo kaksi nuorta 22-vuotiasta ovat kovasti rakastuneita toisiinsa ja ovat harjoitelleet varovaisia helliä eleitä keskenään, mutta mitään vaatteet päällä hyväilyä pitemmälle menevää he eivät ole tehneet. Florence on eleillään torjunut Edwardin jos hyväilyt ovat käyneet liian vaativiksi ja intiimeiksi.

Florencen isä on liikemies ja äiti historianopettaja yliopistossa. Edwardin isä on opettaja maalaiskylässä ja hänen äitinsä on aivovamman seurauksena mihinkään keskittymätön kodin henki, jonka jäljiltä koti on kovin sotkuinen kaaos.

Florence on opiskellut viulunsoittoa ja on arka ja kömpelö, kaunis tyttö. Edward on kookas ja liikunnallinen historian opiskelija, jonka intohimo on blues ja rock&roll. Erilaisuudesta huolimatta nuoripari rakastuu toisiinsa silmittömästi, jopa niin paljon, että he päättävät mennä naimisiin.

‐----

Kirjassa hääyön herkkyydestä kerrotaan kaikki oleellinen: tunteiden vuoristorata odotuksen jännityksineen ja suorituspaineineen. Ja niin siinä käy: tunteiden vuoristorata heittää nuorenparin epäonnisesta häävuoteesta meren rannalle tilintekoon, johon liitto päättyy.

Kumpikin elää tuon lyhyeksi jääneen avioliiton jälkeen elämäänsä vuosikymmeniä koskaan enää toisiaan tapaamatta. Edward kokee naisseikkailuja ja muutaman vuoden avioliiton ja toimii pienyrittäjänä rock-musiikin parissa. Florencesta tulee menestyksekäs viulisti, jonka kvartetin esityksiä kuullaan ympäri maailman.

‐----

Hämmästyttävää, miten 180 sivun mittaisen kirjan tekstillä saadaan kuvattua rikkaasti kokonainen elämä.

Kirjailija on tehokkaasti fokusoinut nuorenparin elämän käännekohtaan kirjan kulminaatiopisteen, johon suuntaamalla saa lukijan odotuksen seuraamaan tarinaa, josta voi aueta monia suuntia.

1960-luku oli "rakkauden vuosikymmen", ehkäisypillerit ja uusi vapaa nuorisokulttuuri muuttivat ajattelutapoja suurissa metropoleissa, joukkoviestintä vei muutosta laajemmallekin. 

Aiempien vuosikymmenten moraaliset arvot lientyivät ja esimerkiksi homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista. Erilaisia parisuhteita saattoi syntyä. 

Kirjan nuorenparin tragedia on siinä, että he kumpikin rakastivat toisiaan kovasti, mutta seksuaaliset halut eivät kohdanneet. Kumpikaan ei voinut tai osannut sanoittaa oikein sitä mitä halusi, siten, että se lyhyessä hetkessä olisi korjannut tilanteen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ian_McEwan

https://kirsinbookclub.com/2018/09/rannalla-ian-mcewanin-vahva-kirja-elokuvana/

https://luminenomena.blogspot.com/2010/10/ian-mcewan-rannalla.html?m=1

Teemu Kaskinen: Yö ja usva

Romaani

Teemu Kaskinen on huikea tarinankertoja. Tässä kirjassaan hän käy pitkän kaavan mukaan suomalaisen metsäsuhteen kimppuun ja tulee samassa kuvanneeksi yleisemminkin mm tieteellisen tutkimuksen ongelmia, ihmissuhdeongelmia, organisaatioiden ongelmia ja luonnonsuojelun ongelmia. Ja sitä, miten nämä kaikki nivoutuvat yhteen.

Yli 600-sivuisen kirjan tarina kuvaa aikaa 1980-luvulta nykypäivään. 

Päähenkilöksi tai ainakin juonen kuljettajaksi tulee Veli Susi -niminen henkilö, nainen, joka kirjan tapahtumien aikana elää noin 30-vuotiaasta aina eläkevuosiin asti. Oikeastaan hän on nimeltään Sisko Hirvonen, os. Kettunen, mutta hänet tunnetaan työtoverien keskuudessa Veli Sutena. Hän on tilastomatematiikkaan ja tietokoneohjelmointiin syvällisesti perehtynyt luonnotieteen tutkija, joka on naimisissa Eero -nimisen mielisairaanhoitajan kanssa. 

Kirjan alussa Veli Susi saapuu vanhana naisena Imatran asemalle, josta hänet kuljetetaan entisten työkavereiden porukkkaan Ruokolahden metsiin. Siellä hän alkaa muistella entistä elämäänsä ja mitä tapahtui itse kullekin tutkijalle siinä innokkaiden nuorten tutkijoiden porukassa, joka rupesi tutkimaan metsien kasvua ja hakkuiden ja istutusten tekemisen tapaa ja rytmiä 1970-1980-luvuilla.

Kirja vie mukanaan seuraamaan sellaista metsäpolitiikkaa, jota ei oikeastaan haluaisi seurata. Mutta kirjailija vaan kirjoittaa niin hyvää ja mielenkiintoista tekstiä, että pakko on lukea, ilolla.

Metsätieteen gurut määrittelevät sen, mikä on "oikeaa" tiedettä ja sen he tekevät isänmaan ja sen teollisuuden etua silmälläpitäen. Väärät ajatukset tyrmätään ja niitä esittäneet tutkijat syrjäytetäön virkojen täytössä. Joten tutkimus junnaa paikoillaan, vaikka maailma muuttuu.

Tämä on huima satiiri. Se sisältää salaliittoteorioita, poliittisia suhmurointeja, ihmisten ahneutta ja toisten työpanoksen hyväksikäyttöä raa'asti, oman edun tavoittelua ja luonnon ja ympäristön hyväksikäyttöä.

Nyt en muista, että kirjassa olisi mainittu kertaakaan nykyään pinnalla oleva termi "biodiversiteetti", mutta suomalainen metsäteollisuus tämän kirjan kuvailemana ei ainakaan vahvista biodiversiteettiä.

Puupeltoja viljellään ja koitetaan selittää viljelyn tuloksia mekanistisilla malleilla. Metsänomistajia kusetetaan isojen organisaatioiden ja tehtaiden ryhmätyönä, valtavia hakkuuaukeita tehdään ja aurataan ja taimia istutetaan - kaikki vain epämääräisen arvauksiin perustuvan tiedon ja luulon varassa. 

Tämä on synkkä ja iloton joutsenlaulu suomalaiselle metsänhoidolle. Mutta samalla hauska satiiri.

Lukekaa itse. Upea kirja! 

https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000011679851.html

Anders & Anette de la Motte: Kuolema Caprilla

Romaani/dekkari

Anders & Anette de la Motte aloittavat kirjasarjan "Lomaparatiisimurhat" tällä teoksella.

Olen lukenut Anders de la Motten teknotrillereitä aiemmin, mutta tämä on ensimmäinen hänen yhdessä vaimonsa kanssa tekemä dekkari. Kyseessä on cosy crime -tyylinen tarinankerronta.

Lieneeköhän kirjailijaparin tarinankerrontaan vaikuttanut parityöskentely, sillä tarina etenee kahden kertojan ja ongelmanratkaisijan vuorottaisina teksteinä.

Leskimies, historianopettaja Hugo Lind saaouu seuramatkalle Caprille. Matkanjohtajana Italian Caprilla toimii Lara Belmonte. Matkaseurueeseen kuuluu kolme pariskuntaa ja myöskin äiti ja tytär -pari. 

------

Kirja on kuin aurinkoinen matka Caprille ja siinä saa tietoa Italian kulttuurista ja luonnosta ja nähtävyyksistä.

Murhamysteeri viritetäön hienovaraisesti ja tunnelma tihenee pikkuhiljaa tarinan edetessä. Amatöörietsivät Hugo ja Laura muodostavat sympaattisen parin, joiden sinnikkyys paljastaa lopulta miten ja kuka teki murhan.

Loppuratkaisu tapahtuu perinteiseen tapaan kutsumalla kaikki osalliset tilaisuuteen, jossa arvoitus selvitetään perusteelisesti.

Hyvänmielen dekkarien ystäville!

Tiina Taipale: Nukketeatteri

Romaani/scifi

Kotimaisessa scifi-genressä löytyy uusia hyviä kirjoittajia tuon tuostakin. Tiina Taipale on uusi tuttavuus, joka kypsässä esikoiskirjassaan osoittaa loistavaa kykyä luoda muodoltaan täydellinen kirja erikoisesta skenaariosta.

Penelope ja Sue ovat synteettisiä keinoihmisiä, joiden isäntä on orgaaninen, siis oikea ihminen Oskar järjestää keinoihmisten ja orgaanisten tapaamisia liikehuoneistossaan. Tapaamisissa ihmisiä kaikin tavoin palvelemaan suunnitellut ihmiskopiot pyrkivät toteuttamaan ihmisten kaikkia mielihaluja ja myös herättämään ja provosoimaan noita mielihaluja.

Penelope on taiteelliseksi suunniteltu ja opetettu synteettinen seuralainen, joka Oskarin pyynnöstä luo piirustuksia ja maalauksia kaikesta kokemastaan ja keinoihmisten verkoston linkkien avulla myös  muiden keinoihmisten kokemasta ja näkemästä ja tallentamasta.

Oskar on kutsunut tuttavapariskuntansa jatkoille asuntoonsa, joka samalla toimii hänen liikehuoneistonaan. Pariskunnan mies tulee Penelopen huoneeseen ja Oskar antaa Penelopelle luvan tehdä kaikkea, mitä mies toivoo. Pariskunnan nainen jää toisaalle asunnossa keinoihminen Suen ja talon isännän Oskarin seuraan.

Miesvieras haluaa Penelopen kertovan hänelle tarinaa siitä, mikä tämä Penelope on ja mikä on tämä asunto.

Syntyy kiehtova monologi, jonka litteraatti tämä kirja on. Keskustelu sisältää vain Penelopen lausumat asiat, miehen kommentteja ei tarvita. Penelopen kertomista asioista tulee esiin kuvaus tekoälyllä varustetuista ihmisen kaltaisista nukeista ja niillä järjestetystä liiketoiminnasta, missä superrikkaat järjestävät salaisia "nukketeatteri-esityksiä" eri puolilla maailmaa. Nukeille voi tehdä mitä tahansa, myös sellaista, mitä ihmisille ei voi. Nuket ovat kuitenkin oppivia ja keräävät dataa tietokantoihin ihmisten käyttäytymisestä ja oppivat kaikkea herkillä superaisteillaan tarkkaillessaan ihmisiä.

Poikkeuksellisen ajankohtaisen kirjasta tekee tämä asetelma, jossa maailman superrikkaat pitävät salaisia paheellisia kokoontumisiaan ja juhliaan seksinukkeja käyttäen eri puolilla maailmaa. Tämä ei ole kovin kaukaa haettua, kun nyt juuri vuonna 2025 Yhdysvaltain presidentti yrittää peitellä osallisuuttaan entisen vankilassa kuolleen ystävänsä pedofiili Jeffrey Epsteinin toimintaan. Epstein kuljetti alaikäisiä tyttöjä yksityissaarelleen maailman rikkaiden hyväksikäyttöä varten, mahdollisesti tarkoituksenaan luoda suhteita ja hankkia kiristysmateriaalia saadakseen valtaa ja rahaa. Ainakin entinen prinssi Andrews Englannista ryvettyi skandaalissa ja menetti kuninkaallisen nimensä.

Kirja on julkaistu 2024, jolloin tuota Epstein kohua ei vielä tunnettu niin syvästi kuin nyt.

Kirjan lopussa esitetyt tulevaisuusvisiot maapallon kohtalosta luontokadon edetessä ovat hyytävää luettavaa.

Aihetta sivuavia juttuja netissä:

https://yle.fi/a/74-20176770

https://en.wikipedia.org/wiki/Sex_robot

https://en.wikipedia.org/wiki/Military_robot

https://youtu.be/pTSrLHxSoAQ?si=-uAXIHe2uzs8MauP

Rajankäynti ihmisten ja keinoihmisten välillä on ollut kiehtovaa luettavaa aina Mary Shelleyn "Frankenstein" -romaanista asti. Kotimaisia viime aikojen isoja elämyksiä on ollut myös Marisha Rasi-Koskisen "Kesuura" ja Anu Holopaisen "Salome" sekä virtuaalitodellisuuden ja reaalitodellisuudrn törmäyksestä ja syövereistä kertova Emilia Suvialan "'Laakso".  Edellämainituista kirjoista on arviot myös tässä blogissa, ne löytyvät kirjailijanimellä oikean laidan listauksesta.

Kaikissa näistä kirjoista on ollut aina jokin uusi näkökulma ihmisyyteen ja siihen, mikä meistä tekee ihmisiä. Upeita kirjoja kaikki, suosittelen.