Iida Aikio kirjoittaa romaanissaan tarinaa nykyajasta eli 2020-luvusta ja 1980-luvusta sukutarinassa, joka pureuruu saamelaistytön identiteettikriisiin.
Tyttö palaa kotiseudulleen etelän yliopisto-opintoja suoritettuaan, rutkijana. Hän ei koe enää olevansa töysin saamelainen, mutta ei myöskään etelän suomalainen. Kieli, jota gänen isänsä puhui on vielä muistissa, mutta on jo jäänyt muistoihin suurelta osin, kuitenkin tunnistettavana.
Tyttö tyhjentää isoöidin asuntoa. Isoäiti on hoitokodissa, dementia etenee. Tytön veli on jäänyt kotiseudulle. Tytölle avautuvat efellisten sukupilvien muistot kun asuntoa tyhjennettäessä löytyy kasa haastattelunauhojen kasetteja ja kasettisoitin sekä vanha päiväkirja, jossa teini-ikäinen sukulaisnainen kertoo tuntojaan ja ihastumisiaan.
Häilyväö saamelaisidentiteettiä ja sukupuoli-identiteettiä ja kulttuuri-identiteettejä lähestytäön monelta kannalta. Chat-kaveruus ja sosiaalisen median mahdollistamat etäsuhteet värittävät myös kirjan Kaisla-tytön maailmaa.
Hieno kirja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti